Mistä voisi johtua että minulla on usein tunne että minusta puhutaan pahaa?

Tiedostat ihmisten olevan juuri sellaisia, selkäänpuukottajia.

Vanhat tilanteet muistuu mieleen ja vaikuttaa tulkintaan?

Itse kun kuljen jonkin nuorisojoukon ohi, on aina tunne että he siellä arvostelevat mua jotenkin. Jos ovat hiljaa, kuvittelen kuinka kyttäävät ja minun mentyäni ohi alkavat taas puhua. Todellisuudessa ei liene syytä, miksi yläaste-/lukioikäiset nuoret ajattelis tylsän näköisestä melkein 3-kymppisestä yhtikäs mitään?

Koska mitä luultavimmin he puhuvat sinusta pahaa

Sinulla on heikko itsetunto. Arvosi ei kuitenkaan ole riippuvainen muiden suhtautumisesta. Päätä, että keskityt omiin asioihisi.

Luota vaistoosi! Se ei petä.

Todennäköisesti ne puhuu pahaa sinusta. Kyllähän ihminen tulkitsee eleitä, viestintä on pääosin eleitä eikä sanoja.

Mulla oli vähän samanlainen case. Tuntui että ihan julkisilla paikoilla mua tuijotettiin ja supistiin, joku näytti siltä kuin olisi naurahtanutkin minulle.

Noh, olin varma että kuvittelen vaan, jotain ihme vainoharhaa, miksi joku oikeasti niin edes tekisi kun ei tunneta?!

Kunnes kuulin eräältä tuttavalta että minusta kiertää ilkeä, täysin paikkaansapitämätön juoru, joka on laitettu liikkeelle ilmeisesti jonkun ilkeän "ryhmän" toimesta.

Täällä eräs kirjoitti tuosta tunteesta hyvin. Olikohan ketjussa lastani kiusataan eskarissa.

-ajattelet realistisesti, osaat lukea ihmisiä ja tilanteita hyvin

-sinulla on huono itsetunto (joka voi johtaa seuraavaan kohtaan) ja 

-olet itsekeskeinen - huono itsetunto voi liittyä tähän niin että tarkkailet itseäsi ja käytöstäsi jatkuvasti ja näin alat olettaa muidenkin kiinnittävän sinuun paljon huomiota (itse teen tätä ja joudun muistuttamaan itseäni että suurinta osaa ei kiinnosta minun olemukseni pätkääkään)

Näin ensimmäisinä mieleen tulleina syinä.

Usein ihmiset joissa on sitä jotain ovat joko vihattuja tai rakastettuja. Jos sinusta puhutaan usein pahaa etkä näe aihetta sille olet todennäköisesti henkilö joka herättää ihmisissä tunteita. Se että ihmisestä ei puhuta pahaa eikä hyvää on usein merkki siitä etteivät tällaiset ihmiset ole kovin suuria tunteita herättäviä vaan sitä harmaata massaa jota ei erota tapetista.

Ole siis imarreltu vaikka sinua vihattaisi ilman pätevää syytä. Se on aina merkki siitä, että olet tehnyt vaikutuksen.

Osa on harhaa, mutta osa on todennäköisesti totta. Mutta itseasiassa olet erittäin onnekas. Muut joutuvat elämään pelossa että menettävät muiden kunnioituksen ja se vaikuttaa heidän kaikkiin tekemisiinsä. Sinä sen sijaan, sinä olet vapaa!

Mulla sama. Uskon olevani aika hyvä ihmisten lukija.

Kun kerran viihdyt itseksesi, miksi suostuisit olemaan olemassaoloaan anteeksipyytelevä kynnysmatto? Been there done that, kasvata julma ulkokuori niin ihmiset oppivat pelkäämään sinua. Voimaantumista kerrakseen!

Jokaisessa paikassa on aina ne jotkut jotka puhuu pahaa. Se on poikkeavaa, että näin ei ole. Eli sitä ei kannata ottaa henkilökohtaisesti.

Luulen, että itsetuontosi on hyvin huono ja tarkkailet ja reflektoit itseäsi jatkuvasti. Siispä luulet ja tulkitset toistenkin tekevän niin, mikä vain lisää epävarmuuttasi.

Ikävä juttu tässä on se, että olet kenties joutunut itseään ruokkivaan negatiiviseen kehään: hyvin epävarmat, itseään lyttäävät ja hyväksyntää anelevat henkilöt ärsyttävät ja rasittavat usein muita. Se saattaakin johtaa siihen, että he purkavat toisilleen ärsyynnystään sinuun.

