Johtuuko kaikkien pikkukoirien älämölö pelkoaggressiivisuudesta?

Vierailija kirjoitti:

Ne oikkukoirat räyhää sen takia koska niitä ei ole koulutettu. Esimerkiksi täällä päin missä itse asun isot koirat ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta todella hyväkäytöksisiä kun taas pienet on niitä räyhääviä ja räkyttäviä tempoilijoita joihin omistajilla ei tunnu olevan mitään kontrollia.

Tämä ei pidä läheskään aina paikkaansa. Syitä remmirähjäämiseen on lähes yhtä monta kuin koiriakin. Omani rähjäsi nuorempana poikkeuksetta kaikenkokoisille koirille, vaikka pentuaikana koulutettiin ja sosialistettiin hyvin. Remmirähjäämisen syyksi paljastui lopulta ruoka-aineallergiat; kun alkaneet iho-ongelmat ja jatkuvat tulehduskierteet saatiin kuriin lukuisten ruokavaliokokeilujen jälkeen, ei ole haukkunut ollenkaan. Ei edes takaisin isommille rähjääville koirille, joita ainakin meilläpäin riittää.

Älkää siis yleistäkö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkukoirani rähjää toisille ja toisille ei. Kenellekään ei rähjää enää tutustuttuaan. En minä voi tietää millä perusteella se valitsee ne rähjäyksen kohteet.  Ja tosiaan rähjää vain joka viidennelle, ei siis kaikille.

Sen tiedän jo kokemuksesta, että jos sen toisen koirakon ihminen puhuu/hymyilee/on ihminen, koirani ei rähise. Koirani rähisee vain niille koirille, joiden omistaja on kuin zombie, ei puhu, ei reagoi mitenkään. Siksi minusta usein tuntuukin, että koirani mielestä noin käyttätyvä ihminen on pelottava, tai ei tunnista sitä edes ihmiseksi, ja siksi rähjää. Ei niinkään sille toiselle koiralle vaan sille koirakolle. Ei koskaan mukaville ihmisille. Ihan kuin koirani mielestä zombie ihminen olisi jotenkin epäluotettava.

Mitäs jo kokeilisit ensi kerralla sanoa jotain ystävällistä sille rähjäävälle koiralle, saattaisi lopettaa siihen paikkaan. Sen sijaan että viiletät täynnä paskantärkeyttä ja paheksuntaa ohi.

Sinua tuskin haittaa jos 50kg koirani alkaa rähistä ja tempoa sinua ja pikkukoiraasi kohti? Muistathan olla ei-paskantärkeä ja pahkesuva niin ehkä ei rähise niin pahasti.

Totta kai haittaa. Mitä minä sitten teen sille koiralleni, jotta se lopettaisi paskantärkeille rähjäämisen. Kaikki keinot on kokeiltu. En voi muuta kuin kieltää ja estää. Mutta kun tämä pelkää zombieita niin ei mikään auta. En kai minä sen takia koiraani lopetakaan. Lopettaisitko sinä omasi?

En tietenkään lopeta, mutta yhtäläinen oikeus koirallani on rähistä paskantärkeille ihmisille kuten sinä.

Minulla on sakemanniseropi, joka on pienestä asti ollut todella arka. Koiria meillä on ollut useita vuosien mittaan espanjanmastiffista landseeriin, mutta tämä yksilö, joka meillä nyt on, on kyllä ihan omaa luokkaansa hankaluuksien kanssa. Luulin minäkin, että koulutan kyllä koiran kuin koiran, mutta nyt olen nöyrtynyt tämän yhden kahjon edessä. Kaksi vuotta intensiivistä koulutusta ja koira rähjää vieläkin toisinaan. Se on myös aivan toivoton adhd, jos koirista nyt voi sanoa niin. Kolme kertaa päivässä tehdään tunnin metsälenkki ja koulutukset päälle, eikä silti meinaa riittää. Lisäksi sillä on allergioita ja toisessa silmässä tulehdus, johon on elinikäinen lääkitys.

Onneksi koira tuli meille nyt kun lapset ovat lähteneet ja meillä on sille aikaa ja voimme panostaa siihen ja sen hyvinvointiin. Koska meillä on ollut koiria, pärjäämme tämän kanssa niin, että arki on lähes normaalia ja ihan sujuvaa. Koira saa myös elää hyvää ja antoisaa elämää. Aina ei kuitenkaan hankalien koirien kanssa ole kyse siitä, etteivätkö omistajat olisi kouluttaneet ja panostaneet koiriinsa. Ulkoapäin on aina helppo huudella.

