Vanhemmuudesta saavat puhua vain ihmiset, joilla on x lasta?

No mun puolesta kuka tahansa jolla siihen keskusteluun jotain sanottavaa.  Itsellä ei ole ainakaan koskaan ollut tarvetta mitenkään korostaa vanhemmuuttani vaikka useita lapsia onkin. Tosin helposti kyllä minulta kysellään asioita ja mielipiteitä koska itsellä monenikäisiä lapsia.

Yhdellä kaverillani ja hänen miehellänsä on kolme lasta ja heidän kaveripiirissään, lapsiperhetutuillaan ja naapureillaan on pääsääntöisesti 2-3 lasta. Heidän illanvietoissaan oli kamalaa olla lapsettomana, eikä lapsensaantikaan juuri ollenkaan tuonut parannusta, koska jos sulla on vain yksi lapsi et edelleenkään voi tietää mistään mitään tai olla mitään mieltä. :-D

Vastaan siis, että vähintään kaksi, mieluummin enemmän.

Ei tarvitse olla yhtään lasta. Oman mielipiteensä voi aina ilmaista. 

Monet lapsettomat antavat hyviä neuvoja. Joskus sitten neuvot ovat vähän naiiveja. Samoin yksilapsisen vanhemman kasvatusvinkit saa mut joskus (huom! joskus) vähän hymyilemään. 

Jos jotain olen oppinut vanhemmuudesta 14 vuoden aikana ja kolmen lapsen äitinä niin sen, että minulla ei juuri ole neuvoja jaettavaksi muille. Lapset ovat niin erilaisia persooniltaan ja ikävaiheet seuraavat toisiaan. Ikinä ei pidä ainakaan sanoa, että ei minun lapseni... Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat, sitä enemmän ymmärrän, ettei ole mitään yhtä oikeaa tapaa kasvattaa ihmistä. Vuosien myötä sitä myös ymmärtää, että kaikki hyvä lapsessa ei olekaan omien loistavien kasvatusmetodien vaikutusta, vaan ihan lähtöisin siitä lapsesta itsestään. 

Minulla ei ole lapsia ollenkaan, mutta voin silti puhua aiheesta ihan sujuvasti. Ei se mitään salatiedettä ole.

Eiköhän se riipu enemmänkin siitä mitä sanoo. Neuvomaan ei kannata ketään mennä, ei edes 10 lapsen vanhempi.

Ei yhtään. Me muut kun maksetaan sun harrastuksesi kulut, niin kyllä meillä on siihen sanottavaakin.