Huoh,tyttö itkee koska koulukuvat eivät onnistuneet

Eikö kellään ole mitään rohkaisevaa sanottavaa? :(

Ap

Ikävää, mutta ei kukaan onnistu aina ja kaikissa kuvissa. Epäonnistuneet kuvat voi jättää tilaamatta. Onko tuttua kuvaajaa, joka voisi ottaa paremmat kuvat? Tai ottakaa itse paremmat. Poseeraamista ja edullisia kuvakulmia voi harjoitella. Ulkonäkökriisit kuuluvat varsinkin teinin elämään, ja kyllä sitä vanhemmatkin kriiseilee. Kannattaa keskittyä niihin piirteisiin, joista itsessä pitää. Kehu sinäkin tyttöä. Lue myös tämä:

http://www.savonsanomat.fi/kotimaa/Kodin-Kuvalehti-Jari-Sinkkonen-tyrm%…

Voi että. Jos tyttöäsi yhtään lohduttaa, niin kukaan ei ole koskaan tyytyväinen omiin koulukuviinsa. Olin teininä mielestäni hirveän ruma, mutta näin vuosikymmeniä myöhemmin huomasin, että ihan tavallisen nuoren näköinen olin. En tosin vieläkään näytä niitä kuvia kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Voi että. Jos tyttöäsi yhtään lohduttaa, niin kukaan ei ole koskaan tyytyväinen omiin koulukuviinsa. Olin teininä mielestäni hirveän ruma, mutta näin vuosikymmeniä myöhemmin huomasin, että ihan tavallisen nuoren näköinen olin. En tosin vieläkään näytä niitä kuvia kenellekään.

Tyttö ottaa itsestään aina silloin kun omasta mielestään näyttää kivalta kuvia ja on saanu itsetuntoaan takaisin. No tänäänpä se taas romuttui ja nyt uskoo olevansa ruma. Varmaan koulukuvaajat käyttävät linssiä joka vääristää kasvoja yms.

Ap

Itsehän jätin koulukuvat otattamatta / ostamatta heti kun sain itse tästä päättää. Yläasteen ryhmäkuvissa taidan näkyä, mutta lukiosta ei taida olla yhtään virallista koulukuvaa. Ja tasan siitä syystä, että en vain koskaan saanut itseäni rentoutumaan kuvauksissa ja aina ne meni tavalla tai toisella pieleen. Harvalla ne oikeasti onnistuu. Oikeasti, yksi pikainen räpsäisy liukuhihnatuotantona ja tästä pitäisi teettää monta kuvaa/magneettia/kalenreita ym.? Ei kiitos. 

Myös kannattaa täsmentää, että  esimerkiksi JOKAISEN onnistuneen ja upean somekuvan takana on monta otosta ja eri kuvakulmilla pelleilyä. Jokaisella on se ns. 'hyvä kuvakulma' sekä se ei niin edustava. :) 

Jos on tottunut yläviistosta otettuihin filtteröityihin selfieihin, realistiset kuvat näyttävät erilaisilta.

Turha itkeä, ei se ulkonäkö voi olla NIIN tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi että. Jos tyttöäsi yhtään lohduttaa, niin kukaan ei ole koskaan tyytyväinen omiin koulukuviinsa. Olin teininä mielestäni hirveän ruma, mutta näin vuosikymmeniä myöhemmin huomasin, että ihan tavallisen nuoren näköinen olin. En tosin vieläkään näytä niitä kuvia kenellekään.

Tyttö ottaa itsestään aina silloin kun omasta mielestään näyttää kivalta kuvia ja on saanu itsetuntoaan takaisin. No tänäänpä se taas romuttui ja nyt uskoo olevansa ruma. Varmaan koulukuvaajat käyttävät linssiä joka vääristää kasvoja yms.

Ap

Koulukuvaaja ottaa yhden ainoa räpsäisyn ja se on siinä oli hetki millainen tahansa. Mitä jos käyttäisitte tytärtänne jossain ammattikuvaajalla? Joskus oli näytteillä kuvia, joihin kuvattavat oli puettu ja meikattu keijuiksi tai 1800-luvun tyyliin, siis ellaisina, kun kuvattavat itsensä halusivat nähdä, ne oli todella upeita. Voisi tehdä hyvää tytön itsetunnolle.

Elämä on täynnä pettymyksiä, siihen on kyllä viimeistään lukioikäisenä (joka on käytännössä aikuinen) syytä tottua. Koulukuvat on pisara meressä verrattuna oikeisiin ongelmiin, joita elämä tuo väkisinkin tullessaan.

First world problems.