Luota siihen, että kelpaat ja olet riittävän hyvä! Älä tuhlaa aikaasi tai energiaasi muiden oletettuihin mutinoihin. Opi tuntemaan itsesi ja panosta niihin asioihin ja ihmisiin, joista tykkäät. Kun itse arvostat itseäsi, ympäristön arvostus seuraa kyllä. 

On mahdotonta sanoa, kuvitteletko vain vai puhuivatko esim. nuo työkaverisi sinusta oikeasti pahaa.

Jos joku ulkopuolinen kertoisi sinulle, että sinusta puhutaan pahaa, niin sitten luottaisin, että se pitää paikkansa. Tai jos vahingossa sattuisit itse kuulemaan joidenkuiden puhuvan pahaa sinusta tai jos saisit muunlaista evidenssiä (äänite tms.). Jotain objektiivista mielestäni tarvittaisiin, jotta nuo oletukset saisi validioitua.

Joka tapauksessa valitset viisaasti, jos et ylipäätään perusta omakuvaasi ja toimintaasi sille, mitä muut ihmiset sinusta ajattelevat.

Jokaisesta ihmisestä puhutaan jossain vaiheessa jotain pahaa. Siltä ei voi välttyä eikä sitä kannata murehtia.

Miten sen saa aikaan, että lakkaa välittämästä? Olen useammassakin työpaikassa huomannut joutuneeni jonkun hampaisiin ja todennäköisesti ihan siksi, että epävarmuus ihan loistaa minusta ulospäin. Haluaisin olla välittämättä, ja keskittyä omiin juttuihini, mutta en osaa olla pahoittamatta mieltäni.

Olen itse havainnut, että joka työporukasta löytyy joku, usein montakin, jotka haukkuvat toisia selän takana. Aina se ei ole erityisen ilkeää, vaan sellaista "taas tuo Irmeli hidastelee" tai "eiköhän kohta Timo lauo jonkun typerän vitsin?"-kommentointia oman klikin kesken. Itse pidän tällaista vain ja ainoastaan käytöstapojen puutteena, eikä se ole Irmelin eikä Timon vika, että työkaverit ovat ääliöitä.

Tervetuloa Suomeen! Työpaikkakiusaajien paratiisiin. Täällä oikein glorifioidaan 'rehellisyyttä' ja 'suoraansanomista'. Samoin mököttäminen ja mykkäkoulu kuuluvat muka kulttuuriin.

Vierailija kirjoitti:

Miten sen saa aikaan, että lakkaa välittämästä? Olen useammassakin työpaikassa huomannut joutuneeni jonkun hampaisiin ja todennäköisesti ihan siksi, että epävarmuus ihan loistaa minusta ulospäin. Haluaisin olla välittämättä, ja keskittyä omiin juttuihini, mutta en osaa olla pahoittamatta mieltäni.

En tiedä voiko ihminen lakata kokonaan välittämästä toisten pahoista puheista ja pahoista asenteista, jotka kohdistuu itseen. Ehkä ei kokonaan voi? Toisaalta sen voi suhteuttaa, "asettaa omaan arvoonsa", tuomita pahan puhuminen vääryydeksi. Aina kannattaa muistaa, etteivät kaikki ole pahanpuhujia tms. Tämä lienee elämänmittainen tehtävä. Kun tämän ikävän asian on käsitellyt moraalisesti, se on paljon helpompi elämänmittainen tehtävä.

Äärimmäisen tärkeää olisi suhtautua omiin tulkintoihin kriittisesti ihan tietoisella ajatustyöllä. Yksi vaara nimittäin on juuri se, mikä on tuotu jo tässä ketjussa esiin, eli että kokemus onkin omasta epävarmuudesta ja ehkä jostain menneisyyden pahasta yhteisökokemuksesta johtuvaa väärintulkintaa.

Yksi tärkeä huomio on mielestäni se, että jokainen ihminen tarvitsee toisen / toisia oman minäkuvansa muotoutumiseen. Toinen on kuin peili, jonka kautta näkee itsensä. On vaara, että tulee huomaamattaan vuosien ja vuosikymmenten kuluessa valinneeksi omaksi peilikseen aina sellaisen ihmisen / sellaisia ihmisiä, jotka antavat vääristyneen kuvan itsestä tai esim. kuvan, joka keskittyy suhteettomasti huonoihin piirteisiin ja korostaa niitä. Pahanpuhujat ja kiusaajat olisivat juuri sellainen huono peili. Tai esimerkiksi narsistinen ja ilkeä elämänkumppani.

Uskovaisella tämän ensisijaisen "peilin" tulisi olla Jumala. Jos palaa säännönmukaisesti sen totuudellisen ja hyväntahtoisen "peilin" äärelle, joka Jumala on, omakuva alkaa muotoutua oikein. Tämäkin on prosessi tietysti.