Vierailija

Toiset kokevat tunteita voimakkaammin kuin toiset. Tiedätkö itse kuuluvasi niihin ihmisiin, jotka eivät ole kovin tunteellisia tai intohimoisia? Millaista se on? Haetko elämyksiä jollain keinotekoisella tavalla kun tavallinen arki ei tarjoa mitään, vai oletko vain tyytyväinen asioiden tilaan? Mitä mieltä olet "taiteilijasieluista", erityisherkistä ym. joilla tunteet ovat usein pinnassa?

Sivut

Kommentit (22)

Siili itkee sisään päin

Kaikkea ei tarvi näyttää kaikille. Musta tuli taas vanha kunnon pokerinaama, joka ei halua näyttää tunteitaan. Ei se oikeasti kannata, sattuu vaan enemmän. Uskoin sinisilmäisesti, että nainen tarkoitti totta kauniilla puheillaan minusta. Ja jopa toiseen kertaan. Toivottavasti tästä nyt viisastuin.

Vierailija

Minä olen herkkä ja äitini on epäherkkä. Sanoisin että hänellä on helpompaa tietyllä tapaa ja hän kykenee itsekkyyteen helpommin. Sekä hyvässä että huonossa. Se suojaa häntä. Samalla hän voi jättää huomiotta ympäristöstä ne asiat jotka esim. vaikuttavat minuun. Hän ei myöskään ole masennusherkkä tai altis mt-ongelmille. Ihmisenä hän on sellainen joka sulautuu massaan loistavasti eikä se häntä haittaa. Se taitaa olla jopa ihanteellista. Sama kampaus ja vaatetus kuin muilla ikäisillään sekä kiinnittää huomiota aiheisiin uutisissa ja politiikassa, jotka myös merkitsee eniten enemmistölle. Tunteet ja ihmisten motiivien ymmärtäminen on hänelle vaikeaa ja usein olenkin ollut tulkkina hänen ja muiden välissä tai asian, jonka hän on väärin ymmärtänyt. Mutta sanoisin että "epäherkkä" ihminen ei pidä itseään epäherkkänä vaan normaalina eikä siten osaa mieltää asiaa noiden sanojen kautta. Siksi heiltä voisi helposti kuulla tätä lumihiutaleista puhumista, kun ei ymmärretä sitä erilaisuutta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Siili itkee sisään päin kirjoitti:
Kaikkea ei tarvi näyttää kaikille. Musta tuli taas vanha kunnon pokerinaama, joka ei halua näyttää tunteitaan. Ei se oikeasti kannata, sattuu vaan enemmän. Uskoin sinisilmäisesti, että nainen tarkoitti totta kauniilla puheillaan minusta. Ja jopa toiseen kertaan. Toivottavasti tästä nyt viisastuin.

Tunteiden peittely on asia erikseen. Mutta esim. humalassa tulee ihmisten todellinen luonne esiin. -ap

Vierailija

Sanoisin, että en ole herkkä. Kykenen kuitenkin akastumaan tulisesti ja heittäytymään tunteella. Sen sijaan en ole vetistelemässä alvariinsa tai juurikaan noteeraa mitään pikkusanomisia oli ne kuinka ilkeitä tai törkeitä tahansa. Ei herkkyys ole on ja off pelkästään.

Vierailija

Olen ehkä enempi analysoiva kyyninen realisti. Ei tarkoita etteikö tunteita olisi, mutta mulla ei ole mitään tarvetta hölöttää niitä jatkuvasti ääneen. Itsekseni sitten pohdin asioita enempikin ja kirjoitan ajatuksiani.
Tutut sanoo viilipytyksi ja hakevat ajatuksia omiin tunnemyllerryksiinä.

Vierailija

Itse olen saanut neurologilta erityisherkkyys diagnoosin. Olen taiteellinen ja luova (ammatiltani taidemaalari). Utelias, tutkivainen, "uusia yhteyksiä herkästi muodostava" ja bipolaarinen (mielialaherkkyys liittyy läheisesti erityisherkkyyteen). Käsittelen asioita hyvin laajasti ja näen asiat moniulotteisina (en ole halkipoikkipinoon tyyppi kuin asioissa, jotka olen jo käsitellyt). Vaikutan passiiviselta tai hitaalta, mutta tosiasiassa otan huomioon valtavasti asioita ja näkökohtia. En koskaan kärsi tyhjyyden tunteesta tai yksinäisyydestä. Koen olevani sisäisesti täysi, minun ei tarvitse hakea ärsykkeitä.

Nautin "pinnallisten" ihmisten seurasta, pidän heidän toiminnallisuudestaan ja usein he ovat välittömämpiä ja hauskempia kuin kaltaiseni. Usein heillä on erittäin korkea ärsytyskynnys. Pyrin oppimaan heiltä jatkuvasti. Isoin ero heidän ja minun välillä on luovuudessa. He eivät voi päästä edes kovalla harjoittelulla sille tasolle, jolla minä olen, koska heidän aivonsa ovat yksinkertaisesti erilaiset. He tuovat tämän usein itse esiin. He hämmästelevät luovuuttani ja se tuntuu kiehtovan heitä mysteerin lailla, mikä puolestaan hämmentää minua, koska itselleni kaikki on niin selvää.

