Kumppanisi kertoo viikonloppuna että aikoo erota susta. Onko sulla "retaliatory strike" valmiina?

what

Että mikä?

Mä sanoisin et selvä, kerää kamas ja lähtisin frendien kanssa ulos. Asunto jäis mulle.

Outo ajatusmaailma  aloittajalla. Lienee joku  hädintuskin teini-iästä selvinny.

Täytyy myöntää, että sanoisin varmaan laimeat "ok" ja alkaisin pakata kaikella sillä logiikalla, mitä siinä tilanteessa nyt vain voi olla. Ja todennäköisesti yrittäisin järjestää kaiken puolessa tunnissa asuntoa myöten ja löytäisin itseni huonosti pakattujen paffilaatikkojen kanssa jostakin kolmen neliön läävästä tuijottamasta seinää. 

(Ja löytyisin muutaman kuukauden päästä koirien kaluamana samoilta sijoiltani... no joo...)

Toki olen ollut tuollaisessa tilanteessa useammankin kerran, joten sen syvällisempää puintia ei varmaan vain enää jaksaisi. Vain hoitaisi mahdollisimman hyvin katoamisensa ja hajoilisi sitten kun pöly laskeutuu.

"Okei, saatko kaikki kamasi ulos kämpästä tämän vuorokauden puolella?"

Syytän kaikesta edeltäjääni ja kirjoitan lapun seuraajalleni, jossa käsken syyttää minua.

"Onpa hyvä juttu, että otit asian vihdoinkin puheeksi. Munkin on pitänyt kertoa sulle jo pidemmän aikaa miesystävästäni." 🤣👋

Paras kosto on jatkaa elämäänsä tyytyväisenä, vaikken sitä kostona tehnytkään. Kaikki exäni katselevat minua nähdessään haikeana ja lähettelevät aika ajoin ikävöiviä viestejä. Olen nelikymppinen ja suhteita on takana viisi.

Mä sanoin tuossa tilanteessa miehelleni, että sopii, kunhan otat lapset mukaasi. Mies perääntyi aikeistaan.

Miksi mä sitä kostaisin jos mies ei halua olla mun kanssa? Olisin surullinen mutta en kai mä nyt voi vihainen sille olla jos se ei ole tyytyväinen meidän suhteeseen enää.

Sanoisin että ok ja soittaisin työpaikkaan johon minulle tarjottiin paikkaa ja vielä kaksinkertaisella palkalla. Olen lisäksi raskaana ja työ ulkomailla joten ottaisin ja lähtisin ja isä saisi jotenkin sumplia miten näkee kauan odottamaansa lasta kun asutaan toisessa maassa.