Minun lapset ja naapurin kakarat

Minua ärsyttää, kun eräs kaverini valittaa jatkuvasti, että ilkeät aikuiset moittivat hänen lastensa käytöstä ja joku sukulainen on vielä kehdannut sanoa, että kaverini ei kasvata lapsiaan. Itse ajattelen aivan samoin, että kaverini ei pidä lapsille mitään kuria tai opeta käytöstapoja. En vain voi sanoa siitä, koska sitten kaveri itkee kylällä, että se "Minnakin" sanoi minulle ilkeästi.

Jos lapsilla tulee riitaa muiden lasten kanssa, kaverini ei näe omien lastensa osuutta ollenkaan, vaan hänen mielestään vain muut lapset ovat kiusanneet hänen lapsiaan.

Kaikki riehuminen, mitä hänen lapsensa tekevät, on vain söpöä. Oma lapseni on hänen lapsensa kaveri. Ovat aivan eri luonteisia. Omani on melko rauhallinen ja vähän pelokas. Kaverini lapsi tykkää riehumisleikeistä. Kaverin lapsi joskus riepottelee lastani ja vie väkisin paikkoihin mihin hän ei haluaisi ja kaverini huokaa "voi kuinka söpöä, kun ne menee käsikkäin". Olen kyllä tällöin kertonut, miten asia oikeasti on. Kaverini ihailee kovasti lapsensa kohteliasta käytöstä, kun se on eskarissa oppinut sanomaan "kiitos". Itse olen opettanut kyseistä lasta pyytämään asiota sievästi, eikä vain karjumaan "minä haluan". Kaverillani ei ole käynyt tuommoinen mielessäkään.

Omat lapsenikaan eivät ole pyhimyksiä, mutta edes yritän opettaa tapoja. Esimerkiksi "kiitos" ja "saisinko" ovat olleet käytössä heti kun puhumaan oppivat, vaikka vieläkin välillä unohtuu. Ja jos kolttosia tekevät niin kiellän ja torun heitä ja kavereita ei saa kiusata. Jos joskus joku on valittanut lasteni tekemisistä, niin kyllä siinä on ollut syytä, eikä vain ilkeä täti tai setä.