~~VILTTIKETJU vko 14~~

Synkältä näytää täälläkin.. Senniina, tiedän todellakin miltä tuntuu. Mulla on nyt semmonen ankea ketutus mieliala. kp 24/26-28. Aamulla alkoi täysin selvät menkkaoireet, kaikki. Tuli jomotukset ja ketutukset, tuli myös tuhru. Voi itku, nyt on mieli niin maassa. Itkettää ja masentaa, taasko pitää käydä näin. Silti pienenpieni toivo kytee edelleen, jos kuitenkin. Kyllä tämä on rankkaa... Miksei vois jo tärpätä meilläkin? Eikö koskaan? Ja miksei? Hitto, miks ne toiset raskautuu vaikkei halua? Miksi raskautuu nekin, jotka ei lapsiaan jaksa hoitaa? Miksi tämä tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta?



Mites Shannon? Vieläkö sulla piina jatkuu? Toivotaan parasta =)



Huoh... Jatkakaahan te muut positiivisemmilla ajatuksilla, mulla on nyt vaan näitä =(



Viikonloppukin meni mahataudissa, joten voimat on ihan loppu. Hiton täti, ku tajuais mennä sittenkin ohi!!! Kaikilla meillä!!!

Niin ja selmiinallakin tuhrua.Toivotaan nyt vielä parasta!!! On se kyllä kumma, et se täti aina löytää sinne minne ei pitäis. Vähän taas ketutti toi yksi aloitus tällä palstalla. Kertalaakista raskaaksi ja sit ollaan pettyneitä. Jos ei tosiaan halua lisää lapsia niin sit kunnon ehkäisy käyttöön. Meillä tulikin nyt viime viikolla miehelle jo kutsu sinne sterilisaatioon. Jonot piti olla 1,5 vuoden luokkaa, niin sit tulikin jo kutsu reilun puolen vuoden jälkeen. Tuntuu jotenkin niin koomiselta, et mennä nyt sit sterilisaatioon, kun ei tässä muutenkaan raskaaksi tulla oli sitten ehkäisyä tai ei. Päätettiin nyt, et mies ei mene sinne. Se ois ollu se aika jo toukokuun puolessa välissä. Jatketaan yrittämistä ja katotaan sit myöhemmin mitä tehdään sterilisaation suhteen. Me kummatkin kuitenkin halutaan vielä se yksi lapsi. Eli mies ottaa nyt sitten itsensä kokonaan pois sieltä jonosta.



Mullakin täti aina ilmoittaa tulostaan päivää ennen tuhrulla ja pienen pienellä veriviirulla. Joten kun jompikumpi niistä ilmaantuu, on täti takuuvarmasti tulossa. Pidetään selmiina kuitenkin peukkuja, et sun tapauksessa ei ois näin. Voihan joillan tuhrutella alkuraskaudessakin! Siis mä oon taas alkanu kuvitteleen, et oisin raskaana. Rinnat on todella kipeet. Varsinkin tuolta kainalon läheltä ja on todolla huono ja väsynyt olo. Tuntuu, et ei jaksa oikein mitään. Ja vielä ei oo edes tätimäisiä mahakipuja. Pikemminkin semmoinen painontunne mahassa. Mä tiedän, et täti kumminkin kehittelee uusia oireita mun pään menoksi. Mut toivossa on hyvä elää vielä tässä vaiheessa. Kohta sit pudotaankin korkeelta ja lujaa. Tulee niin elävästi mieleen syyskuisista tippuminen. Nyt pitää mennä kattoon, mitä meidän pikkutuholainen on saanut aikaiseksi tällä välin. Hiljaisuus ei tiedä hyvää.



