Sekoaako rakkauden puutteeseen

Mitäpä jos tekisit asian eteen jotain? Lähde etsimään rakkautta. Et varmasti tule saamaan, jos istut tietsikalla päivät pitkät. 

Ei sekoa, ei edes tarvitse. Nykymaailma tuputtaa seksiä ja romantiikkavaatimuksia joka tuutista, mutta ihminen on onnellinen vasta silloin kun on rauhassa itsensä kanssa. 

Hyvin pystyy.  Hanki koira tai kissa, käy hieronnassa jne.

Melko yltiöpositiivista kuvitella, että jokainen maailman ei-seonnut ihminen kokee läheisyyttä ja rakkautta. Tosiasia on, että maailmassa on lukuisat määrät ihmisiä, joilla ei ole ketään läheistä ihmistä. Eivät he sekaisin ole, mutta onhan se todella surullista. Itse olen miettinyt, josko saisi aikaiseksi liittyä esim. spr:n ystäväpalveluun tai vastaavaan juttuun, jossa voisi olla helpottamassa jonkun yksinäisyyttä. Vielä tähän mennessä on kuitenkin ollut liian suuri kynnys siihen...

Sekoaa. Ja sekoaa myös siitä jos rakkautta tulvii, kun rakastuu. Ihan miten vain. Aina sekoaa.

Ihminen on sopeutuvainen, eli kaikkeen tottuu. Kyllä sitä kaipaa kaikkea sitä puuttuvaa, mutta henkiin ja järkiinsäkin jää kyllä.

Tarve tuntea olevansa rakastettu on ehkä sama asia kuin tunne siitä että on hyväksytty ja tarpeellinen. Jos näin onnellisesti on jossain varhaisessa elämänvaiheessa päässyt käymään, tunne on yleensä pysyvää laatua. Mahdolliset myöhemmät puutostilat rakkauden tai seksin suhteen eivät sitten ole kuolemaksi. Jos tunne on jäänyt saamatta tai se on jostain syystä murentunut, on haku aina päällä eikä mikään riitä. Eikä varsinkaaan tunnu miltään.

Jotkuthan käy hierojalla ainoastaan sen takia että tuntis toisen ihmisen kosketuksen, jota ei muuten millään tasolla saa tuntea. Ja itkee sitten siinä hierontapenkissä, salaa pää alaspäin. Olen henkkoht ajatellut että meniskö.

Olen elänyt jo aika pitkään yksin. Johon on periaatteessa jo vähän tottunutkin, mutta kyllä sitä kaipaa läheisyyttä ja rakkautta. Seksistä ei niinkään ollut yksinolossa mitään ongelmaa, mutta se läheisyys ja rakkaus. *huokaus* ehkä jonain päivänä...

Vierailija kirjoitti:

Jotkuthan käy hierojalla ainoastaan sen takia että tuntis toisen ihmisen kosketuksen, jota ei muuten millään tasolla saa tuntea. Ja itkee sitten siinä hierontapenkissä, salaa pää alaspäin. Olen henkkoht ajatellut että meniskö.

Käsittääkseni hierojalla saa ja kuuluu vollottaa ihan avoimesti. Hierojahan on eräänalinen "kallonkutistaja", eli kuuntelee ihmisten murheet. Tai laukaisee ne niskoja ruskuttamalla.

Voi myös olla niin, että joillekin läheisyys ja rakkaus on paljon tärkeämpää kuin toisille. Eli jollekin voi olla yhtä tuskaa koko elämä, kun ei saa kokea koskaan rakkautta, ja joku toinen taas voi sopeutua asiaan paljon helpommin.

Ei voi vähätellä muiden kokemuksia. Itse ajattelen, että omalla kohdallani ainoa tarkoitus lopulta elämässä on läheisyys, rakkaus ja jälkeläiset. Ne ovat oman elämäni suurin motivaatio. Oli aika, jolloin alkoi näyttää, etten koskaan tule saamaan niitä, ja se oli tuskaa. Lopulta onni kääntyi, ja olen erittäin kiitollinen siitä.