Olipas sairas elokuva tuo Ruudulla näkyvä Pimeyden kukat ja jatko-osa Koston terälehdet. Katsoiko kukaan?

En ole vielä katsonut kuin ekan osan ja se oli jotenkin vangitseva, vaikka en yleensä katso sarjoja tai leffoja.

Kirjat on vielä pahempia.

Niiden kirjoittajalla on joku sukurutsa fetissi kun tuntuu että joka kirjassa joku sukulainen sekaantuu toiseen sukulaisen. Isä tyttäreen tai veli siskoon. Ja muutenkin tuntuu että ne kirjat on todella samantapaisia.

Mä katsoin molemmat ja jatko-osaa katsoessa mua pakostikin välillä nauratti, kun se oli NIIN jenkkidraamaa tyyliin Danielle Steel ja mitä näitä "harlekiini"kirjailijoita on.

Jos olisi ollut esim. ranskalainen elokuva samasta aiheesta, olisi varmaan ollut oikeasti ahdistava, mutta nyt oli mun makuun liian amerikkalainen. Juoneltaan ihan hyviä kyllä, molemmat osat.

Luin ne ikuisuus sitten kirjoina sangen nuorena. En pitänyt, oli mielestäni silloin ja nyt kuvottava ajatella, että sisarukset kovin helposti paneskelisivat keskenään yh. Muutenhan se oli kammottava juoni, jännitin lukiessani kun pakenivat vihdoin ullakolta. Elokuvat eivät saaneet mukaan sitä kirjojen synkkää kieroutunutta tunnelmaa.

Vierailija kirjoitti:

En ole vielä katsonut kuin ekan osan ja se oli jotenkin vangitseva, vaikka en yleensä katso sarjoja tai leffoja.

Mä katoin tänään sen toisenkin osan. Mielenkiintoinen tarina leffassa mutta todella kieroutunut. Totta, ei voinut jättää katsomista keskenkään vaikka välillä hirvitti. Ap

Leffat on ihan surkeita lällyjä verrattuna kirjoihin.

Miks en löydä ruudusta muuta ku ton jatko osan, onks se jo poisettu?

Tykkään siitä alkuperäisestä 1980-luvun Pimeyden kukat -elokuvasta, varsinkin Louise Fletcherin näyttelemästä isoäidistä. Tämä uusi versio elokuvasta oli yllättävän onnistunut myös.

En katsonut Koston terälehdet -jatko-osaa, mutta kuulostaa kiinnostavalta ja synkältä. Romaanisarjassahan muistaakseni tehdään selväksi, että mm. insesti  ja rahanahneus ovat sukukirouksia tarinan suvussa. Luin muutaman V. Andrewsin romaanin 90-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Miks en löydä ruudusta muuta ku ton jatko osan, onks se jo poisettu?

No höh, nyt löyty ihan sattumalta kun vaan selailin mut haulla ei :D

Luin kirjat teininä ja leffat eivät olleet yhtä hyviä.

Katsoin joo. Ei ahdistanut. Meni silleen yli, että ajattelin vain katsovani camp-viihdettä tai jotain semmoista. Viikon päästä tulee taas lisäosa ; )

Mitä niissä jatko-osissa tapahtuu? Luulin että elokuva loppui jo tuohon, kun tuntui, että Cathyllä ja Christopherilla alkoi vihdoin elämä puhtaalta pöydältä, kun kaikki muut sukulaiset olivat kuolleet/hullujenhuoneella.

Miten tuosta saa vielä jatko-osia? Ap

Olipa kieroonkasvaneita tosiaan. Katsoin Koston terälehdet ja se kosto oli melko laimea, mummelilla oli paljon parempi, tosin kävi omaan nilkkaan pahasti.

Kiva kun Christopherilla lupaava lääkärin ura ja häät tulossa ja sitten jää kiinni imuttelemasta omaa siskoaan

Meni kyllä ihan höpöilyksi lopulta.

Luin nuorena niitä kirjoja. Ekasta pidin, mutta jatko osat meni niin överiksi, etten enää viitsinyt lukea.

Noita kirjoja tuli luettua alakouluikäisenä ja teininä ja olihan ne jänniä silloin. Nuo nyt esitetyt elokuvat olivat sopivan kevyttä aivot narikkaan-viidettä eli ihan täyttä hömpänpömppää.

Hienoja elokuvia, tuli ihan siskoa ikävä näitä katsoessa! Täytyykin pyytää sisko vieraisille ja näyttää näitä elokuvia, kahden kesken toki siis... ;)

Miten kahden ihmisen välinen rakkaus voi olla kieroutunutta?  Joidenkin mielestä saman sukupuolen väliset suhteet ovat sairasta ja kieroutunutta. Onneksi kaikki eivät ole niin ahdasmielisiä ja suvaitsemattomia.

Vierailija kirjoitti:

Kirjat on vielä pahempia.

Niiden kirjoittajalla on joku sukurutsa fetissi kun tuntuu että joka kirjassa joku sukulainen sekaantuu toiseen sukulaisen. Isä tyttäreen tai veli siskoon. Ja muutenkin tuntuu että ne kirjat on todella samantapaisia.

Kirjailija on V.C. Andrews,

Tosiaan- jatkoi teeman ympärillä kirajllisia tuotoksiaan, viimeismpiä taitaa olla kirja nimeltä "Perhonen" ja arvaatte varmaan minkä kipeän tematiikan ympärillä jälleen pyöritään...

V. C. Andrews kuoli 19. joulukuuta 1986, Perhonen taas ilmestyi vuonna 1999.