Shannon 24/24-29

On se jotenkin niin lohdullista, että on kohtalotovereita, joitten kanssa jakaa tätä surua. Teennäisesti yritän aina etsiä positiivisia puolia siitä, että en ole raskautunut. Nyt löysin pieniä ilonrippeitä siitä, että ne luontaistuotteet näyttävät auttavan pms-vaivoihin, jotka alkoivat mulla olla jo sietämättömiä ja alkoivat aina vaan aikasemmin. Erilaiset soija - tuotteet, abc-epa ja multitabs2+ siis käytössä. Menkkaoireista puuttuivat ainakin hirvee turvotus ja syöpötys ja rinnatkin pysyivät vatsallaannukkumiskunnossa. Mielikin oli keskimäärin parempi ja tuntui, että ainakin hetkeksi pystyin koko asian välillä unohtamaan, kun ei jatkuvat jomotukset vaivanneet. Aina sitä vaan miettii, että missä helkkarissa menee pieleen. Follikkelit löytyivät kp11, kohdun limakalvo tarpeeksi paksu, pupuilua jp-tekniikalla...Päässä kai se vika on. Tiedän kyllä, että voin elää ihanaa elämää näinkin, mutta jotenkin en nyt saa vauva-asiaa pois päästäni. Siinä kai se sit meneekin pieleen, kun ei voi olla ajattelematta. Ja hätänen lääkärin mielestä..löysin vanhan pilleri-reseptin ja viimeiset haettu 1/93!! että hätänen...justiinsa.

Mullakin alkoi vuoto ihmeen vähällä, siteeseen ei tullut juuri mitään, mutta nyt ei ole enää epäilystä, kun tavaraa tulee lotisemalla.

Tuli mullakin kyllä mieleen, että voi v:u kun luin tuon yhden aloituksen raskautumisesta taas...hiukan ehkä väärä palsta tulla asiaa valittelemaan. Ja arvatkaa vaan, kun teen töitä sos.alalla ja törmään jatkuvasti perheisiin joihin lapsia vaan tulla tupsahtelee ja sit niistä ei jakseta huoletia. Ehkä mulla jo huomenna on parempi päivä..

Tosin nyt myöhemmin tuo ärsyttävän aloituksen laittanut ihminen " paikkaili" mukavasti sanomisiaan. Tai siis ymmärrän kyllä, että aina raskauden alku saattaa myllertää ajatuksia, niin hän varmasti on nyt alkuun hieman hädissään tästä ylläristä, joka näin toivomatta tuli. MUTTA luitteko, että he olivat yrittäneet aikaisemmin lapsiaan myös aika pitkään, jopa 1½ vuotta, siis tämä kannustimeksi meille pitkään yrittäneille.



Senniina, myös minä olen sos.alalla, ja niin paljon näitä ikäviä lastensuijelu ym tapauksia. Niin paljon nähnyt elämää työn kautta siltä kurjalta puolelta, ihmisten suurimpia ja kamalimpia ongelmia, että välillä kauhistuttaa. Varsinkin lasten kannalta.



Mulla toivetta raskautumisesta on pitänyt yllä omituiset tuntemukset rinnoissa. Mulla ei yleensä rinnat oireile ennen menkkoja, tosin viime aikoina ovat aristaneet vähän. Mutta nyt ovat olleet melkein oviksesta lähtien omituiset. Välillä rintoja vihloo ja aristaa aika lujaa, välillä taas ovat ihan normaalit. Tietty tästä uudesta tuntemuksesta heti repii sitä toivonkipinää! Mutta nyt on muuten se tavallinen pari päivää ennen menkkoja olo. Että se siitä.

Kyllä nää kp:t 1-3 ovat aina kamalia. Sitten sitä taas toiv. pääsee jaloilleen. Huolettaa tosiaan senkin puolesta, että mulla on ikää. Ei ole oikeesti enää kovin montaa vuotta jäljellä. 2,5 vuoden päästä olen 40 ja sitä olen pitänyt rajana lapsen saamiselle. Toisaalta lähipiirissä on useita neljänkympin tienoossa synnyttäneitä eli ei se mahdotonta ole. Vielä jos noihin oireisiin palailen, niin kehittelin niitä raskautumistoiveita, kun jotenkin olo tuntui erilaiselta kuin aikasemmissa clomikierroissa. Mutta se nyt ei mun kohdalla merkinnyt muuta kuin tätin täsmäiskua. Toisaalta hyvä, että tietää kierron olevan nyt nakutetusti 27. Eipähän tule turhia testejä tehtyä. Voi että jaksan taas olla positiivinen...

