Uros- vai narttukoira?

Kummallakin sukupuolella hyvät ja huonot puolensa. Uroksilla saattaa olla voimakkaita oireita juoksuaikaisista nartuista naapurissa. Esim. syömättömyyttä ja halutaan ulos keskellä yötäkin. Omani eivät ole koskaan reakoineet juoksuisiin narttuihin voimakkaasti, vaikka yksi on jalostukseenkin käytetty. Narttuni ovat molemmat leikattuja, toisella oli viimeisen juoksun aikana voimakas valeraskaus ja levottomuus, onneksi juoksuja oli vain kerran vuodessa. Hyvä kun otat asioista selvää ja pohdit ajoissa, hyvin pärjäät. Ja toivottavasti on yhteistyö kykyinen kasvattaja, silloin kaikki sujuu hienosti ja teet kirjallisen sopimuksen asioista. Esim. siitä kuka maksaa mahdolliset eläinlääkärikulut ja kenen luona narttukoira on pentueen saamassa ja kuinka kauan.Ja halutaanko viedä näyttelyihin. Hyvin se menee.

Jos kerta kyseessä sijoituskoira, niin kuvittelisin että uros helpompi. Narttu kuitenkin kamtaa ja synnyttää, ja ne pennut ovat sen nartun kanssa vielä 7 viikkoa, siinä jos missä riittää tekemistä!

Tai jos vaihtoehtoisesti koira menee kasvattajan luo pentuja saamaan, on se poissa kuitenkin sen 9 viikkoa, mikä on hemmetin pitkä aika kun perheenjäsenestä on kyse.

Minulla 3 narttua, joista 2 tehdään pentuja

Riippuu rodusta ja persoonasta ja siitä, mitä aiotte koiran kanssa harrastaa. Juoksujen, valeraskauksien, kohtutulehdusten ja nisäkasvainten takia nartut on kyllä "epäkäytännöllisempiä", mutta onhan uroksillakin omat hankaluutensa. Täysin vaivatonta elävää koiraa ei taida olla.