Minusta olisi paljon parempi, jos työttömältä vaadittaisiin työntekoa korvauksensa edestä kuin jos

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

joutuu tekemään 9€ :n orjatyöpäiviä!

Siis esim 300/kk korvauksen saamiseksi voisi joutua tekemään töitä, joista normaali tuntipalkka olisi 15 € seuraavasti

300 € : 15€/h= 20h

V: Kuukaudessa tehdään 20 tuntia töitä, jotta saa korvauksen.

Tällöin voitaisiin puhua työn minimimäärästä tai takuutyöstä ei työttömyydestä. Kukin kokee tarvitsevansa eri määrän töitä, pystyäkseen elättämään itsensä ja tietyn minimi työtä olisi jokaisella oikeus saada. Palkka määräytyisi TES:in mukaan, joten jos palkka olisikin tuplat, niin tekisi puolet vähemmän työaikaa. Työnantajan täytyisi maksaa myös normaalit palkan sivukulut!

Minusta olisi parempi jos nykyiset työpaikat jaettaisiin niin että kaikki olisivat töissä. Palkka laskisi nykyisillä työläisillä suhteessa työssäoloaikaan ja työaikaa tulisi kaikille about 6h/päivä.

Win-win?

Ongelma on siinä, että matalapalkka-aloilla työskentelevät eivät välttämättä pärjäisi 6h päivässä palkalla. He sitten joutuisivat hakemaan asumistukea ja kaiketi toimeentulotukeakin selvitäkseen edes pakollisista menoista. Ei siinäkään järkeä ole jos työstä maksetaan niin vähän, että sillä ei elä.

Joo, mut tt-korvaukset voidaan jakaa uudestaan asumistukina.

Ei tarvis ihmisten valittaa siitä työssäkäymättömyydestä tai liiasta stressistä, kun jäisi vapaa-aikaakin!

Niin kauan kun työn kannattavuus yritetään systemaattisesti poistaa keskusteluista silloin kun puhutaan työstä moraalisena velvoitteena, on ihan turha puhua mistään työstä.

Paljon tärkeämpää kuin työ pelkkänä työnä, on sen samaisen työn taloudelliset kannusteet tekijälleen. Ainoastaan näin saadaan aikaan työpaikkoja markkinaehdoilla.

Ei valtio voi pitää kaksinaamaista moraalia maksamalla omille joukoilleen kymppitonnien kk-palkkoja ja samaan aikaan vaatia niihin joukkoihin kuulumattomia tekemään alipalkattua työtä ylihintaisilla kustannuksilla.

Eli, lopettakaa kaksinaamaisuus ensin, ja suhtautukaa työhön niinkuin investointiin, tällöin saattaa löytyä parempi järki siitä, miksi työtä yleensäkään ottaen tehdään. Työtä ei synny markkinoilla käskyttämällä, vaan neuvottelu kuuluu aina asiaan, ja neuvottelut etenee ainoastaan jos kannattavuus on uskottavalla tasolla. Kyllä se asia vaan menee niin päin, että valtiokin saa luvan pitää omat menonsa kurissa, ja samaan aikaan voidaan edellyttää myös talouskuplien kurissapitoa ja varakkaiden osallistumista laskujen maksuun (valtion samalla vahtiessa että esim. heidän hallinnassaan olevaa kiinteistövarallisuutta ei aleta ylihinnoittelemaan asiakkaille) jne.

Ansioton arvonnousu se tässä sotkee kaikkien asioita enemmän kuin tarpeeksi. Onnistunut sijoittaminen tuottaa kyllä lisäarvoa muullakin tavalla kuin ylihinnoittelemalla muiden maksettavaksi päätyviä kustannuksia. Samoin palkkoja ei tarvitse aina NOSTAA jos yleisiä kustannuksia voitaisiin joskua myös alentaa. Ostovoima kasvaa ilmankin palkkojen nostoa jos kustannukset hoidetaan oikein.