Siinä vaiheessa kun loppuu ruoka ja vesi,ei paljoa ne koulukuvat itketä.

Asiat perspektiiviin!

Vaikka minulle tehtiin kerran kuvausmeikki jopa ammattimaskeeraajan (sukulainen) toimesta muistaakseni 16-17 ikäisenä, niin lukion koulukuvasta tuli kauhea! Livenä meikki näytti kuitenkin hyvältä, ja lähinnä siltä kuin olisin muotikuvauksiin menossa eli tuovat kasvojen parhaat piirteet esiin.

Luulisi että nuo kuvaajien välineet olisivat parantuneet tähän päivään mennessä, nuo minun kuvat otettiin 90-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi että. Jos tyttöäsi yhtään lohduttaa, niin kukaan ei ole koskaan tyytyväinen omiin koulukuviinsa. Olin teininä mielestäni hirveän ruma, mutta näin vuosikymmeniä myöhemmin huomasin, että ihan tavallisen nuoren näköinen olin. En tosin vieläkään näytä niitä kuvia kenellekään.

Tyttö ottaa itsestään aina silloin kun omasta mielestään näyttää kivalta kuvia ja on saanu itsetuntoaan takaisin. No tänäänpä se taas romuttui ja nyt uskoo olevansa ruma. Varmaan koulukuvaajat käyttävät linssiä joka vääristää kasvoja yms.

Ap

Koulukuvaaja ottaa yhden ainoa räpsäisyn ja se on siinä oli hetki millainen tahansa. Mitä jos käyttäisitte tytärtänne jossain ammattikuvaajalla? Joskus oli näytteillä kuvia, joihin kuvattavat oli puettu ja meikattu keijuiksi tai 1800-luvun tyyliin, siis ellaisina, kun kuvattavat itsensä halusivat nähdä, ne oli todella upeita. Voisi tehdä hyvää tytön itsetunnolle.

Kuuklaa voimaannuttava valokuvaus

Vierailija kirjoitti:

First world problems.

Siinä vaiheessa kun loppuu ruoka ja vesi,ei paljoa ne koulukuvat itketä.

Asiat perspektiiviin!

Tuo on herkkä ikä!

Muistelepa omia epäonnistumisiasi saman ikäisenä, ennenkuin tulet tänne huutelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi että. Jos tyttöäsi yhtään lohduttaa, niin kukaan ei ole koskaan tyytyväinen omiin koulukuviinsa. Olin teininä mielestäni hirveän ruma, mutta näin vuosikymmeniä myöhemmin huomasin, että ihan tavallisen nuoren näköinen olin. En tosin vieläkään näytä niitä kuvia kenellekään.

Tyttö ottaa itsestään aina silloin kun omasta mielestään näyttää kivalta kuvia ja on saanu itsetuntoaan takaisin. No tänäänpä se taas romuttui ja nyt uskoo olevansa ruma. Varmaan koulukuvaajat käyttävät linssiä joka vääristää kasvoja yms.

Ap

Älä nyt viitsi. Uskotko edes itse selityksiisi.

Vierailija kirjoitti:

Myös kannattaa täsmentää, että  esimerkiksi JOKAISEN onnistuneen ja upean somekuvan takana on monta otosta ja eri kuvakulmilla pelleilyä. Jokaisella on se ns. 'hyvä kuvakulma' sekä se ei niin edustava. :) 

Tämäpä niin. Kaverin kaverilla on aina somessa todella kauniita kuvia ja olen aina ajatellut että hän nyt on vaan niin kuvauksellinen ettei huonoja kuvia edes saa. Nyt kuitenkin näin hänestä toisen ihmisen postaamia kuvia, joissa hän ei olekaan ehtinyt poseeraamaan. En meinannut tunnistaa samaksi ihmiseksi. Ei mitenkään rumia kuvia mutta näissä näyttää ihan samanlaiselta pulliaiselta kuin me muutkin kuolevaiset. Eli hän vain osaa ottaa itsestään kuvia ja olla kuvissa mahdollisimman imartelevalla tavalla. Ja kaikkihan me ollaan kriittisiä omia kuvia kohtaan, se on ihan inhimillistä.

Yritä antaa sille vähän perspektiiviä siihen asiaan. Vaikka vaikeeta se tietenkin on. Ja kaikkea tässä maailmassa ei voi ratkaista, niiden kanssa on vaan elettävä. Toivottavasti se sunkin muksus oppii sen mahdollisimman pian. Sillä on kuitenkin ollu miljuunakertaisesti paremmat lähtökohdat kuin esim minulla nuoruudessani ... eikä ne nytkään hääppöset ooo, mutta tietenkin kovan koulun käyneenä ja aikuisena ymmärrän tämän enkä kitise asioille joille en voi mitään.

