Kun raskaus ei onnistu, miten luopua toivosta?

Me ollaan yritetty saada toista lasta nyt kohta vuoden ajan, ja ei ole tärpännyt. Periaatteessa lapsen saanti ei ole meille mikään pakkomielle, ja tulevaisuus 1-lapsisena perheenä on sekin ihan hyvä vaihtoehto meille. Mutta tällainen "välitila" ja epätietoisuus siitä, tuleeko sitä toista lasta vai ei, on todella rassaavaa. Kuitenkin se mahdollisuus on olemassa, että lapsi tulee, joten kaikissa tulevaisuuden suunnitelmissa on huomioitava sekin vaihtoehto. Lisäksi rassaa aina ennen menkkoja iskevä oireiden kuulostelu, ja se, että alkaa taas toivoa olevansa raskaana, minkä jälkeen pieni masis iskee aina menkkojen alkaessa. Onko joku päässyt tällaisessa tilanteessa jotenkin balanssiin itsensä kanssa, ettei enää toivoisi ja pettyisi, osaisi nauttia nykytilanteesta, mutta pitäisi kuitenkin option auki lapselle? Olen miettinyt, auttaisiko asiaan, jos kävisi lääkärissä (gynellä), pystyisikö gyne esim. näkemään, onko raskaus enää mahdollinen (olen 37-vuotias, joten ehkä juna meni jo)? Jos tämä olisi selvästi nähtävissä, voisimme asennoitua edistämään muita suunnitelmiamme elämässä.