Lue keskustelun säännöt.
Milloin vauvaa saa mielestäsi itkettää?
25.09.2017 |
En tarkoita nyt mitään unikouluhuudatusta, vaan sellaista, että lasta lohdutetaan, mutta huudon aiheuttavaan asiaan ei puututa. Tässä esimerkkejä, jotta ymmärtäisitte, minkälaisia tilanteita tarkoitan:
Vauva ei viihdy vaunuissa tai turvaistuimessa, vaan alkaa karjua heti lohduttomasti. Linnoittaudutteko kotiin siihen asti kunnes ei itketytä, vai pidättekö kiinni vaunulenkkirutiinista?
Vauva alkaa karjua, jos ei saa leikkiä kalliilla älypuhelimellasi, vaan se otetaan pois kädestä. Annatko puhelimen vauvalle takaisin, jos hän hiljenee sillä?
Vauva pelkää puhelimen pirinää ja alkaa itkeä sen soidessa. Alatteko pitää puhelinta äänettömällä?
Vauva pelkää partaista sukulaissetää, ja alkaa itkeä aina tämän nähdessään. Pyrittekö pitämään vauvan eri huoneessa sedän kanssa?
Tässä oli vain muutama esimerkki. Ytimekkäästi muotoiltuna siis: onko vanhemman aina tehtävä kaikkensa, jotta vauva ei itkisi? Missä tilanteessa vauvan "itkettäminen" (lohduttaen samalla) on mielestäsi ok? Ovatko nuo kuvailemani esimerkkitilanteet sinusta vauvan henkistä pahoinpitelyä, jos joku päätyy noihin vaihtoehtoihin, joissa itkua ei lopeteta heti kun voidaan?
Esimerkit ovat tuttavapiiristäni, ja olen nähnyt molempien koulukuntien äitejä. Näin odottajana kiinnostaa, mitä tästä aiheesta yleisesti ajatellaan - mikä on normaalia ja mikä ei.
Kommentit (5)
Ei vauvaa voi suojata koko elämältä ja viedä piiloon aina kun tulee vähänkään uusi tai pelottava asia. Ihme juttuja taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä pientä vauvaa ei tarvitse itkettää turhaan. Elämässä vaan ei aina pääse heti lohduttamaan tai ottamaan syliin. Siis mitään noista esimerkeistä en jättäisi tekemättä vaikka vauvalla olisi jokin vaihe menossa, mutta yrittäisin saada hänet rauhoittumaan.
Vauva ei vielä millään tasolla pysty ymmärtämään miksi hänen itkuunsa ei vastata. Siksi mielestäni kaikki huudattaminen on tarpeetonta.
Monikaan vauva ei käytä älypuhelimia, joten tarkentaisitko tätä minkä ikäisestä lapsesta puhut?
Vauvaa en huudata. Korkeintaan joskus on saattanut olla pinniksessä ja herännyt kun olen ollut suihkussa, silloin en ole vastannut itkuun.
Myös se että kaikkeen inahdukseen en ole heti lähtenyt liikkeelle koska lapsi saattaa nukahtaa takaisin. Menemällä ensimäisestä vingahduksesta, lähinnä lapsi herää kun sinne huoneeseen säntää.
Leikki-ikäisellä sitten eri.
Ihan vastasyntynyttä en itkettäisi kuin äidin pikaisen vessassakäynnin ajan.
Mitä isommaksi lapsi kasvaa, sitä enemmän hän "sietää" itkettämistä, eli tässä tapauksessa sitä, että itkun aiheuttajaa ei välittömästi eliminoida. Tietenkin vauvaa tulee lohduttaa eikä saa jättää yksin, ettei tule turvaton olo.
Aika pienikin lapsi oppii sietämään turhautumista, joten jokaista "mulla on tylsää" , "en halua joutua sylistä sitteriin sekunniksikaan" tai "ketuttaa, kun en osaa kääntyä mahalleni" -volinaa ei tarvitse erikseen noteerata.
Tää on kyllä sellainen aihe, jonka ihmiset käsittää mielellään väärin. Kuten että äiti jotenkin sadistisesti nauttisi siitä, että vauva karjuu pää punaisena.
Ja tämähän putosi heti pussin pohjalle. Nostan vielä, jos jollain olisi ajatuksia.
Ap