Sopeutumisvaikeudet uuteen kouluun / kaverien saaminen

Muutimme pari kuukautta sitten, poika aloitti uudessa koulussa lukukauden alusta. (5. luokka)

Koulu ja luokkakin tosin on sama, jossa hän aikoinaan kävin " nolla" luokan eli eskariluokan, ja ekaluokan, joten lapset oli jo pääosin tuttuja muutaman vuoden takaa, vaikka välissä olikin 3,5 vuoden tauko ettei ollut yhteyttä. (Silloin hänellä oli kavereita luokassa.)



Nyt kuitenkin poika on kovin ollut masentuneen/ahdistuneen oloinen ja toivoo koko ajan ettei olisi muutettu, koulussakin tähän on kiinnitetty huomiota, ja kehotettiin ottamaan perheneuvolaan yhteyttä (minne soitinkin ja heidän piti palata ja antaa aika, mutta ainakaan vielä eivät ole palanneet).

Tosin tätä vetäytyneisyyttä yms. hänellä on ollut aina, samoin alisuoriutumista/kiinnostuksen puutetta koulutyöhön, ja jo edellisessä koulussa hänet testattiin ja kävi erityisopettajalla jne. jne.



Mutta nyt harmittaa hänen puolestaan, ettei luokkaan sopeutuminen oikein ole onnistunut. Opettajan mukaan lapsella on kavereita (eli ei ole esim. välitunnilla yksin). Ja opettajan mukaan pojan pitäisi itsekin olla aloitteellinen. Mutta poika on kovin ujo tekemään itse mitään aloitteita, (tai sitten ne ovat niin kömpelöitä tokaisuja, että aiheuttavat torjuntaa, mikä taas tekee hänelle olon ettei halua yrittääkään ottaa kontaktia).



Pojan mukaan taas esim. välitunnilla kaikki leikkii yhdessä jotain leikkiä (onneksi nyt näin), joten hänkin on siinä luontevasti mukana. Mutta esim. ruokailussa hän joutuu usein istumaan yksin.

Ongelmaa teettää myös että näillä kavereilla tietty on vähän erilaset puheenaiheet ja kiinnostuksenkohteet, kuin mihin poika on tottunut edellisessä koulussa, joten tuntuu että hän ei oikein koe edes luokan poikia sellaisiksi joiden kanssa löytyisi mitään yhteistä, eli ei tosiaan taida paljon nähdä itsekään vaivaa sen eteen että hyviä kavereita syntyisi.

Nuo vanhatkin hyvät kaverit luokasta on jo jotenkin " muuttuneet" tietysti, heillä on uudet kaverit, ja poika oli sivusta kuullutkin kun " paras" vanha kaveri oli sanonut toiselle että ei halua olla meidän pojan kanssa.



Olen koettanut rohkaista häntä pyytämään luokkalaisiaan meille kylään mutta toistaiseksi ei ole pyytänyt.

Harrastuksiakaan hänellä ei ole kodin ulkopuolella; täytyisi syksyksi keksiä jotain. Ainoa mikä häntä vähän kiinnostaa loppuu nyt taas loppukevääksi ja kesäksi.



Kauhukuva on että poika taas istuu vain tietokoneen ääressä koko kesän... :-(