Kävin tossa huvikseni laskeskelemassa hedelmällisiä päiviä yourdays.com:ssa (heh, se siitä kalenteriin katsomattomuudesta...) ja olen käynyt joskus muillakin vastaavilla sivuilla. Musta on jännä, että niistä aina tulee hedelmälliset päivät tosi aikasin esim. kp 9 alkaen ja päättyy siihen, kun mun mielestä mulla vasta on ovis. Miten muuten laskette, jos menkat alkaa illalla (kuten mulla tuhrulla lauantaina 1.4. klo 21 jälkeen) niin pitäsittekö ekana vuotopäivänä 2.4.? Ite aattelin niin.

Huomenta. Taidan keskustella itseni kanssa=-) Ehkä palstailen vähän liian tiiviisti...No, aloitin 4. clomikuurin tänään ja elämä alkaa taas pikkuhiljaa voittaa. Luin muuten eilen jostakin lehdestä, että pms:t ovat voimakkaammat silloin, kun ovis on tapahtunut. Ehkä en sit viime kierrossa ovuloinutkaan, kun se testikin oli niin epämääränen. En tiiä, mihin pitäis uskoa. Toisaalta luonto varmaan hoitaa asiat niinku niiden kuuluu mennä ja ehkä se mun osalta menee niin, että en toista lasta saa. Siihenkin vaihtoehtoon on pakko valmistautua, vaikka se tällä hetkellä tuntuu äärimmäisen raskaalta. En tiedä, tuntuuko muista tältä, mutta musta tuntuu, että en pysty ajattelemaan mitään muuta kuin lasta. Vaikka kuinka yritän järjestää tekemistä ja kaikkea, niin en vaan saa ajatusta pois päästäni. Toivottavasti en karkoita muita tästä pinosta näillä ainaisilla ruikutuksillani...

Johonkinhan sitä pahaa mieltä täytyy saada purkaa ja eikös tämä ole aika hyvä kanava, täällä on kohtalotovereita, jotka ymmärtävät niin hyvin mitä mielessäsi liikkuu. Joten anna ruikutuksen tulla, jos se helpottaa ;-)



Minulla on menossa kp 25/28-33. Jonkun kanssa olin samoissa kiertopäivissä, olikos se Selmiina? Mulla vaan on tuo kierto ollut hieman pidempi. Tässä kierrossa tosin ovismerkit näytti siihen suuntaan, että kierto olisi palaamassa tuohon 28 pv tienoille, toivottavasti niin, sitten ei tarvitsisi piinailla aina niin kauan. Se 33 päivää kun tuntuu tolkuttoman paljon pidemmältä kuin 28.



Tuntemuksia ei ole minkäänlaisia. Toisaalta sehän voisi olla hyvä merkki? Jos tähän astisissa yrityskierroissa on aina ollut tuntevinaan yhtä jos toista oiretta eikä silti ole tärpännyt niin jos tämä oireettomuus nyt sitten tietäisi plussaa... Jostain se on toivo revittävä, eikö?

Just kömmin sängystä ylös, mies heräsi pojan kans jo aikasemmin. Kp tosiaan mullakin 25 tänään, ja saas nähdä muuttuuko kp 1:si =( Nimittäin nyt jomottelee siihen malliin, että peli on selvä. Mua harmittaa se, että on nämä kierrot alkaneet heittelemään. Jos nytkin tulee vaan 24 päivän kierto, niin se on aika vähän, varsinkin kun ovis oli kp 13 tai 14, niin luteaalivaihe olis vaan kymmenisen päivää. Ja sehän on todella vähän! Edelliset kierrot olleet 26, 23 ja 28 päivää, joten heittelee. Syksyllä ne oli koko ajan sitä 27. Mut oviksen olen aina tuntevinani, ja luultavasti se silloin on tapahtuntkin, tossa kp 13 paikkeilla. Jotain hormonihäikkää taitaa olla.



