Mielestäni kuulostaisi kamalalta että etävanhempi tapaisi lastaan joka toinen viik6onloppu

Siis kumpi tässä on enemmän ongelma? Se että etävanhempi tapaisi liian harvoin lasta ja se olisi harmillista lapsen isäsuhteelle vai se, ettet jaksa olla yksin lapsen kanssa pitkiä aikoja? No joka tapauksessa voitte päättää lapsen isän kanssa ihan mitä haluatte. Isä voi nähdä lasta vaikka jopa päivittäin, jos haluatte niin. Ei kukaan määrää, että se on joko viikko-viikkosysteemi tai vain joka toinen viikonloppu. Ja lapsihan voi myös olla enemmän isällään kuin äidillään, jos niin haluatte. Sen ei ole pakko olla niin, että lapsi on vain joka toisen viikonlopun isällään ja muuten aina äidillään, se voi mennä myös päinvastoin eli lapsi olisi äidillään sen joka toisen viikonlopun ja muutoin isällään.

Mulla on kaksoset 3v ja eron jälkeen lapset on ollu joka toinen viikonloppu isällänsä. Ja esim. lomilla pidempiä aikoja. Viikko-viikko systeemi ei toimisi meidän lapsilla pätkääkään. Jos sä koet raskaaksi sen että joudut olla lähes koko ajan yksin yhden lapsen kanssa, niin suosittelen harkitsemaan eroa uudestaan.

Mikä on muuttunut parissa vuodessa niin paljon että ensin on pakko saada lapsi ja sitten pitää erota? Miksei ole enää tulevaisuutta? Kliseistä toi eroaminen kun lapsi pari vuotias.. kasvoitteko erilleen?

Minulla on juuri noin, näen poikaa joka toinen viikonloppu. Ex muutti naapurikuntaan asumaan, joten poika käy koulua siellä ja koulunkäynti minun luotani olisi vähän hankalaa. Tämä on mielestäni paras järjestely näissä olosuhteissa, vaikka välillä ikävä tuleekin. Mutta puhelin on keksitty ja uskon että kun poika kasvaa niin alkaa käydä luonani silloin tällöin koulun jälkeen linja-autolla. Eiköhän se tästä.

Ap täällä.

Mieheni on erittäin kontrolloiva, emme ole samaa mieltä juuri mistään. Riidan aikana haukkuu tosi rumasti. Haukkuu sukunikin. Käy minuun käsiksi. Arvostelee minua, siis ilman riitaakin. Arvostelee ja moittii muita. Emme enää voi kyläillä edes jouluna rakkaan veljeni perheen luona koska heidän välit ovat viileät. Veljeni hermostui kerran miehelleni kun tämä arvosteli heitä, veljeni sanoi sitten vähä kärkkääsri miehelleni ja mies on ollut muutaman vuoden niin suuttunut ettemme voi kyläillä heillä. Vietämme kaikki lomat mieheni vanhemmilla vaikka mies tietää että veljeni perheineen on erittäin rakas minulle. Mies arvosteli rumasti riitamme aikana veljeni erästä tapaturmassa tapahtuvaa vammaa. Puhuu kuin pikku lapsi joka suuttuu.

Tässä näitä syitä.

Isänä on ihana.

Ei meillä ole mitään muuta mustaa valkoisella kuin että sovitaan keskenään tilanteen mukaan milloin isä lastensa kanssa on. Eron jälkeen lapset oli aluksi isällään silloin kun itse olin töissä. Nykyisin isä ottaa lapset silloin, kun se helpottaa omaa työssäkäyntiäni ja muulloin jos lapset haluaa isälleen tai isällään on joutavaa aikaa ja haluaa lapset luokseen. Jos ei tapaamisista tarvitse riidellä, on selvää kumman luona lapset pääasiassa asuu, molemmat haluaa lasten kanssa olla ja asioista ja tilanteista osataan yhdessä sopia, niin ei niihin sopimuksiin tarvitse muuta kirjata kuin että kumman luona lapset asuu ja muusta sovitaan tilanteen mukaan. Me sovitaan yleensä kuukaudeksi tai pariksi kerrallaan ne varmat päivät milloin lapset menee isälleen ja loput sitten aina tilannekohtasesti. Jos tulee jotain äkillisiä menoja puoleen tai toiseen niin molemmat joustaa.