Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia 3,5 vuoden ikäerosta? Onko mielestäsi iso ikäero?
13.09.2017 |
Meille on tulossa lapsille täysin suunnitellusti kolmen ja puolen vuoden ikäerolla. Hoidan lasta kotona, vaikka kotihoidon tuki päättyikin. Lapsi käy kerhossa 3 kertaa viikossa.
Onko teillä kokemusta kolmen ja puolen vuoden ikäerosta? Sopeutuuko vauvan nopeasti esikoisten rytmiin esim. kerhosta hakujen suhteen? Olemme harkinneet laittaa syksyllä isomman lapsen osa-aikaisesti hoitoon. Oletteko hoitaneen isomman lapsen kotona vai kerhossa/ päiväkodissa?
Mitä mieltä olette kolmen ja puolen vuoden ikäerosta? Tuntuu että nykyään yleisin ikäero on kaksi vuotta tai alle. En voi kun ihmetellä tätä. Minulle kolmen ja vuoden ikäero on ehdoton minimi. Mutta kukin tyylillään ☺
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olisikin kaikki vaan kiinni ikäerosta. Meillä on esikoisen ja keskimmäisen ikäro 3v2kk ja esikoisen ja kuopuksen 5v8kk. Arvaapa kumman kanssa esikoinen tulee paremmin toimeen? No sen pienemmän. Esikoinen ja keskimmäinen on liian erilaisia, että heillä tuskin mikään oikein sujuu. Naapurissa on veljekset, ikäeroa 2v ovat toistensa tukassa koko ajan. Mikään ei suju heillä keskenään.
Meillä kahden nuorimman ikäero on 3,5v ja ihan loistavasti tulevat toimeen. Silloin nuoremman taaperoaikana tekeminen oli aika erilaista, mutta myöhemmin ovat olleet paljon yhdessä ja ovat edelleen 16v ja 12v ikäisenäkin. Tosi toimiva ikäero ollut ainakin meillä. Tosin veikkaan että lasten luonteillakin on merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu niin paljon lapsista ja heidän luonteesta. Meidän lapsilla on reilu puolitoista vuotta ikäeroa ja leikkivät erittäin paljon keskenään. Tuttavaperheellä suunnilleen samalla ikäerolla lapset ja heidän välillään on aina riitaa.
Ja voihan se esikoinenkin olla mustasukkainen uudeta tulokkaasta. Tai sitten heistä tulee parhaat kaverit.
Meillä lapsilla on neljän vuoden ikäero, mikä johtuu osaksi miehen lääkityksestäkin. Kuten kirjoitit, kukin tyylillään, mutta itse vähän ihmettelen tätä ajattelutapaa, että lapset mahdollisimman pienellä ikäerolla, niin se vaihe on pian ohi ja päästään eteenpäin. Omat lapseni ovat jo isompia ja kyllä ne vauva- ja pikkulapsivaiheet ovat olleet elämäni ihaninta aikaa. Niistäkin kannattaa nauttia, vaikka väsyttääkin, eikä se nyt tietysti väsymystä millään tavalla auta, että tekee lapset pienellä ikäerolla. Toki pienen ikäeron lapset ovat kiinnostuneempia samanlaisista leikeistä, mutta kyllä meillä pojat leikkivät yhdessäkin. Paljon ratkaisee myös luonne ja jotkut sisarukset riitelevät keskenään paljon enemmän kuin leikkivät.