Päätin, että nyt kun ne menkat alkaa, soitan sille lääkärille, joka mulla endon tammikuussa totesi, tai menen käymään.Siitä asti nimittäin on vaivannut, että mitä vaihtoehtoja tässä tämän endon ja vauvahaaveen kanssa on tehtävissä....

Mä oon myös suuma samoissa kun sä eli kp 25. Toivotaan et sulla oireettomuus merkkaa plussaa!! Tsemppiä sulle selmiina!! Toivottavasti se täti älyää pysyä nyt kuitenkin poissa. Täällä on oireet ennallaan. Lisäoireena tänään alkanut mahan menkkamainen polttelu. Tuhrua tai veriviirua ei oo näkynyt. Mut eiköhän se täti tännekin tiensä löydä ihan lähiaikoina. Mä oon kans ruvennu miettimään tota mun kiertoa, kun se on yleensä aika lyhyt 24-25 päivää. Jotainhan häikkää tässä täytyy olla kun ei tärppää vaikka kuinka tekis kaikkensa sen eteen, et tulis raskaaksi. Tuntuu, et pupuilustakin on tullut vähän pakkopullaa, kun ei voi mennä pelkästään kummankin halujen mukaan vaan ovis määrää tahdin. Jos nyt siis edes ovuloin...Tätä yrittämistä ei kyllä jaksa loputtomiin ja tätä päivien laskemista. Mulla on ainakin ihan sama kuin sulla senniina, et vauvahaave täyttää ajatukset ja tuntuu, et ei kohta mitään muuta pysty ajattelemaan. Ei oo päivässä hetkeä, jolloin asia ei ois mielessä. Alkaa olla tosiaan aika epätoivoinen olo. Eikä tosiaan oloa parantanut, kun puistossa yks äiti puhu tänään siitä kuinka sen nuorimmainen ollut vahinkovauva. Ei, tänään on taas huono päivä. Ketuttaa niin vietävästi jo valmiiksi!!!!!!!!!



Shannon kp 25/24-29 tädin vierailuun valmistautuen

Eli täällä täti pakkasi jo laukkunsa ka kp:t siis nyt 6/ 24-27. Meikäläinenkin on pohtinut just noita kierron pituuksia.Nyt just oli tosi lyhyt kierto eli 24 päivää, kun joskus tossa pari kuukautta sitten oli kerran jopa 29. Panee miettimään, että ikä alkaa jo tehdä kyllä tepposiaan. Ei siis voi satavarmana luottaa siihenkään, että laskemalla puolivälin suurinpiirtein sais ovispäivän tietoonsa. Viime kierrossa (siis tossa lyhyessä) ovis oli oireista päätellen kp 11, mut limat sun muut alko jo kp8- eli mietipä tässä nyt sitten millon se ovis sit todellisuudessa mahtoi olla. Ovistestejä en jaksa enää tilailla, kun tosiaan niistäkään ei meillä ollut apua, vaikka plussaa niihin sainkin ja pupuilut ajoitettiin mukamas oikein.

