Miksi nykyään valurautapaistinpannuissa on emalipinnoite? Kokemuksia sellaisesta?

Tätä olen itsekin ihmetellyt... Ehkä ne olettaa että keskimääräinen kuluttaja on liian laiska ja tyhmä kyetäkseen huolehtimaan oikeasta valurautaisesta astiasta. Sääli, tämän takia jää pannut kauppaan.

Näitä nykypannuja on sisäpinnaltaan myös mattaemaloituina, joka ei ulkonäöltään juurikaan eroa tavallisesta valuraudasta. Käsitykseni mukaan tällä haetaan parempaa tarttumattomuutta. Lisäksi nykypannut (kaukoidässä valmistetut, kotimaisena pidetyt laatumerkit) ovat (ilman emalointia) varsin karkeatekoisia vanhanajan, kotimaassa tehtyihin valuihin verrattuna.

Varsinainen emalipannu ns ranskalainen pannu on jäänyt hieman vieraaksi, vaikka ruoan kanssa päivittäin työskentelenkin. En osaa sen suhteen paremmin neuvoa, mutta mitä olen sitä kokeillut, en tullut sen ominaisuuksien kanssa sinuiksi...

Ennen tehtiin Suomessaa valurautapannuja, joissa oli ulkopuoli emaloitu, mutta sisäpuoli tosi sileää valurautaa, merkki oli Rosenlew. Itsellä vielä käytössä ja ostettu 1971.

Tämmöisiähän ei voi enää tehdä, kun silloin ei kaikki pa....ska kama menisi kaupaksi.

Hanki hiiliteräspannu. Kohtuuhinta ja valuraudan edut, mutta helppohoitoisempi.

Vierailija kirjoitti:

Ennen tehtiin Suomessaa valurautapannuja, joissa oli ulkopuoli emaloitu, mutta sisäpuoli tosi sileää valurautaa, merkki oli Rosenlew. Itsellä vielä käytössä ja ostettu 1971.

Tämmöisiähän ei voi enää tehdä, kun silloin ei kaikki pa....ska kama menisi kaupaksi.

Onhan näitä. Itselläni on Porin Valun (myöhemmin Rosenlew) valmistama, pieni, valko-vihreällä ulkopuolen emaloinnilla oleva pannu jostain 50-luvulta ja hyvin pelittää!