Miksi alkuraskaudessa pitää olla huonoja oloja ja hemmetin väsy olo?

Ja itkettää, hymyilyttää.. suututtaa... itkettää....

Samaa olen miettinyt. Ennestään 2-vuotias lapsi ja töissäkin olen. Aamuisin rutiinien hoito on todella vaikeaa, työssä ei meinaa jaksaa (ja pitää kokoajan keksiä miten saisi pidettyä huonon olon pois), iltaisin yleensä onneksi jo helpottaa. Yötkin ovat aamuyöstä raskaita, kun herään nälkään(?) ja huonoon oloon. 

Olen todella kateellinen niille, jotka saavat viettää raskausajan vähäoireisena. Samoin kuin olen miehelleni kateellinen, miksi hänen ei täydy uhrata hyvävointisuuttaan lapsen hankinnassa? Epäreilua! Onneksi kohta alkaa kultainen keskiraskauden aika, vaikka pelottaa, ettei huonovointisuus lopu siihen. Loppuraskaudessa on jokseenkin "hyväksytympää" levätä ja ottaa rennosti. Nyt tuntuu siltä että pitäisi vain jaksaa..

Niin että tsemppiä sinnekin vaan! Ihan samoissa ajatuksissa olen. Kyllä tämä onneksi vielä iloksi tästä muuttuu. 

Se on vain hormonien tepposia. Kai sillä muinoin oli tarkoitus viestiä naiselle tulevasta muutoksesta, kun muutoin asiaa ei voisi päälle päin nähdä vielä alussa. Väsymys saa tulevan äidin lepäämään ja pahoinvointi estää haitallisten ruokien syömistä.

Olen lukenut jostain, että alkuraskauden pahoinvoinnin on arveltu johtuvan siitä, että keho taistelee vierasta dna:ta vastaan (eli vauvaa). Vähän niin kuin elinsiirroissa hylkimisreaktio. Mahtaako sitten pitää paikkansa.

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut jostain, että alkuraskauden pahoinvoinnin on arveltu johtuvan siitä, että keho taistelee vierasta dna:ta vastaan (eli vauvaa). Vähän niin kuin elinsiirroissa hylkimisreaktio. Mahtaako sitten pitää paikkansa.

Minä olen lukenut, että pahoinvointi on tutkimusten mukaan yksi raskauden jatkumista ennakoiva tekijä. Siis jos kärsit pahoinvoinnista, niin suuremmalla todennäköisyydellä raskaus ei pääty keskenmenoon. Toki joskus voi päättyä pahoinvoinnista huolimatta, mutta tilastollisesti katsottuna.

Sinun mainitsema hylkimisreaktio on ihan todellinen asia, siis joillain naisilla elimistö hylkii alkiota ja tämä voi johtaa juurikin siihen keskenmenoon. En usko tämän oireilevan pahoinvointina, vaan pahoinvointi johtuu todennäköisesti nopeasti kasvavista raskaushormoneista. Hylkimistilanteessa (johon liittyy siis oikea keskenmenon vaara), nuo hormonitasot ovat enemmänkin laskemaan päin.

Mutta toisaalta olen lukenut, että raskauspahoinvoinnin syy on edelleen tuntematon, joten tavallaan kaikki selitykset ovat käypiä. Mutta tuo hylkimistilanne ei ole mikään automaatio, jota jokaisen naisen kroppa tekee, vaan ihan joillain naisilla toistuvien keskenmenojen syy. 

Olen kateellinen niille, jotka ylipäätään tulevat raskaaksi. Ottaisin jokaisen raskausoireen vaikka kymmenkertaisena jos vain itse saisin kokea sen raskauden ja saisin oman lapsen syliini. <3

Nimim. lasta yritetty nyt 9 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Olen kateellinen niille, jotka ylipäätään tulevat raskaaksi. Ottaisin jokaisen raskausoireen vaikka kymmenkertaisena jos vain itse saisin kokea sen raskauden ja saisin oman lapsen syliini. <3

Nimim. lasta yritetty nyt 9 vuotta.

Voih, toivottavasti teillä vielä onnistaa.

Ole kiitollinen siitä huonosta olosta koska se tarkoittaa sitä että istukka toimii ja hormonit kohoaa. Mikä taas tarkoittaa sitä että rakkaudella on hyvät edellytykset jatkua.

Mulla oli oireeton alkuraskaus, eikä sekään kivaa ollut. Koko ajan mietti onko mussa tai sikiössä joku vikana ja tuleeko keskenmeno ym. Raskaus ei tuntunut ollenkaan todelliselta ja kesti todella pitkään sisäistää, että lapsi tosiaan on tulossa. Jotain puoliväliä sen kamalan olon ja oireettomuuden suhteen olisin ehkä toivonut. 

Vierailija kirjoitti:

Olen kateellinen niille, jotka ylipäätään tulevat raskaaksi. Ottaisin jokaisen raskausoireen vaikka kymmenkertaisena jos vain itse saisin kokea sen raskauden ja saisin oman lapsen syliini. <3

Nimim. lasta yritetty nyt 9 vuotta.

Tulin katsomaan tätä ketjua huvikseen ja toivon todellakin sinulle tärppiä. Ymmärrän tuon tuskan, meidän lapsi sai alkunsa lapsettomuushoidoilla, mutta taival ei ollut yhtä pitkä kuin teillä.

Minä koin esikoisen raskausoireet jotenkin erityisen raskaana, osittain varmasti siksi etten osannut suhtautua kehooni ja raskauteen "luonnollisesti". Kaikkea sävytti keskenmenon pelkokin (joita oli siis takana pari). Oksennellasikin mietin, että kärsinköhän tätäkin turhaan. Loppuraskaudessa tein sairaalloisen paljon liikelaskentaa, ja koin oloni jotenkin aivan erityisen raskaaksi ja uupuneeksi. Niin se mieli tekee temppuja, ja eihän tämä sinua lohduta, mutta kunhan kerroin.

Tsemppiä tulevaan!

-Yksi ketjuun vastannut