Laihtuminen pelottaa
Lihoin muutama vuosi sitten parikymmentä kiloa sairastuttuani masennukseen. Nyt alan olla sen verran paremmassa kunnossa, että voisin harkita painoni palauttamista normaaliksi.
Mutta se pelottaa minua ihan kamalasti. Alkuun oli vaikea tottua siihen että on paksu ja epäviehättävä, nyt tuntuu että olisi todella pelottavaa olla taas hoikka ja viehättävä. Tuntuu että läski on panssari joka suojelee minua ja tekee minut näkymättömäksi. En ole ollenkaan varma että uskallan olla taas näkyvä.
Yritän tolkuttaa itselleni että minun ei tarvitse ajatella ulkonäköäni laihduttaessa, että ajattelen vain sitä miten polveni ja sydämeni kiittävät. Mutta ei se auta, kun tiedän ihan hyvin että hoikempana näytän paljon paremmalta -en ole niitä naisia jotka näyttävät hyvältä lihavanakin.
Onko kellään muulla ollut tällaista, että normaalipainon esteenä ei ole "oikein syömisen" vaikeus vaan oma pää joka ei tiedä miten olla jos olisikin taas hoikka?
Kommentit (9)
Camoon, en voi olla ainoa jolla on ollut tällaisia tuntemuksia.
Älä turhaan huolehdi: sinulle on tullut lisää ikää ja lisäksi jojoilusta jää muistoksi roikkuva nahka. Tuskin olet siis enää viehättävä hoikempanakaan. Kas niin, nyt voit huoletta laihduttaa.
Joopajoo. Oma kokemus on että hoikkana muutuin täysin näkymättömäksi. Miehiltäkin saan pakit kun pitäisi olla "pehmeämpi nainen". Kaikilla ylipainoisilla katukuvassa on miehet, minua ei huomaa kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Älä turhaan huolehdi: sinulle on tullut lisää ikää ja lisäksi jojoilusta jää muistoksi roikkuva nahka. Tuskin olet siis enää viehättävä hoikempanakaan. Kas niin, nyt voit huoletta laihduttaa.
Tämä oli hyvä. ;) Kiitos.
-ap-
Laihduta vähän kerralla, niin ettei tarvitse heti pistää koko vaatekaappia uusiksi koska se vasta stressaavaa on molemmissa tapauksissa eli jos on lihonut tai laihtunut. Kokemusta on :)
Itse en uskonut että noin voisi käydä, ennen kuin aloin laihtua. Laihdutin nopeasti Cambridge-kuurilla joten muutos oli nopeaa. Mutta siinä missä olin kuvitellut että kun laihdun, olen tyytyväisempi ulkonäkööni, minusta tulikin tyytymättömämpi.
Huomasin, että niin kauan kuin olin ollut 90 kilon tankki, olin ollut totaalisen miettimättä ulkonäköäni. Tiesin jossain taustalla että olen läski ja ruma, mutta en välittänyt siitä, en ajatellut sitä arjessani. En ajatellut muutenkaan ulkonäköäni, koska kukapa nyt tämmöistä keski-ikäistä paksua ämmää viitsisi katsella, olin huomaamaton. Sitten kun aloin laihtua, alkoi nuoruuden kaikki ulkonäköangstit palata. Hyi, mulla on kauhea laatikkolantio. Yök, tissini ovat kumman malliset. Minulla on lyhyt kaula ja köyryselkä. Naamassakin on vikoja vaikka muille jakaa.
En ole vieläkään oikein keksinyt miten nyt 30 kg laihempana pääsisin siihen, että voisin taas suhtautua rennosti ulkonäkööni.
Vierailija kirjoitti:
Älä turhaan huolehdi: sinulle on tullut lisää ikää ja lisäksi jojoilusta jää muistoksi roikkuva nahka. Tuskin olet siis enää viehättävä hoikempanakaan. Kas niin, nyt voit huoletta laihduttaa.
No ei tasan jää, kateellinen mammukka siellä sättii :D Ihan hyvin voi laihduttaa vaikka 20-30 kiloa, ilman että jää roikkuvaa nahkaa. Tämä on yksilökohtaista. Paras tapa välttää ihon roikkuminen on laihduttaa maltillisesti, ei missään tapauksessa liian nopeassa tahdissa. Ihoa kannattaa myös muistaa kosteuttaa säännöllisesti.
Vierailija kirjoitti:
Laihduta vähän kerralla, niin ettei tarvitse heti pistää koko vaatekaappia uusiksi koska se vasta stressaavaa on molemmissa tapauksissa eli jos on lihonut tai laihtunut. Kokemusta on :)
Juu ilman muuta laihdutan hitaasti. En aio tehdä sitä kuin kerran elämässäni ja mitä hitaammin laihduttaa, sen todennäköisemmin lihasmassa pysyy eikä tule säästöliekkiä. Sellainen kilo kuukaudessa olisi minulle ihan riittävä tahti. Päänikin ehkä sitten pysyisi paremmin kasassa.
nosto