Lesken kanssa seurustelu

Mistä tietää, että toinen on suruprosessissaan siinä vaiheessa, että on valmis uuteen suhteeseen? Mikä käytös/teot osoittaa, että ei ole? Mikä/mihin saakka on normaalia kumppanin myötätuntoa tukea toista surussa/kaipauksessa johonkin entiseen? Ja missä vaiheessa se ei ole enää parisuhteen toisen osapuolen tehtävä, vaan kenties merkki ammattiavun tai ulkopuolisen avun tarpeesta?