En keksi puhuttavaa ihmisten kanssa, edes oman miehen kanssa. Mistä te keskustelette

Tyhjänpäiväistä jargonia moni tuntuu puhuvan. . Ole kuule hiljaa jos siltä tuntuu.

Jos siitä alkaa hirveästi stressaamaan niin sitten ei ainakaa mitään tule.

Kotona onkin parasta kun ei tarvitse puhua mitään 🙂. Puhuu jos puhuu muuten on hiljaa.

Kyselen keskustelukumppanista. Yleensä kaikki puhuu mielellään itsestään/perheestään, kun ei kysele liian henkilökohtaista. Usein myös sitä kautta löytyy jokin yhteinen kiinnostuksen kohde.

Varmaan tietysti myös auttaa jos itse on monipuolisesti kiinnostunut asioista ja seuraa aikaa.

Et ole ainut! Olisihan se kiva hallita edes small talk tuttujen ja tuntemattomien kanssa, puhumattakaan syvällisemmästä keskustelutaidosta.

No mutta mitä te miehen kanssa puhuttu kaksistaan ollessa?

Jos tiedän, että esim. työkaveri on ollut matkoilla kyselen oliko hyvä sää ja mitä tykkäsi kohteesta, sitä katta voi itse kertoa vastavuoroisesti jostain omasta matkastaan.

Mä en osaa enää keskustella mistään sen jälkeen kun aloin syödä masennuslääkkeitä! Tyhmentääkö ne ihmisen?

Joidenkin ihmisten kanssa itellä sama juttu. Vaikka ne on mukavia ihmisiä, niin en keksi mitään juteltavaa ja se on kyllä ahdistavaa! Sitten kun väkisin koittaa jutella, niin suusta tulee vaan jotain sekavaa mokellusta. Toisten kanssa taas puhun, ku Ruuneperi

Tässä neuvo sulle: kysy 5 jatkokysymystä.

Jos haluat opetella keskustelemaan, kysele. Ensialkuun tuntuu luonnnottomalta koska sulla ei ole harjoitusta, mutta toimii varsin usein: ihmiset monesti tykkää ihmisistä jotka osoittavat kiinnostusta.

Onks pakko puhua, jos ei ole mitään sanottavaa?

Olette olleet liian kauan yhdessä jos teill ei ole enää sanottavaa toisillenne.

Puhutaan miehen kanssa molempien töistä, lapsista, yhteiskunnallisista asioista, vitsaillaan aika hervottomastikin välillä toistemme kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

Tässä neuvo sulle: kysy 5 jatkokysymystä.

Jos haluat opetella keskustelemaan, kysele. Ensialkuun tuntuu luonnnottomalta koska sulla ei ole harjoitusta, mutta toimii varsin usein: ihmiset monesti tykkää ihmisistä jotka osoittavat kiinnostusta.

Joillakin ihmisillä on epäsuomalainen tapa käyttää keskustelukaverin etunimeä tätä puhutellessaan. Esim 'Mitä sää Matti pidät näistä talvirenkaista' ja tämä vaikka muita ei oke huoneessa.

Sehän on hassua jos ei oman kumppanin kanssa ole juteltavaa! Me jutellaan esim. ihan omista arkikokemuksistamme, töistä, työkavereista, ystävistä, mutta paljon myös yleisistä asioista kuten politiikasta, kirjoista, musiikista, maailman tapahtumista, urheilusta, ruuasta. Koko ajanhan maailmassa tapahtuu kaikenlaista mistä on kiva jutella ja kuulla toisen ajatuksia ja mielipiteitä.

Tuntemattomien kanssa tulee aina hyvin juttuun kun alkaa kysellä niiden mielenkiinnon kohteista. Vaikka harrastuksesta: vaikkei itse tietäisi jousiammunnasta mitään, aina voi pyytää toista selittämään minkälaista se on ja mikä siinä kiinnostaa yms.

Vierailija kirjoitti:

Sehän on hassua jos ei oman kumppanin kanssa ole juteltavaa! Me jutellaan esim. ihan omista arkikokemuksistamme, töistä, työkavereista, ystävistä, mutta paljon myös yleisistä asioista kuten politiikasta, kirjoista, musiikista, maailman tapahtumista, urheilusta, ruuasta. Koko ajanhan maailmassa tapahtuu kaikenlaista mistä on kiva jutella ja kuulla toisen ajatuksia ja mielipiteitä.

Tuntemattomien kanssa tulee aina hyvin juttuun kun alkaa kysellä niiden mielenkiinnon kohteista. Vaikka harrastuksesta: vaikkei itse tietäisi jousiammunnasta mitään, aina voi pyytää toista selittämään minkälaista se on ja mikä siinä kiinnostaa yms.

Just näin. Keskusteleminen on ajattelun ja ajatusten vaihtamisen väline. Kysymys on yhtä mielekäs kuin "mitä kannattaisi ajatella".

En voisi lähteä kaksistaan esim äitini kanssa reissuun, koska keskustelu olisi luonnotonta. Vituttaa.

Minulla ongelmana, että en ole kiinnostunut toisten pinnallisemmista asioista, vaan syvällisemmistä. Mutta vaikea päästä niihin syvällisempiin, jos ei ensin aloita kevyemmistä aiheista