Lue keskustelun säännöt.
Mulla on liian stressaava työ, en tiedä miten relaisin
28.09.2017 |
Tuntuu, että olen kokoajan ahdistunut ja mietin mitä mistäkin seuraa. En pysty ajattelemaan työtä vain työnä enkä olemaan niin häikäilemätön kuin nykyajan työelämä vaatii. Mietin liikaa ihmisten tunteita ja selviytymistä ja olen liian tunteellinen. Olen harrastanut urheilua niin että olen saanut rasitusvammoja, koska se on ollut ainoa keino tyhjntää pää vaivaavista ajatuksista. Nyt ei sekään riitä enää, olen alkanut juoda viiniä melkein joka työpäivän päätteeksi sekä ahmia ruokaa. En halua alkaa läskiksi syömishäiriöisekis ja alkoholistiksi...olisiko muita keinoja? Työn vaihtaminen ei ole mahdollista; kaikille ei riitä niitä mukavia elämäntapavalmentajan tai fitnessohjaajan ruusuisia duuneja.
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Hoitoala? 😊
Eiköhän se olisi ojasta allikkoon...
t. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei en tarkoittanut että siirtyisit hoitoalalle vaan että oletko hoitoalalla 😂🙌
Täällä toinen. Olen viime aikoina itkenyt työmatkalla kotiin. Ja miettinyt mikä on minkäkin arvoista. En vain osaa luovuttaa. Pitäisi varmaan varata aika työpsykologille.
Minulla sama ja olen hoitoalalla. Tänäänkin oli yksi niin järkyttävän ilkeä ihminen potilaana että koko päivä meni pilalle. En vain millään opi pääsemään tuollaisista yli. Mietin aina iltakaudet mitä taas tein väärin ja mikä minussa on vialla.
Mulla oli samaa ja myös hoitoalalla. Joskus itkenyt töissä. Nyt teen puolta työaikaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole hoitoalalla...Isommanpuoleisen yhtiön HR-johtotehtävissä.
t.Ap
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen. Olen viime aikoina itkenyt työmatkalla kotiin. Ja miettinyt mikä on minkäkin arvoista. En vain osaa luovuttaa. Pitäisi varmaan varata aika työpsykologille.
Minäkään en ole hoitoalalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu täällä. Eikä ole hoitoala. Porukkaa liian vähän, monet tapaukset ovat hyvin uniikkeja ts. ei ole sellaista "turvallista rutiinia" eli pitää olla tarkkana koko ajan. Välillä ns. asiakkaat yllättävät. Eivätkä ne yllätykset ole mukavia sellaisia. Usein huomaa, ettei viikonlopun aikana ehdi palautua. Töitten jälkeen on liian väsynyt kuntosalille, lenkille tms. V#@#taa se että tämä on seurausta työnantajan ikuisesta säästölinjasta.
Mä olen jo kovettunut,, etten enää välitä ihmisten puheista, enkä teoista tuon taivaallista. Mun elämä on kotona miehen ja koiran kanssa ja se vasta onkin elämää😂..kotona saa olla pehmo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla meni samaan aikoinaan, kotonakin tein vaan töitä ja mietin töitä. Sitten aattelin että elämässä on paljon muita tärkeämpiä asioita, ja otin loparit. Vuoden olin tekemättä töitä. Matkusteltu miehen kanssa, ja oon tehnyt kaikkea kivaa silloin kun huvittanut, eikä ole enää stressiä! Nyt teen töitä silloin tällöin. Paras ratkaisu ikinä! Kaikki vaan ei samanlailla pysty tekemään.
Mä en enää pingota, teen sen mitä ehdin päivän aikana. Jos kaikkea ei ehdi tekemään, se on työnjohdollinen ongelma, ei mun. Teen sen mitä ehdin, pidän tauot prikulleen, lähden kotiin tietyllä kellonlyömällä. Ylitöistä ei makseta, joten en tee ylitöitä, mulla on myös muuta elämää kuin työ. Elämä on parantunut ihan satasella kun olen ymmärtänyt että turha puurtaa parin donan palkalla ihan hulluna, koska olet aina korvattavissa. Nyt ja aina kuten myös pomot vaikka toisin kuvittelevat. Eipä ole toista Kekkostakaan näkynyt.
Hoitoala? 😊