Pitäisi erota, mutta kun... seliseli...
Olemme mieheni kanssa nukkuneet eri huoneissa jo pari vuotta. Lapsia ei ole. Enää emme edes riitele. Edes se ei kiinnosta.
Jos miehellä on joku toinen, hyvä niin. Ihan sama. Itselläni ei ole kiirettä uuteen parisuhteeseen. Osa kavereistamme tietää tilanteen, kaukaisempien tuttavien luona käymme "edustamassa" yhdessä häissä, rippijuhlissa jne.
Aikaa kuluu ja tiedän, että tuhlaan nyt parhaimpia vuosiani kulissiavioliitossa. Kihta ei enää ikä anna periksi lapsen saannin suhteen, eli jään todennäköisesti lapsettoman eronneen naisen rooliin loppuiäkseni.
Jotenkin vaan emme saa eroa aikaan. Käytännön asiat ahdistavat. Pitäisi sitten pohtia talon kohtalo ja jakaa kaikki omaisuus kahtia. Välillä ajatelen pyykkiä pestessäni, että näistäkin lakanoista joka toinen jää minulle ja joka toinen menee miehelle. Sitten nukumme niiden välissä, kenties ihmisten kanssa, joita emme tällä hetkellä vielä edes tunne.
Kommentit (6)
Mitä jahkaatte. Lakanat jakoon vaan kun lapsia ei kerran ole.
Lapset (pienet) muuttaa koko pakan, mutta teillä sitä riippakiveä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
No on kyllä saamatonta. Voi vanhana kaduttaa kunnolla.
Aiva varmasti kaduttaa. Huomaan jo nyt katkeroituvani ka katsovani kateellisesti toisia naisia.
Ap
Nämä ovat ensimmäisiä askeleita muutosprosessissa. Kyllä se siitä lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jahkaatte. Lakanat jakoon vaan kun lapsia ei kerran ole.
Lapset (pienet) muuttaa koko pakan, mutta teillä sitä riippakiveä ei ole.
Näin se on. Nyt on vain otettava vastuu omasta elämästä ja onnellisuudesta. Maanantaina voin tulostaa eropaperit töissä.
Tuntuu, että siitä tulee Aki Kaurismäen elokuviin sopiva kohtaus, kun ojennan paperit miehelle allekirjoitettavaksi ja täytämme ne sanaakaan sanomatta, ilman mitään tunteita.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat ensimmäisiä askeleita muutosprosessissa. Kyllä se siitä lähtee.
Kiitos kannustuksesta!
Ap
No on kyllä saamatonta. Voi vanhana kaduttaa kunnolla.