Vauvakuume on nyt jotenkin hiipunut (ainakin se pahin), mutta toivoahan sitä elättelee koko ajan, että jospa nyt sit vielä joskus :(

Toisinaan taas miettii, että nyt kun esikoinen on niin iso ,niin onpa helppoa, ettei tarvi enää potea korvatulehduksia sun muita jne. jne.Eli yrittää koko ajan etsiä niitä plussapuolia myös tästä " lapsettomuudesta" ja siitä, ettei tärppää.Kiertopäivien laskemisen kalenteriin päätin nyt lopettaa. Kyllähän niitä kuiteski päässään miettii silti. Seuraava ovisajankohta osuis tod. näköisesti ens vkonlopulle jolloin lähdetäänkin viettää oikein hotelliviikonloppua miehen kanssa.Täytyypä puistella vähän hotellinkin lakanoita.;)



Valoisaa ja aurinkoista tiistaita kaikille kuitenkin tasapuolisesti. Sekä meille tädin yllättämille, että piinailijoille. Toiv. jollain tärppää vielä tässä keväällä!

Hiljaista on vilttiketjussa. Onkohan niin, että meillä useimmilla sattuu piinikset verraten samaan aikaan ja silloin keskustelu käy kuumempana? Paitsi olihan siellä piinailijoita tällekin viikolle, Shanon ja Suuma, eikö niin?

Tuohon vauvakuumeen ajatusten täyttämiseen kommentti myös minulta: Välillä tuntuu, että se tosiaan tulee mieleen joka käänteessä. Tulee ajateltua erilaisia tilanteisiin suhtautumista, jos olisi raskaana, esim. jotkut juhlat ja alkoholi käyttö jne. Nyt olen tietoisesti yrittänyt vähentää raskautumisen ajattelua kai suojatakseni itseäni pahemmilta pettymyksiltä. Vähän huonolla menestyksellä. Kieltämättä ole kateellinen tuttaville, jotka hehkuen kestuvat raskaudestaan.

Minulla menossa kp 9 ja olen siis tässä kuussa ajatellut testata ovista. Mitenkäs se lämpöjen mittaaminen, oletteko tehneet sitä? Pitikö oviksen aikaan tulla lämpöjen aleneminen?

Kyselee, bien

täällä tänä aamuna kp14 tuli vahva plussa ovistestiin ;o) eipä muita kuulumisia olekaan. Taustalla pysyttelen, näyttää pysyvän ajatukset kurissa kun käyn vain kerran päivässä kurkkaamassa ;o)



Piinaviikkoisille tsemppiä ja tädin nuijimille voimahalaus :o)



toivottelee vilijonkka

Täällä ei mitään uutta piinailurintamalla. Tänään ei taas mahaa nippaile menkkamaisesti. Välillä on sellaisia pieniä joko oikealle tai vasemmalle puolelle mahaa suuntautuvia vihlaisuja. Mitähän noikin sit lienee. Ihan uusi oire mulle. Jalkoja kyllä särkee koko ajan, rinnat on arat ja huono olo jatkuu ja väsymys. Eli taitaa olla taas aika tyypillisiä tätioireita kumminkin. Eli odottavalla kannalla ollaan. Voi kun tää ois kerrankin jotain ihan muuta kuin sitä et täti tekee tuloaan, mut ei uskalla jotenkin edes toivoa. Sitä vaan pelkää, et koska ensimmäiset punaiset ilmestyy. Selmiina ja Suuma: Mites teidän piinailuviikko edistyy. Toivotaan parasta!!!

Bien: Oviksen aikana lämpöjen pitäisi nousta hieman, mut mä en oo niitä ikinä mittaillu. Ovistestejä kylläkin käytin tässä kierrossa. Vilijonkka: Onnea ovisplussasta!!! Toivotaan, et raskaustestiinkin pläjähtäis plussa tästä kierrosta!!!



Eipä tässä kummempia. Mukavaa keskiviikon jatkoa kaikille!!!!!!



Shannon kp 26/24-29

Tänään siis kp 26/28-33 ja pientä jomotusta ja polttelua on ollut alaselässä ja -vatsassa. Valkovuoto on lisääntymään päin. Paleltaa myös kovasti, ihan kuin olis flunssa tulossa, eilen oli välillä hieman kuumeinen olo. En kuitenkaan mitannut, kun yleensä en tuollaisessakaan olossa saa mitään mittariin. Joissain kierroissa olen mittaillut lämpöjä ja sitten masentunut jo ajoissa ennen kuukautisia, kun lämmöt onkin tippunut normaalitasolle, joten tässä kierrossa en testaile edes lämpöjä. Yritän positiivisesti uskoa viimeiseen asti, että jospa meitäkin onnistaisi.