Itse vähän "halveksin" kyynisiä ihmisiä siitä, että he eivät tunnu löytävän ulospääsyä... Voisi sanoa, että turhaudun herkästi, jos huomaan ettei ihminen omaa riittävää vahvaa kykyä strategiseen ajatteluun, päästäkseen ohi tällaisista "vaiheista". En pidemmän päälle kestä tällaisia tyyppejä. Katkeruus menee samaan kategoriaan. Pidän sitä eräänlaisena yleisenä näivettyneisyytenä.

Tiedän, että provosoin... Haluaisin kuulla, mitä kaltaisistani ajatellaan kielteisessä mielessä. Yleensä ihmiset kertovat vain positiivisista puolista.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Itse olen saanut neurologilta erityisherkkyys diagnoosin. Olen taiteellinen ja luova (ammatiltani taidemaalari). Utelias, tutkivainen, "uusia yhteyksiä herkästi muodostava" ja bipolaarinen (mielialaherkkyys liittyy läheisesti erityisherkkyyteen). Käsittelen asioita hyvin laajasti ja näen asiat moniulotteisina (en ole halkipoikkipinoon tyyppi kuin asioissa, jotka olen jo käsitellyt). Vaikutan passiiviselta tai hitaalta, mutta tosiasiassa otan huomioon valtavasti asioita ja näkökohtia. En koskaan kärsi tyhjyyden tunteesta tai yksinäisyydestä. Koen olevani sisäisesti täysi, minun ei tarvitse hakea ärsykkeitä.

Nautin "pinnallisten" ihmisten seurasta, pidän heidän toiminnallisuudestaan ja usein he ovat välittömämpiä ja hauskempia kuin kaltaiseni. Usein heillä on erittäin korkea ärsytyskynnys. Pyrin oppimaan heiltä jatkuvasti. Isoin ero heidän ja minun välillä on luovuudessa. He eivät voi päästä edes kovalla harjoittelulla sille tasolle, jolla minä olen, koska heidän aivonsa ovat yksinkertaisesti erilaiset. He tuovat tämän usein itse esiin. He hämmästelevät luovuuttani ja se tuntuu kiehtovan heitä mysteerin lailla, mikä puolestaan hämmentää minua, koska itselleni kaikki on niin selvää.

Itse vähän "halveksin" kyynisiä ihmisiä siitä, että he eivät tunnu löytävän ulospääsyä... Voisi sanoa, että turhaudun herkästi, jos huomaan ettei ihminen omaa riittävää vahvaa kykyä strategiseen ajatteluun, päästäkseen ohi tällaisista "vaiheista". En pidemmän päälle kestä tällaisia tyyppejä. Katkeruus menee samaan kategoriaan. Pidän sitä eräänlaisena yleisenä näivettyneisyytenä.

Tiedän, että provosoin... Haluaisin kuulla, mitä kaltaisistani ajatellaan kielteisessä mielessä. Yleensä ihmiset kertovat vain positiivisista puolista.

Tajusin itse, että tulisuuteni, intohimoisuuteni (asioihin) ym. Tekevät minusta vaikeasti ennakoitavan ja "hallittavan". Ja sen takia joudun aika paljon himmaamaan myös. Pitkän päälle kanssani pärjää vaan lehmänhermoilla :-D. Eli tulinkin jo itse vastanneeksi...

Vierailija

Välillä tuntuu että sekoitetaan tunteikkuus ja herkkyys.

Ja ne draamailijat jotka ilmaisevat tunteensa näyttävästi eivät välttämättä ole lähellekään niin herkkiä kuin ne "viilipytyt".

Vierailija

En ole kovin herkkä, mutta en myöskään ole tunteeton. Minuakin tutut kuvaavat viilipytyksi. En suutu juuri koskaan, mutta toisaalta en myöskään koe kovin usein voimakkaita positiivisia tunteita. Tunne-elämäni on aika "tasapaksu", mutta olen tähän erittäin tyytyväinen. En hae mitään isoja tunne-elämyksiä, en mitenkään kaipaa niitä. Tuttu ja turvallinen sopii minulle. Monet muiden "VAU!" -jutut ovat minusta samantekeviä. En esim. oikein käsitä mitä hauskaa benjihypyssä on. Ei se minusta tuntunut oikein miltään. Myöskään upeat maisemat tai auringonlaskut eivät minua hetkauta. Näen kyllä että hieno on, mutta ei sellainen minua kiinnosta.

Ehkä juuri tämän ominaisuuteni vuoksi en kaipaa erikoisuuksia ja juhlahetkiä. Tavallinen perhearki on kaikista parasta aikaa. Työskentelen kriisipäivystäjänä ja tapaan työni kautta vaikka mitä kamaluuksia. Pystyn lohduttamaan ihmisiä (kuulemma hyvin ja ymmärtäväisesti) ja toimimaan järkeväsi.