Chihu 7v on aina haukkunut muut koirat. Muuten ei hauku, esim kotona ei hauku ovikelloa tai muutakaan. On tuota vuosikausia työstetty arjessa, mm kolmella ohituskurssilla, perustottelevaisuuden kursseilla, pevi-koulutuksessa. Nykyään ei hauku jos välimatkaa on riittävästi. Samalla kadunpätkällä ohitus ei onnistu. Chihun palkkaus liikkeessä on myös huomattavasti hankalampaa koska omistaja joutuu olemaan kaksinkerroin, siinä on hankala mennä ripeästi ja samalla kiinnittää huomio liikenteeseen jne. Onnistuu jos koiralle riittää pieni palkkaus mutta oma chihu vaatii hyvin vahvan palkkauksen lähiohituksessa (eli kourat täynnä niitä nameja).

Mutta ilmeisesti sua ei kiinnostanut aidosti ne syyt vaan halusit vain haastaa riitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkukoirani rähjää toisille ja toisille ei. Kenellekään ei rähjää enää tutustuttuaan. En minä voi tietää millä perusteella se valitsee ne rähjäyksen kohteet.  Ja tosiaan rähjää vain joka viidennelle, ei siis kaikille.

Sen tiedän jo kokemuksesta, että jos sen toisen koirakon ihminen puhuu/hymyilee/on ihminen, koirani ei rähise. Koirani rähisee vain niille koirille, joiden omistaja on kuin zombie, ei puhu, ei reagoi mitenkään. Siksi minusta usein tuntuukin, että koirani mielestä noin käyttätyvä ihminen on pelottava, tai ei tunnista sitä edes ihmiseksi, ja siksi rähjää. Ei niinkään sille toiselle koiralle vaan sille koirakolle. Ei koskaan mukaville ihmisille. Ihan kuin koirani mielestä zombie ihminen olisi jotenkin epäluotettava.

Mitäs jo kokeilisit ensi kerralla sanoa jotain ystävällistä sille rähjäävälle koiralle, saattaisi lopettaa siihen paikkaan. Sen sijaan että viiletät täynnä paskantärkeyttä ja paheksuntaa ohi.

Sinua tuskin haittaa jos 50kg koirani alkaa rähistä ja tempoa sinua ja pikkukoiraasi kohti? Muistathan olla ei-paskantärkeä ja pahkesuva niin ehkä ei rähise niin pahasti.

Muistathan että jokainen on vastuussa omasta koirastaan. Haukku ei haavaa tee, mutta hampaat tekee. 5 kiloinen pysyy kurissa hihnassa vaikka tempoisikin. 50 kiloinen ei välttämättä pysy, joten luonnollista että sen kokoinen koira vaatii omistajaltaan enemmän. Sehän on kuitenkin ihan oma valinta minkäkokoisen koiran ottaa.

Juu juurikin johtuu meillä ainakin sekaisin pelosta/innostuneisuudesta, samalla tuo kyllä heiluttaa häntää hullun lailla. Ja joo ollaan oltu hihnakäytöskurssilla ja sosiaalistettu. Tokon alkeet käyty, rallytokoa ja agilityä myös. Kurssilla koira tottuu kurssikavereihin kyllä. Jatkoharjoitukset on vaikeita koska koiraan ei saa kontaktia kun menee tiloihinsa, pitäisi olla hallittu tilanne että vieras koira pysyisi riittävän kaukana. Meilläpäin vastaan tulee vieraita koiria turhan harvoin myös.

Yksi ongelma on myös ne tyypit jotka päästävät koiransa moikkaamaan ilman mitään kyselyitä, huoh. Tää kun on pieni ja söpö niin tottahan se kaikista tykkää. Not. Eli joka kerta kun näin käy niin opettelu ottaa aimo harppauksen takapakkia kun saa aina jännätä tuleeko se vastaantulija naamalle vai ei, huoh. Ja totta tuokin että kun koira on pieni, tää ei ole niin suuri ongelma edes kun sen saa kuitenkin pidettyä yhdellä kädellä vierellä vaikka hönöileekin. Eikä se saa edes yleensä haukuttua kun vetää kahdella tassulla kävellen välillä. Mutta en jaksa stressata, elämässä on isompiakin ongelmia.

Monesti epävarmuutta. Lisäksi koira ei samalla lailla ajattele kokoaan.

Koirien rähjääminen johtuu lähes poikkeuksetta itsevarman laumanjohtajan puutteesta.

Kun koira tietää paikkansa ja sen, että johtaja ottaa kyllä tilanteen kuin tilanteen haltuun jämäkästi,  koira rentoutuu. Ei se ole koiran tehtävä päättää kuka on uhka ja kuka ei.