Jonkun verran siis menkkaoireita täälläkin. Mutta juuri luin yhtä raskausoirelistaa ja kyllä siellä monet sanoi, että menkkaoireet tuli, mutta ei menkkoja. En siis aio luovuttaa vielä koska niin ahkerasti puuhailimme ovisaikaan, että kaikki mahdollisuudet pitäisi olla. Ja jos nytkään ei tärppää niin sitten aion käydä ainakin ihan perustarkastuksessa gynellä, ei tätä muuten pää enää kestä.

Vilijonkalle onnittelut ovisplussasta! Ei muuta ku peittoa viuhumaan ;) Suuma ja Shannon, kovasti teille lähettelen niitä ++++säteitä. Jospa teillä olis onnistanut!!



Mulla oli esikoisesta silloin menkkakivut, en edes ajatellut että voisin olla raskaana, ku niin jomotteli. Mutta silloin niin säännölliset menkat jäivät tulematta, jomottelut kuitenkin jatkuivat. Vasta menkkojen ollessa neljättä päivää myöhässä, testasin. Silloin oli jo ollut etovaa oloa ja huimausta, jotenkin tiesin jo ennen testiä sen tuloksen. Me oltiin silloinkin yli vuos ilman ehkäisyä, ennen ku tärppäsi. En tajua, miten pystyin olemaan tjot-meiningillä. En todellakaan laskenut mitään päiviä yms... Eikä se aika tuntunut yhtään niin pitkältä kuin nyt. Mites teillä on aikaisemmilla kerroilla nämä jutut menny?



Niin, huoh, täällä on muuten kp1 =( Ilmeisesti. Nimittäin aamulla holahti verta vähäsen ja jomotteli ja kramppasi mahaa ja selkää ihan älyttömästi, mutta sen jälkeen ei ole tullut yhtään mitään. Pientä ruskeaa tuhrua vaan pyyhkiessä. Mutta, mutta ei kai tässä mitään epäselvää enää ole. Toisaalta on masis, mut toisaalta ihmeen vähän. On vaan ihan tyhjä olo. Kyllä tämän tädin tulon tiesi kuitenkin, ei ollut yllätys.



Mulla vähän semmonen olo, että tästä kuumeilusta, piinailusta ja " lapsettomuden" aiheuttamasta pahasta olosta tarvis tosiaan päästä nyt irti. Senniinako se eilen kyseli täyttääkö tämä asia muilla koko pään. Kyllä, täällä on näin. Ja se on nyt alkanut ahdistamaan. Vähän on semmonen olo, että vois vaikka ottaa muutamaksi kuukaudeksi pillerit. Ei olis stressiä tästä, ei tarvis ajatella tätä. Ja ne vois kuivattaa, pienentää ja hoitaa sitä mun endoa. Tiedän muutaman, jotka ovat endon hoidoksi syöneet muutaman kk:n pillereitä ja heti niiden jälkeen on tärpännyt. Tosin, mulla ei välttämättä kävis niin, ja sit olis vauvahaave taas muutaman kuukauden kauempana... Mut tälläsiä mietin nyt.



Tosiaan teille muutamalle jäljellä olevalle piinailijalle toivon nyt parempaa onnea!

Selmiina kysyit, että mitä tuntemuksia oli edellisellä kerralla. Ja esikoisesta mulla ei ollut minkäänlaisia oireita. Silloin tärppäsi 4. yrityskierrosta, mutta mitään muita oireita ei ollut kuin menkkojen poisjäänti. Sitten vähän jälkeenpäin alkoi sellainen pieni lämpöily ja armoton väsymys, en yhtään muista milloin, mutta vasta testin jälkeen. Sitten jonkun aikaa oli lämpö tuolla 37.5 tuntumassa ja luulinkin, että mulla on joku sitkeä pikkuflunssa. Vasta raskauden jälkeen jostain kuulin, että alkuraskaudessa on normaalia tuollainen lämmönnousu, en siis silloin ajallaan tajunnut, että se liittyi raskauteen.



