Autolla ajo on pelottavaa.

Kun sain oman auton ajokortin saamisen jälkeen, aloin heti ajamaan seuraavana päivänä tuttuja reittejä minkä olisin muutoin mennyt bussilla. Kyllä, ensimmäisellä kerralla "törttöilin" ja autoni sammui isolle kehätielle liikennevaloihi muiden töötätessä takama. Vanha auto tykkäsi sammua risteyksissä muutenkin tuon tuosta. Liityin liian aikaisin liikenneympyrään ja ajelin bussikaistoja. Ensimmäiset kerrat olin ajamisen jälkeen ihan punainen ja koko kroppa oli jännittynyt. Viikon jälkeen kukaan ei päässyt enää tööttäilemään, ja autoilu olikin ihanaa ja varmuus lisääntynyt paljon. Risteyksissä ei tarvinnut hikikarpalo otsalla miettiä mitä tehdä. Tosin vieläkin varmaan olen selvästi aloittelija liikenteessä, kun ajan nopeusrajoitusten mukaan ja näytän vilkkua poistuessa ympyrästä ym mitä itsevarmemmat kuskit ei näytä tekevän. Eli aja, ja tosiaan mikään muu ei opeta ajamaan yksin kuin yksin ajaminen. Eli mene vaikka teollisuusalueelle kiertelemään ensin, ja siitä sitten asteittain liikenteen sekaan.

Oli sama juttu mutta se meni kun pakotin itseni ajamaan joka päivä vähän. Tärisin ja vapisin ja ripuloin mutta ratissa tärinä alkoi vähetä. Sitten mokailin ja nolailin ja häpesin ja opin virheistäni. Nyt menen rattiin ilman pelkoa ja olen hyvä kuski. Olen ajanut kolme vuotta.

Huh, mulla oli ihan sama kun ostin 2v sitten ekan oman auton, vaikka sitä ennen kortti oli ollut taskussa jo kuutisen vuotta.. Ilman omaa autoa olin ajellut kerran-pari vuodessa lyhyitä pätkiä vain. Pelotti ne ensimmäiset kerrat ihan älyttömästi ja aloin itkeä (!) paniikissa ekalla kerralla kun ajoin yksin ilman poikaystävää vieressä. Kyllä se alkoi helpottaa kun tietoisesti yritti rauhoittua ratin äärellä ennen ajoa, hengittelin syvään jne. Sitten vain rauhallisesti liikkeelle ja tuttuja reittejä. Mutta niihin tuttuihin reitteihinkään ei saa jumiutua, vaan kun alkaa sujua niin haastavampaan paikkaan, jotta tottuu uuteen. Kaupungin keskustassa ajaminen oli ennen ihan painajaismainen juttu, mutta muutamien kertojen jälkeen sujui jo hyvin. Edelleenkin käännyn tosin usein väärästä risteyksestä tai olen väärällä kaistalla jos en ole reitistä 100% varma, mutta ei se ole niin vakavaa. Kunhan toimii rauhassa ja kertoo muillekin autoilijoille mitä on tekemässä, niin aina voi kääntyä tai vaihtaa kaistaa uudelleen.

Itse ostin tuon autoni juuri näin syksyllä ja oikeastaan heti kun ajo oli muuttunut helpommaksi ja rutiininomaiseksi, sääolosuhteet muuttuivat hankaliksi. Sitä pelkään vieläkin aika paljon. Lumivalleja ja jäätä. Mutta ei se auta kuin ajella kun pakko on päästä esim. töihin - jos jää pelottaa niin pitää sitten vain ajaa hiljempaa ja keskittyä täysillä.

Mä pelkäsin niin, että hankin kortin vasta aikuisena. Yhtenä päivänä vaan päätin, että nyt en jaksa enää ja ilmoittauduin autokouluun. Pelkäsin aivan hirveästi.

Ekalla meni kaikki läpi, vaikka pelkäsin älyttömästi. Eniten pelkäsin ajavani kolarin tai ajavani jonkun päälle.

Päätin kuitenkin, että ajan vaan vaikka mikä olisi. Mies ei ajanut enää missään vaan minä ajoin kaikki matkat. Välillä itkien ja sydän hakaten, mutta ajoin silti joka ikinen päivä.

Kortti mulla on ollut nyt yli vuoden ja ajan melkein missä vaan enkä jännitä yhtään. Ulkomaillakin olen jo ajanut. Ajaminen on ihanaa!! (paitsi jos lapset huutaa...) Nautin oikein saadessani lähteä ajamaan eikä pitkätkään matkat haittaa yhtään.

Tsemppiä! Älä anna pelon voittaa sua.

Mulla ei ollut autoa omassa käytössä n. 10 vuoteen siitä, kun kortin sain. Ajokertoja tuli joku 1-5 vuoteen, ja joka kerta oli todella jännittävää, eikä sillä hyvällä tavalla. Mutta jos päivittäin ajaa, niin äkkiähän siihen tottuu.

Ei ei ei, älkää.

Kenenkään ei ole pakko ajaa. Älä mene liikenteeseen, jos asenne on väärä.

Käytä bussia, junaa, taksia, jalkojasi.

Anna niiden ajaa, joille se on luontevaa.

Minulla oli monta vuotta ajopelko, mutta pikkuhiljaa pääsin siitä eroon, kun ajelin ensin lyhyitä ja helppoja matkoja miehen toimiessa "opena". Nykyään autoilen päivittäin enkä pärjäisi ilman autoa.

Vierailija kirjoitti:

Ekalla sain inssin läpi minäkin, mutta...

Siis osasin itsekseni ajella esimerkiksi vasenta puolta tietä. Hälytysvalot syttyivät päässä vasta, kun joku ajeli kohti.

Liikenneympyrät ja moottoriteiden liittymät ovat jotain, jotka lamaannuttavat järjen.

Kuinka moni teistä on joutunut peruuttamaan motarilta, kun tajuaa ajelleensa väärään suuntaan?

Pahin pelko on itseasiassa se, että näillä kyvyillä saatan tappaa jonkun.

Jos moottoritiellä lähtee väärään suuntaan niin ihan suosiolla kannattaa jättää autoilu väliin. Tulee aika pahaa jälkeä kun 120km/h joku oikeaan suuntaan ajava posauttaa keulaan...

Up