Koirat ovat pohjimmiltaan laumaeläimiä ja niillä on hierarkia riippumatta siitä kuinka jalostettuja ovat. Jos koira ei luota ihmiseen se kokee että sen on puollustettava laumaa.

Se, miksi pieniä koiria pidetään räksyttäjinä johtuu minun mielestäni siitä, että pientä koiraa pystytään "hallitsemaan" pitelemällä siitä fleksistä kiinni, joten ajatellaan ettei koulutus ole välttämätöntä. Oikeasti se pieni koira pystyy oppimaan ne samat tavat kuin se isompikin. Ei vaan jakseta nähdä vaivaa kun voidaan vaan nykäistä narusta. Mitä isompi koira on kyseessä, sitä tärkeämpi merkitys on sillä koulutuksella koska isompaa ei välttämättä hallitakaan hihnalla.

Minusta tuo pelko-räksyttäminen on tekosyy. Minulla on useampia tuttuja ja sukulaisia joilla on "pelko-räksyttäjä". Kun ovat olleet meillä hoidossa eivät ole lenkeillä räksyttäneet muille ensimmäisen lenkin jälkeen. Yhden tutun kanssa kun käydään koiralenkeillä hän mieluummin ottaa minun toisen koirani (70kg) ja minä talutan toista omaani(75kg) ja hänen koiraansa (8kg) koska hänen koiransa käytös muuttuu saman tien kun hihna vaihtaa omistajaa. Lakkaa säntäilemästä,repimästä ja riekkumasta ja kävelee nätisti piennarta pitkin.

Ja ennen kuin joku sanoo että olen joku koiria hakkaava natsi, niin voin sanoa että ainoa koulutuskeinoni koiria kohtaan on ollut jämäkkä äänensävy ja kehonkieli.

Koirien lellittely ja koulutetut koirat voivat kyllä kulkea käsi kädessä kun laumajärjestys on selvä.

Vierailija kirjoitti:

Ne oikkukoirat räyhää sen takia koska niitä ei ole koulutettu. Esimerkiksi täällä päin missä itse asun isot koirat ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta todella hyväkäytöksisiä kun taas pienet on niitä räyhääviä ja räkyttäviä tempoilijoita joihin omistajilla ei tunnu olevan mitään kontrollia.

Tätä olin tulossa minäkin laittamaan eli itse olen huomannut saman, että pieniä koiria ei ehkä viitsitä kouluttaa, kun taas isompien kohdalla se on yleensä automaattista, koska esim. tarkoitus kilpailla. Toisaalta pienten koirien omistajat monesti omalla toiminnallaan aiheuttavat sen räksytyksen, koska aloittavat sen lepertelyn jo kilsan päässä, kun huomaavat, että toinen koira on tulossa vastaan. Hassuja ovat myös ne, jotka toistavat EI EI EI, vaikka koira olisi jo lopettanut sen ei toivotun toiminnan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne oikkukoirat räyhää sen takia koska niitä ei ole koulutettu. Esimerkiksi täällä päin missä itse asun isot koirat ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta todella hyväkäytöksisiä kun taas pienet on niitä räyhääviä ja räkyttäviä tempoilijoita joihin omistajilla ei tunnu olevan mitään kontrollia.

Tätä olin tulossa minäkin laittamaan eli itse olen huomannut saman, että pieniä koiria ei ehkä viitsitä kouluttaa, kun taas isompien kohdalla se on yleensä automaattista, koska esim. tarkoitus kilpailla. Toisaalta pienten koirien omistajat monesti omalla toiminnallaan aiheuttavat sen räksytyksen, koska aloittavat sen lepertelyn jo kilsan päässä, kun huomaavat, että toinen koira on tulossa vastaan. Hassuja ovat myös ne, jotka toistavat EI EI EI, vaikka koira olisi jo lopettanut sen ei toivotun toiminnan.

Ja sitten on myös niitä jotka ovat ihan hiljaa, koira mekastaa jo kilsan päästä mutta suu ei vaan aukea omistajalta. Sitten se kun sen pienen koiran annetaan vaan tulla kohti ja miltei iholle. Oma kun ilmoittaa ettei halua että lähelle tullaan, niin tulee todella tappava katse koska isompi koira kyseessä

Meillä on pienetkin koulutettu, mutta kontaktin saaminen pelokkaaseen koiraan on oma haasteensa, kun säkä ja pää on säären puolivälin paikkeilla. Sellainen koira, jonka selkä on vähintään polven korkeudella ja vielä paremmin niin, että yletyt kumartumatta koskemaan, on helpoin saada pidettyä rauhallisena.

Eikö se ole jo omistajastakin raskasta kuunnella jatkuvaa räksyttämistä?

Ap