Mutta tosiaan näitä esioireita ei ollut yhtikäs mitään. Raskaus meni muutenkin tosi helposti ja " oireettomasti" . Ei pahoinvointia, ei selkäsärkyä, ei turvotusta.

(((((( Iso voimahalaus)))))) täältä sulle. Meillä tosiaan toi kuopus tärppäsi 8.kierrosta noin puolen vuoden yrittämisen jälkeen ja se jo tuntui tosi pikältä ajalta silloin. Mulla kun oli ennen kuopusta semmoinen käsitys, et taas tärppää nopeasti kun vaan jättää ehkäisyn pois. Esikoinen ja keskimmäinen tärppäsi aikanaan ex-miehen kaa 2. ja 1.kierrosta. Mut nyt oon myöhemmin joutunut huomaamaan sen katkerasti, et elämää ei voi noin vaan suunnitella vaan lapset saadaan todella lahjaksi. Meillä esikoisella ja keskimmäisellä on ikäeroa 2.v.4 kk. Ja tosiaan ois ollu mukava jos kuopukselle ja vauvalle ois tullu myös reilun 2 vuoden ikäero. Koin ikäeron poikien välillä tosi hyvänä ja niillä on aina leikit mennyt hyvin yksiin. Miehen tyttö on 3 viikkoa vanhempi kun mun keskimmäinen, joten tytöstäkin on ollu hyvin seuraa pojille. Kuopus jää taas aina vähän leikkien ulkopuolelle, kun isommat valitttaa, et se vaan sotkee leikit. Ois ollu niin kiva siis saada se oma kaveri kuopukselle lyhyellä ikäerolla, mutta minkäs teet. Luonto on päättänyt toisin ja vaikka tästä kierrosta ois tärpänny, mitä kyllä vahvasti epäilen, ikäro ois jo lähempänä kolmea vuotta.

Olin pari päivää pois koneen äärestä..Kovin samansuuntaisia ajatuksia tuntuu meillä kaikilla olevan. Alottelin tiistaina popsimaan clomeja. Täti tuntuu häipyvän tässä kierrossa melko nopsaa. Yleensä viipyy noin viikon, nyt päästiin pupuilemaan sotkuitta jo eilen. Tulin siihen tulokseen, että lääkityksestä huolimatta en oikeesti ovuloinut viime kierrossa tai jotakin muuta vastaavaa häikkää oli. Menkat ja pms:t ovat yleensä olleet " helpommat" , kun ovista ei ole tapahtunut ja sitähän se yksi lehtiartikkelikin kertoi. Ottaa vaan aivoon, kun pumppaan itteeni hormonia ja mitään ei silti tapahdu. Kaikkea muuta se lääkitys kyllä teetättää...päätä särkee jo nyt ja myös huimausta on. Jotenkin mäkin odotan sitä, että pääsis noista lääkkeistä eroon, ettei tartteis kyttäillä kalenteria. Toisaalta ei halua poiskaan jättää, kun ei se raskautuminen multa luomuna onnistu. Olin eilen tosi maassa, vaikka yleensä se menee ohi kp1-2. Katotaan, mihin tää tästä kehittyy, tuleeko ovista jne.

Ihme fiiliksiä taas. Alavatsaa koskee vasemmalta puolelta. Näinköhän siellä uus munasolu valmistautuu olemaan taas hedelmöittymättä..Pääkin on niin pirun kipee. Mulla taitaa muuten tuo oikea puoli olla ihan kuollu, kun ei siellä koskaan ole tuntemuksia tai oviskipuja.