Minulla on paljon (erityis)herkkiä tuttuja ja sukulaisia. Hyvin tullaan toimeen. Joskus itsekseni vaan ajattelen, miten kamalan vaikeaksi tunteet tekevät joidenkin elämän kun jotain puolesta sanasta vedetään herne syvälle nenään ja pahastutaan iäksi (siis kun kertovat minulle kokemistaan epäreiluuksista). Samalla ymmärrän, että kyseessä heille aito kokemus, vaikka itse reagoisin todella toisin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Välillä tuntuu että sekoitetaan tunteikkuus ja herkkyys.

Ja ne draamailijat jotka ilmaisevat tunteensa näyttävästi eivät välttämättä ole lähellekään niin herkkiä kuin ne "viilipytyt".


Toi on täysin totta. Ihmisellä voi olla heikot tunteensäätelytaidot, mikä ei kerro mitään hetkkyydestä. Tietenkin on mahdollista, että henkilö on lisäksi herkkä, mutta tosiaan... ei välttämättä. Herkkä voi omata erinomaiset tunteen säätelytaidot, jopa turhankin virittyneet.

Vierailija

On herkkyyttä esim vaistota toisen mielialat ja tarpeet ja sellainen vetääkin tunnelokkeja. Sitten on ne lokit jotka tajuaa vaan sen OMAN tarpeensa tulla huomioiduksi. Eli olisiko herkkyys näkyvimmillään esim vuorovaikutuksen kontekstissa? Ekstrovertin herkkyys on erilaista kuin introvertin. Samalla yksilöllä voi myös olla herkkyys jollekin asialle (esim joku menneisyyteen liittyvä), mutta joku uusi asia sujuu. Aiempi vaikuttaa nykyiseen. Sitten on vielä ulkomaailmaherkkyys: ihottuma paranee kun muuttaa pois huonosta ilmapiiristä ym. On hyvä tuntea oma herkkyytensä, mutta se ei saa olla ainoa määre.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
On herkkyyttä esim vaistota toisen mielialat ja tarpeet ja sellainen vetääkin tunnelokkeja. Sitten on ne lokit jotka tajuaa vaan sen OMAN tarpeensa tulla huomioiduksi. Eli olisiko herkkyys näkyvimmillään esim vuorovaikutuksen kontekstissa? Ekstrovertin herkkyys on erilaista kuin introvertin. Samalla yksilöllä voi myös olla herkkyys jollekin asialle (esim joku menneisyyteen liittyvä), mutta joku uusi asia sujuu. Aiempi vaikuttaa nykyiseen. Sitten on vielä ulkomaailmaherkkyys: ihottuma paranee kun muuttaa pois huonosta ilmapiiristä ym. On hyvä tuntea oma herkkyytensä, mutta se ei saa olla ainoa määre.

Tunnelokki?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tahditon

Mä väittäisin, että olen kaikkea muuta kuin tahditon, vaikka en kovon herkkä olekaan. Ainakin ystävien, työkaveteiden yms. mukaan olen hyvinkin muut huomioiva, kohtelias ja varovainen, jotta en loukkaisi muita. Myös huomaan herkästi jos joku toinen on tahdoton (esim. mieheni on joskus varsinainen totuudentorvi, as-piirteitä hänellä varmaan).

T. 11

Vierailija

Pystyn olemaan avuksi tilanteissa, joissa muut ovat järkytykseltään enemmänkin haitaksi. Draamakuningattaret ja "taiteilijasielut" ovat mielestäni jääneet lapsen tasolle enkä pysty pitämään sellaisia ihmisiä kovin älykkäinä.
Minua on haukuttu kylmäksi ja eräs jopa yritti loukata minua kutsumalla tietokoneeksi, minkä otin kohteliaisuutena.
En itke koskaan ja kestän myös fyysistä kipua ja muille epämukavia lämpötiloja ilman ongelmia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Pystyn olemaan avuksi tilanteissa, joissa muut ovat järkytykseltään enemmänkin haitaksi. Draamakuningattaret ja "taiteilijasielut" ovat mielestäni jääneet lapsen tasolle enkä pysty pitämään sellaisia ihmisiä kovin älykkäinä.
Minua on haukuttu kylmäksi ja eräs jopa yritti loukata minua kutsumalla tietokoneeksi, minkä otin kohteliaisuutena.
En itke koskaan ja kestän myös fyysistä kipua ja muille epämukavia lämpötiloja ilman ongelmia.

0/5

Vierailija

Me normaalit ihmiset ei olla niin massatrendien perään.

Emme nähkääs tykkää nimittää itseämme esim erikoisherkäksi vain sen takia että Vain elämää -sarjassa elähtäneet starat ja nobodyt pillittää viinilasin äärellä tyhjälle.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla