Lue keskustelun säännöt.
Isä ja ikääntymien
19.09.2017 |
Isäni on aina ollut isekäs ja kerännyt mammonaa ja materiaa ympärilleen vaikka omat lapset ovat taloudellisesti vaikeuksissa- koskaan ei ole tarjonnut apua missään muodossa. Aina on tullut vain haukkumista ja mollaamista, ei vahingossakaan kehuja mistään vaikka aihettakin olisi ollut. Olin tässä todellisessa hädässä ja nielin ylpeyteni, anelin apua. Ei tippunut vaikka olisi pystynyt. Taas tuli todella pahat haukut ja solvaamiset, omalta isältä. (Sain lopulta apua puolitutuilta! Ehdoitta) Olin jo aiemmin päättänyt kun olen lapsista vanhin ja vaikka isä on mikä on niin autan häntä kun ikää tulee. Nyt olen taas toisissa aatoksissa. Käyn itseni kanssa kamppailua koska kyseessä on kuitenkin isäni, mutta hänen kohtelunsa minua ja siskojani kohtaan on aina ollut todella törkeää. Lapsena haukkumista, huutamista, raivoamista, repimistä, remmistäkin tuli. Vaikka oikeasti olin kiltti ja arka lapsi. Ei mitään kehuja ja kannustuksia. Siksi avun pyytäminen oli todella vaikeaa ja hän vain kylmästi käänsi selkänsä. Hylkäänkö hänet vain kylmästi vanhoilla päivillään koska oikeasti vihaan häntä? Kaikki lapsuuden paha mieli nousi taas pintaan. On vain vastoin periaatteitani mutta tämä ihminen vain aiheuttaa pahaa mieltä...
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin samanlainen isä minulla, paitsi että väkivalta ei jäänyt lapsuuteen. On yrittänyt käydä aikuisten lastensa päälke, kuristaa, minulle yli 30 vuotiaalle antanut luunapin ja tukkapöllyä. Kokee siis niin suurta ylemmyyttä että on mielestään oikeutettu kurittamaan jos ei aikuinen lapsi alistu tahtoon tai uskaltaa olla eri mieltä.
Paska isä, päätin että autan vain etäältä. En siis itse mene hänen kuokseen mutta voin tilata/maksaa siivoojan, ateriapalvelun tms.
Paikan päälle menemällä saa vain paskaa kohtelua itselleen
Tuollaiseen tuhoisaan ihmiseen kannattaa ottaa etäisyyttä. Kun hän vanhenee, on varmaan käytännön asioita joissa pitää olla yhteydessä hoitolaitokseen ym. Itse en viikoittain kyllä kävisi silloinkaan kuuntelemassa kuulumisia. Olisi outoakin kun ei juuri olla tekemisissä.
Välttäkää yhteydenottoa ja älkää missään nimessä maksako laskuja. Tuollainen itsekäs k.sipää ei muutu koskaan. Rikotte vain itsenne ettekä pysty toipumaan traumoista.
Saman asian kanssa painiskelen mietteissäni. Jos tuen ja autan, saan osakseni vain henkistä väkivaltaa, joka johtaa omaan lahoamiseeni. Merkillistä, miksi omaa lasta pitää tuhota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan sitä velvollisuutensa hoitaa etäältä ilman että tarvii olla yhteydessä siihen ilkeään ihmiseen.OlisI
Olen nyt harjoitellut tätä alkoholistieksän kanssa, joka valitettavasti on lapsen isä.
Kommunikoimme vain välttämättömän, joko sähköpostitse tai tekstiviestillä. Ei näkemistä eikä puhelimessa keskustelua.
Jos joku käytännön asia pitää hoitaa, se sovitaan viestillä, kirjallisesti siis. Sitten hoidetaan vain se asia.
Jos tulee mitään viestejä joissa on muuta asiaa, jätän ne vain huomiotta ja vastaamatta. Ei saa provosoitua yhtään vastaamaan mihinkään.
Paljon asioita on vain ilmoitusluontoisia, vaikka että maksa luokkaretki, tai sellaisia jotka hoidetaan suoraan päivälotiin tai kouluun.
Toimiva systeemi. Kylmänviileä, mutta toimiva.
Täällä on pyörinyt ketju, jotain sen tapaista kuin "Ainoa lapsi ja ikääntyvien vanhempien auttaminen".
Muistaako joku nimen tarkkaan?
Luepa se, siinä on paljon ajatuksia, jotka varmaan auttavat sinuakin.