Tajusin juuri, miksi kaikki parisuhteeni ovat loppuneet minun takiani

Minä kyllästyn toiseen ihmiseen. Tai ainakin olen kyllästynyt niihin ihmisiin, joiden kanssa olen ollut.

Kaksi vuotta on ollut maksimiaika, minkä olen seurustellut. Se on minun ylärajani siinä, kuinka kauan olen kestänyt katsella toista ihmistä. Kaksi parisuhteistani kesti kaksi vuotta.

Eipä minulla juuri ole ollut yhteistä näiden ihmisten kanssa, joiden kanssa olen seurustellut, mutta toisaalta vaikka olisi, tuskin siltikään jaksaisin kiinnostua yhdestä ja samasta ihmisestä. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vähemmän edes jaksan kiinnostua uuteen mieheen tutustumisesta. Ainoastaan seksuaalisuuteni on tähän mennessä ollut se, miksi olen halunnut tavata miehiä. Mutta nyt en juurikaan ole enää edes seksuaalinen, niin tuntuu että kiinnostukseni miehiin on lähes olematon. Haluaisin vaan olla ihan yksin, ilman draamaa.

Viimeksi tapaamani mies halusi tavata uudestaan, vaikka halusin häneltä seksiä vain kerran. En olisi halunnut sen enempää. Mutta hän sai minut "ylipuhuttua" ja tapasimme uudestaan. Olemme edelleen yhdessä, mutta tapaamme harvoin. Hän väittää rakastavansa minua ja että ajattelee minua "koko ajan". Hän oli alussa minulle tärkeä, sillä kiinnyin häneen nopeasti. Minä kyllä kiinnyn, mutta se ei kestä kauan. Jossain vaiheessa minua alkaa kyllästyttää ja jopa ahdistaakin. Inhotus toista kohtaan on myös vahvasti läsnä, kun olen tarpeeksi kauan ollut toisen ihmisen kanssa.

No, enpä tiedä mitä tämä avautuminen hyödytti. Kai ihmisellä vaan on tarve jossain vaiheessa purkaa kaikki pitkään mieltään painaneet asiat.

Ehkä voisin kuitenkin kysyä teiltä, mitä ajatuksia tämä teissä herätti? Mistä esim. toiseen kyllästyminen johtuu?