Miten kestää introverttina kuormittavassa työssä?

Ei kestäkään. Sanoudu irti ja rupea työttömäksi niin ei tarvitse kommunikoida kenenkään kanssa enää.

Kannattaa harkita ammatinvaihtoa jos vain mahdollista. Olen itse uupunut pelkästä työnteostakin vaikka ei tarvitsisi olla kovin paljon edes sosiaalisissa kontakteissa.

Jos jatkat työssäsi, tee kaikki muu mahdollisimman mukavaksi. Vietä tauot pienessä porukassa tai yksin, vaihda työpaikkaan jossa vaivaton työmatka jne. Etsi sellaisia töitä, missä saat itsellesi mieluisia vuoroja jne.

Minulla on ammatti, jossa on korkea vastuu ja stressillekin otolliset olosuhteet, olen introvertti. Työ on ajoittain hektistä tiimityötä. Hyvin työ sujuu ja välillä on tietysti väsynyt työpäivän jälkeen, mutta niin ovat enktrovertit työkaveritkin. Erilaisilla ihmisillä on erilaiset tavat toipua rasituksesta, minä kaipaan rauhaa, toinen voi kaivata harrastusta, jossa ollaan yhdessä muitten kanssa, vaikka joukkuepeliä. Tai mitä vaan. Ei se, että on introvertti sinänsä estä menestymistä ja jaksamista ammatissa. Olen tehnyt tätä työtä jo pitkään enkä ole koskaan kokenut sitä ongelmalliseksi, että kaipaan vapaa-ajallani rauhoittumista ja yksinolemistakin. 

Onko rasittavampaa se, että kontakteja on koko ajan paljon ja uusia, vai se, että on vähemmän kontakteja, mutta pitkäaikaisempia ja joudut tutustumaan syvemmin yhden potilaan asioihin? Jos pystyt havainnoimaan tuon itsestäsi, voit hakeutua vaikka näytteenottajaksi (paljon, mutta lyhyitä ja pinnallisia, ohimeneviä kontakteja) tai vaikka diabeteshoitajaksi (yksittäisen potilaan asioihin perehdytään syvällisemmin, mutta potilaita on vähemmän).

Sairaanhoitajia lienee jonkin verran myös hallinnollisissa töissä. Elinsiirtokoordinaattori, tai vaikka joku SPR:n toimistotyöntekijä?

Tai entäpä anestesiahoitaja? Silloin potilas lienee suuren osan ajasta taju kankaalla? Tai onko mahdollista päästä laboratorioon töihin näytteitä käsittelemään? Vai pitääkö siinä olla jokin bioanalyytiikan koulutus?

Moni näistä työtehtävistä vaatii erityisosaamista, eli kannattaa miettiä tarkkaan mihin työtehtäviin hakeutuu ja miten jaktokouluttaa itseään.

Muista myös, että ihan joka alalla muutama ensimmäinen vuosi työtehtävissä on rankkoja. Jos siis olet vastavalmistunut kyse voi olla siitä, että joudut oppimaan niin paljon uutta koko ajan, että olet siksi poikki. Tilanne tasoittuu koko ajan ja työ muuttuu koko ajan rutiinimmaksi. Toki jos lähdet kehittämään itseäsi johonkin suuntaan, joudut jaksamaan tuota uuden omaksumisen väsymystä. Itsensä kehittäminen kuitenkin yleensä palkitsee laajempina työmahdollisuuksina ja mielekkäämpinä työtehtävinä.

Olen stressaavassa työssä, jatkuvasti yhdessäoloa ja tiimityötä, asikaskontaktien kanssa kommunkointia.

Pidän itseäni introverttinä. Olen henkisesti väsynyt työpäivän jälkeen. Haluan olla iltaisin rauhassa. En jaksa muuta kuin omaa perhettä.

Viihtyisin töissä paremmin jos pitäisi kommunikoida ainoastaan jonkun koneen tai järjestelmän kautta.

Kontakteja on liikaa päivän aikana. Lisäksi työtehtäviin ei voi keskittyä rauhassa. Koko ajan sattuu ja tapahtuu. Potilastyö on sekä antoisaa että kuormittavaa. Haluan oppia koko ajan uutta ja kehittyä, mutta monet asiat kiinnostavat minua enemmän teoriassa kuin käytännössä ;) Hoitoalalla jaksaisi ehkä paremmin, jos työ olisi max. 50% potilastyötä ja 50% jotain muuta (vaikkapa jotain kehittämistyötä).

Ehkä se on haettava jatko-opintoihin. Kokemuksia?

ap

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ammatti, jossa on korkea vastuu ja stressillekin otolliset olosuhteet, olen introvertti. Työ on ajoittain hektistä tiimityötä. Hyvin työ sujuu ja välillä on tietysti väsynyt työpäivän jälkeen, mutta niin ovat enktrovertit työkaveritkin. Erilaisilla ihmisillä on erilaiset tavat toipua rasituksesta, minä kaipaan rauhaa, toinen voi kaivata harrastusta, jossa ollaan yhdessä muitten kanssa, vaikka joukkuepeliä. Tai mitä vaan. Ei se, että on introvertti sinänsä estä menestymistä ja jaksamista ammatissa. Olen tehnyt tätä työtä jo pitkään enkä ole koskaan kokenut sitä ongelmalliseksi, että kaipaan vapaa-ajallani rauhoittumista ja yksinolemistakin. 

Riippuu vähän onko kyse vain siitä, että on introvertti vai onko neurologisia syitä taustalla (aspergeri ym.).