Kyllä sieltä yleensä ammattilainen tulee oikeiden laitteiden kanssa. Meillä oli myös vaihtoehtoja mistä valita eli ottaa pari erilaista kuvaa ainakin.

Sen sijaan että haukut kuvaa ja laitat kaiken kuvaajan piikkiin niin voisit yritää sanoa tytölle ettei kuvassa tai hänen ulkonäössä ole mitään vikaa. Huonon itsetunnon omaava ihminen kun herkästi inhoaa kaikkia itsestään otettuja kuvia.

Onko varma, että tyttö ei ole masentunut? On ihan normaalia pettyä koulukuviin, mutta jos koko minäkuva on niiden vuoksi uhattuna, se ei (välttämättä) mene kokonaan teini-iän piikkiin. Onko hän päässyt käsittelemään yläasteen kiusaamiskokemuksia? Onko varma, ettei häntä enää kiusata?

Tytön koulukuvat tulivat pari viikkoa sitten ja meillä kuvaaja on ottanut useamman kuvan ja ns. kasvojen eri sivuilta. Tällä kertaa taisi olla 4 vaihtoehto omasta kuvasta, 3 kaverikuvasta ja 2 luokkakuvasta. Kuvan taustavärinkin saa valita ennen kuvausta (harmaa, sininen, ruskea). Me otamme aina harmaan taustan, koska mielestäni se on kivempi kuin esim. sininen. Luokkakuva otetaan yleensä ulkona, ellei sada vettä. Netissä saa sitten valita mieleisensä ja tilata mitä haluaa. Esim. tarrakuvat voi tilata eri kuvalla kuin isommat kuvat jne. Itse olen tykännyt tästä käytännöstä ja kivoja kuvia on tullut.

Palauttakaa kuvat, jos tuntuu, etteivät ne ole kivoja. Tai älkää tilatko niitä ollenkaan. Käykää ottamassa vaikka uudet kuvat jossakin kuvaamossa.

Mun tytär jätti koulukuvan väliin,kun sanoi ottavansa itse parempia. Ryhmäkuvassa oli mukana. Vapaaehtoista ja eihän kuvia tarvitse lunastaa.

Itse olen ns. objektiivisesti ruma nainen, kouluaikoina olin ruma tyttö ja jouduin sen vuoksi usein muiden oppilaiden silmätikuksi. Syy miksi aina epäonnistuin koulukuvissa ei ollut kuvien laadussa, valaistuksessa, kuvaajassa tai missään muussakaan oman itseni ulkopuolisessa seikassa vaan vika oli ja on edelleen yksinkertaisesti siinä, miltä naamani näyttää. Niin karulta kuin se kuulostaakin, niin se on totta.

En todellakaan sano että oma tyttäresi on yksi rumista oppilaista, mutta kerroin oman näkökulmani asiaan. Aina kun vilkaisin luokastamme tai koko koulusta otettua ryhmäkuvaa, muut näyttivät ihan normaaleilta. Eihän koulukuvat kaikkein imartelevimpia ole, mutta ne luokan kivannäköiset tytöt ja pojat eivät olleet koulukuvissakaan oudon tai ämpäriruman näköisiä kuten minä olin, joka ikinen kerta. Siksi vihasin ja edelleen vihaan kuvattavana olemista, ja onko se nyt mikään ihmekään? Tästä Alvin ja pikkuoravat-tyyppisestä, leuattomasta, roikkuvasta ja levymäisestä naamasta, jossa on pienet syvällä päässä olevat silmät superlähellä toisiaan ja pieni suppusuu, ei saa hyvää kuvaa yhtään mitenkään. Kaiken kukkuraksi naamani on ilmiselvästi hyvin epäsymmetrinen, mikä ei paranna vaikutelmaa yhtään. Minulla on myös töpselimäinen ja leveä hyppyrimallinen pottunokka. 

Kaikki aina kyselevät että miksi minulla ei ole Facebook-profilissa omaa kuvaani. No siksi koska olen ihan hemmetin ruma, yksinkertaisesti sanottuna. Sitten on niitä tavallisen ja massaan sulautuvan tai viehättävän näköisiä ihmisiä, jotka ihan turhaan kriiseilevät ja stressaavat ulkonäöstään. Näkisivätpä he sisälleni ja kykenisivät tuntemaan sen tuskan, jota minä koen kun edes vilkaisenkaan itseäni peilistä. Inho, halveksunta ja surullisuus täyttävät mieleni kun näen heijastuksen itsestäni. Tekisin mitä vain ollakseni edes siedettävän näköinen.