Oliko teidän ala-asteiässä erityinen juttu se, että meni kaupungille jonkun kaverin kanssa?

Oli, koska sinne piti varta vasten lähteä. Bussimatka kesti melkein puoli tuntia suuntaansa, joten ei siellä tullut kovin usein käytyä.

Meilläkin oli tuo kaupungille meneminen. Sinne otettiin käsilaukku, joka lisäsi tunnetta, että on vähän kuin aikuinen.

Sekin oli erityistä, että silloin tällöin menin kaverin luo tai joku kaveri tuli meille leipomaan pullaa. Meidän äitimme ei kovin paljon leiponut, niin se oli jännittävää. Sitten tietysti yökylään meneminen kaverille tai että kaveri tuli meille, varsinkin jos vanhemmat eivät olleet kotona.

Oli se koska asuin maalla ja monet kaverit asui myös

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli joskus 11-vuotiaana erityinen juttu, että mentiin aamulla lauantaina kaverin kanssa kaupungille. Käytiin Tiimarissa ja Anttilassa ja jossain halpahallissa ja ostettiin jotain vihkoja ja tuoksusaippuoita. Se oli jännittävää ja "aikuismaista".

Ei. Ei ollut 70-luvulla rahaa joten ei shoppailuakaan. Kävimme toisillamme leikkimässä tai pyöräilimme leikkikentälle.

Oli. Mentiin aina yläasteen kovistyttöjengin kanssa "kapeen". Niin cooleina käytiin Anttilassa haistelemassa hajuvesiä. :D

No ei. Itse asuin maalla ja keskustassa käytiin fillarilla useinkin, harvoin kyllä huvikseen luuhaamassa.

Mulla ei ollut.

Olen asunutta koko ikäni Helsingin keskustassa niin ympäristö oli jo "kaupunkia ja kauppoja".

Kävin koko kouluajan koulussa ison kaupungin keskustassa joten se keskustassa oleminen ja kaupoissa poikkeaminen ei ollut niin spesiaali juttu. Tosin keskustaan ei saanut jäädä koulun jälkeen luuhaamaan ellei vanhempien kanssa oltu sovittu asiasta etukäteen (aika ennen kännyköitä). Ja silloinkin siellä ei varsinaisesti luuhattu vaan käytiin x määrässä kauppoja tai ostarilla ja sitten kotiin.

Meillä se oli siisti juttu, viidennellä luokalla kai ensimmäisiä kertoja puolen tunnin matkan päässä olevaan kaupunkiin. Sain yleensä mukaan sata markkaa rahaa, josta maksettiin parin kympin bussimatkat suuntaansa, saman hintainen hampurilaisateria ja sitten jäi vielä pari kymppiä ostoksiin (esim. meikkipuuteri tai Hello Boys-ribbipaita, mitä näitä nyt oli). Mutta se oli todella viatonta kuitenkin, emme notkuneet asemalla räkimässä ja röökiä vetämässä tai muuta.

Meille se oli kiva juttu. Käytiin Turun keskustassa 80 luvun lopussa kavereiden kanssa. Tiimarin hajukumit ja avaimenperät (sellaiset muoviset kaulaan laitettavat) olivat kova juttu.

Vähän vanhempina eli siis teini-iässä oli kiva käydä syömässä Hesessä ja ostamassa leviksiä. Ne oli kova juttu silloin.

Tiimarissa, Anttilassa ja lelukaupoissa kävimme aina välillä. Aika harvoin oli rahaa ostas mitään. Tiimarista sai ostettua tarroja, vihkoja yms. pikkurahallakin. Jossain vaiheessa (taisi olla yläasteella) piti ostaa pari kertaa viikossa Pastirol-askeja, koska oli tullut uudet ihanat maut: salmiakki ja omena. Toisaalta yläasteella alkoi kiinnostaa eniten levyjen ja vaatteiden hankkiminen m ja niihin ei ollut varaa kovinkaan usein.

Eikö aikuisena enää lähdetä shoppailemaan. Minä ainakin lähden. 

Ei. Asuin Helsingissä Lauttasaaressa ja menin yläasteelle 1985. Lauttasaresta ei tosiaankaan lähdetty keskustaan yksin toikkaroimaan siihen aikaan ihan vaan ajankuluksi ja huvikseen. Sitä harrastettiin ehkä itäisistä lähiöistä niillä, joilla ei ollut ketään kotona iltapäivisin. Ei minullakaan äiti ollut, vaan aluksi palkattu iltapäivätyttö ja myöhemmin pari kertaa viikossa pari tyttöä siivoamassa ja laittamassa ruokaa.

Mutta siis taisin käydä ekan kerran yksin kaupungilla bussilla 11-vuotiaana ja muistan, että ostin Nik Kerhaw'n levyn. Mutta se oli ainutlaatuinen kerta, seuraava tuli ties milloin. Kavereiden kanssa suunnattiin keskustaan vasta joskus 14-vuotiaina. Osan kanssa ei ikinä, vaan Espoon suuntaan heppatalleille.

Ala-asteikäillä ei oikein muutakaan huvia ole kun ei vielä pääse baariin eikä edes illalla sinne kaupungille niinkuin yläasteiässä.

Oulussa oli.