Miten saan lapset syömään kasviksia?

Tarjoat niitä erikseen, ei keskenään sekoitettuna. Rohkaiset ja kehut, kun uskaltavat maistella uusia makuja. Kerro, että lautaselta olisi hyvä löytyä ainakin viittä eri väriä, ja pyydät lapsia laskemaan värit ja miettimään miten värejä voisi lisätä lautaselle. Pidä väriteemapäiviä, esim sinisten kasvisten ja marjojen päivä, punaisten marjojen ja kasvisten päivä. Toimi itse esimerkkinä lapselle kasvisten syömisessä. Tarjoa kasviksia alkupalaksi silloin kun ovat nälkäisiä ja ruoan valmistumista odotellaan. Anna lapsen itse tutustua kasviksiin eri aisteilla, tunnustelemalla, haistelemalla yms. mikä ruokkii lapsen uteliaisuutta. Anna lapsen taiteilla kasviksista hauskoja visuaalisia juttuja lautaselle, kirsikkatomaateista silmät, herneistä suu yms. Älä moiti lasta, jos kasvikset eivät heti maistu. Edistystä on jo se, että lapsi sietää niitä lautasella. Tarjoa niitä silti toistuvasti, ja kerro lapselle että kasvisten monesti karvaat maut vaativat opettelua, ja siksi eivät välttämättä heti maistu, mutta alkutotuttelun jälkeen alkavatkin maistua hyvälle. Anna lapsen itse valita kaupan hevi-osastolta uusia juttuja maisteltavaksi. Anna lapsen itse poimia ja maistella marjoja suoraan metsästä. Anna lapsen tehdä itse esim. pilkkoa salaattia. Kannustamalla ja myönteisellä puheella ja lasta osallistamalla lapsi kiinnostuu myös kasviksien maailmasta.

MInkä ikäisiä lapsia? Lapsille pitää tarjota ihan pienestä pitäen kaikkia kasviksia niin ne tottuu jo pienenä kasviksiin.

Tarjoa kasvikset hyvänmakuisena ja mitenkään korostamatta niiden "tärkeyttä"  Kasvikset ovat kuitenkin vain yksi osa tervettä ruokaa.

Olis kannattanu jo pienenä alottaa nii ei olis nyt ogelmaa

Niin, että tarjoat niitä joka aterialla ja syöt niitä itsekin, etkä tee ruokailusta mitään numeroa

Meillä on porkkanaa, kurkkua ja omenaa aina eväänä mukana, kun lähdemme kotoa jonnekin. Kuorittuna ja suikaleiksi tai pieniksi lohkoiksi tehtyinä pieneen astiaan. Astia sinne takapenkille, mukulat viereen istumaan ja vot, astia on tyhjä, kun palaamme kotiin. Lapsetkaan eivät kilju huutavaa nälkää heti kotipihassa vaan jaksavat odottaa ruuanlaiton ajan.