Onko normaalia olla masentunut silloin kun elämässä ei ole ketään kentä rakastaa ja rakastella

No jo on taas masennuksen käsitystä laajennettu. Yksi kaveri sai sairaslomaa, lääkityksen ja terapiaa, kun ei jaksanut käydä suihkussa kuukauteen. Harmistus sitten erikseen.

Mun mielestä on. Mä tunnen just samoin nykyisin. En aiemmin tuntenut, mutta kun tunsin elämäni ekaa kertaa rakkautta erästä miestä kohtaan mutta samalla jäin vaille tätä rakastaani miestä, niin minusta tuli tällainen.

Ei kannata rakentaa omaa onnea toisen ihmisen varaan.

On. Hedelmällisessä iässä olevan ihmisen genitaalit turhautuvat, jos ei ole toimintaa, koska suvun jatkaminen on ihmisen elämän (biologinen) tarkoitus. Tämä heijastelee sitten koko kehoon aivoja myöten ja masennus on valmis. Se on Luontoäidin tapa ohjata lapsosiaan lisääntymisen pariin. Jos et parittele, ei sinun pidä oleman onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

On. Hedelmällisessä iässä olevan ihmisen genitaalit turhautuvat, jos ei ole toimintaa, koska suvun jatkaminen on ihmisen elämän (biologinen) tarkoitus. Tämä heijastelee sitten koko kehoon aivoja myöten ja masennus on valmis. Se on Luontoäidin tapa ohjata lapsosiaan lisääntymisen pariin. Jos et parittele, ei sinun pidä oleman onnellinen.

täysin pitää paikkansa ja olen nyt taistellut tätä vastaan aika kauan... mutta eipä enään tarvii taistella onneksi. 

Vierailija kirjoitti:

No jo on taas masennuksen käsitystä laajennettu. Yksi kaveri sai sairaslomaa, lääkityksen ja terapiaa, kun ei jaksanut käydä suihkussa kuukauteen. Harmistus sitten erikseen.

Ei ole kyse harmistuksesta, vaan todetusta keskivaikeasta masennuksesta, joka katoaa aina kun olen onnellisessa parisuhteessa. Kannattaako omaa onneaan sitoa toiseen ihmiseen on kokonaan toinen kysymys. Mielestäni ei, jos voi valita.

Ei ole normaalia. Olet läheisriippuvainen. Opettelee olemaan tyytyväinen elämään myös yksin. Inhaa, jos joku on noin roikkuva, että on täysin hukassa, jos on hetken yksin.

Ei. Jos on masentunut, pitää yrittää parantua ja jos masennus uusiutuu herkästi, on hyvä opetella selviämään masennusta aiheuttavista tilanteista vaikka psykoterapian avulla.

Ei masennus ole koskaan normaalia.

Väliaika kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jo on taas masennuksen käsitystä laajennettu. Yksi kaveri sai sairaslomaa, lääkityksen ja terapiaa, kun ei jaksanut käydä suihkussa kuukauteen. Harmistus sitten erikseen.

Ei ole kyse harmistuksesta, vaan todetusta keskivaikeasta masennuksesta, joka katoaa aina kun olen onnellisessa parisuhteessa. Kannattaako omaa onneaan sitoa toiseen ihmiseen on kokonaan toinen kysymys. Mielestäni ei, jos voi valita.

Onko seurusteluun liittyvä sosiaalinen status tärkeä sinulle? Ehkä masennut siksi? Sinun olisi hyvä tarkastella arvojasi ammattilaisen kanssa, :)

Ei sosiaalinen status vaan fyysinen läheisyys :)

Tutkimusten mukaan parisuhteessa elävien eliniän odote on keskimäärin vuosia pidempi kuin yksin elävien. Siitä voisi päätellä että on suht yleistä olla vähintään huomattavasti onnellisempi parisuhteen aikana kuin yksin.

Masennushan on normaali tunnetila, ei mikään sairaus. On olemassa ihmisiä joilla on oikeasti joku sairaus minkä takia ovat ja pysyvät masentuneena mutta heitä on oikeasti melko vähän.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole normaalia. Olet läheisriippuvainen. Opettelee olemaan tyytyväinen elämään myös yksin. Inhaa, jos joku on noin roikkuva, että on täysin hukassa, jos on hetken yksin.

älä puhu yksinäisyydestä kun et näköjään siitä tiedä mitään. Montako vuotta hjallis olisi ollut maksimissaan merireissuillaan ja montako kertaa menisi uudestaan ja sanoi vielä ettei päästä omaa lastaan ikinä samallaiselle reissulle. Ilmeisesti sinun pitää se kokeilla jos et ole vielä kokeillut. Pärjäätkö yksin?????????? ja paskan marjat.