Voisitko olla kaveri ihmisen kanssa jota et kunnioita?
Ihmisen kanssa jonka kanssa on mukava vaihtaa mielipiteitä syystä että ne on niin erilaisia omistasi, hyviä ja mielenkiintoisia keskusteluja siis. Kuitenkin monesti ei ota muiden ihmisten tunteita huomioon. Suodatin on siis heikko ja voi helposti loukata muita, eikä ehkä aidosti ymmärrä sitä itse. Tulee siis sellainen olo että ei edes yritä nähdä yhtään vaivaa sen eteen. Tämä on hänen mielestään ihan fine, se on vain aitoutta. Hänen elämässään ei ole mitään tavoitteita, eikä halua olla mitään ja monessa asiassa lipuu vain tuulen mukana eteenpäin. Siis oman itseni vastakohta. Löytyy hyviä ja huonoja puolia ja on sen takia vaikea päätös haluanko jatkossa pitää yhteyttä häneen.
Miten itse toimisit?
Kommentit (4)
Ei ole olemassa ihmistä, jota en kunnioita. En ehkä ymmärrä häntä, mutta ei se ole epäkunnioitusta. Kaveruus riippuu siis muista tekijöistä. Eli en äänestänyt.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa ihmistä, jota en kunnioita. En ehkä ymmärrä häntä, mutta ei se ole epäkunnioitusta. Kaveruus riippuu siis muista tekijöistä. Eli en äänestänyt.
No tässä kaveruuskeskustelussa ei ehkä tarvitse mennä niin pitkälle arvioissa, mutta en minä nyt tiedä miksi jotain terroristeja, raiskaajia ym.kiinni jääneitä 'kuristaja-Assereita', tai diktaattoreja maailmassa tarvitsisi kenenkään (ainakaan sisimmässään, eli hengessään ) kunnioittaa, koska he eivät ansaitse teoillaan kenenkään kunnioitusta.
Eli kyllä on olemassa maailmassa paljonkin ihmisiä,jotka teoissaan ovat menneet sen rajan yli,jolloin kaikki kunnioitus heitä kohtaan häviää normaaleilta ihmisiltä.
Kunioitus ei ole tyhjä sana kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa ihmistä, jota en kunnioita. En ehkä ymmärrä häntä, mutta ei se ole epäkunnioitusta. Kaveruus riippuu siis muista tekijöistä. Eli en äänestänyt.
No tässä kaveruuskeskustelussa ei ehkä tarvitse mennä niin pitkälle arvioissa, mutta en minä nyt tiedä miksi jotain terroristeja, raiskaajia ym.kiinni jääneitä 'kuristaja-Assereita', tai diktaattoreja maailmassa tarvitsisi kenenkään (ainakaan sisimmässään, eli hengessään ) kunnioittaa, koska he eivät ansaitse teoillaan kenenkään kunnioitusta.
Eli kyllä on olemassa maailmassa paljonkin ihmisiä,jotka teoissaan ovat menneet sen rajan yli,jolloin kaikki kunnioitus heitä kohtaan häviää normaaleilta ihmisiltä.
Korjaus edelliseen: KUNNIOITUS ei ole tyhjä sana.
No en,vaikka tuo 'kunnioitus' nyt onkin hieman hankalasti määriteltävä sana sinänsä. Kun on militäärikunnioitusta, arvojen kunnioitusta, naisten kunnioitusta, toisen fyysisen koskemattomuuden ja omaisuuden kunnioitusta ( ja siihen fyysiseen voisi vielä lisätä ,että henkisen myös.)
Mutta...maailmassa nämä käytännössä ovat valitettavasti osoittautuneet useimpina aikoina ja miltei kaikkialla vähintään rikotuiksi ihanteiksi, joiden mukaan ei ole siis esim. sotia käyvissä maissa lainkaan toimittu.
Humaanisuus on jäänyt taka-alalle ja kaikkea hallitseekin viha ja katkeruus.
No, periaatteessa tietenkin olen sitä mieltä että kaikkien ihmisten henkeä vähintään olisi kunnioitettava ja minulle itselleni se ilman muuta on, sanoisinko 'itsestäniselvyys',eli siis se että 'älä tee kenellekään mitään sellaista,mitä et soisi itsellesi tehtävän. '
Tämä kristinopin kirkastettu ja kiteytetty ydinkohta Vuorisaarnasta on mielestäni niin hienosti sanottu,että vaikkei kristinopista mitään muuta omaksuisi, niin tämä kohta kannattaisi siis todella kaikkien ihmisten täällä maailmassa omaksua ja oikein sisäistää itseensä.
Jos näin tapahtuisi, sodat ja rikollisuus ja kenestäkään muista piittaamaton ahnehtiminen loppuisivat maailmasta siihen.
Ystävyydessä ihanteellisimmillaan toteutamme juuri näitä arvoja. Mutta toisaalta :'ihminen on erehtyväinen'.
Niin on elämässä valitettavasti useinkin.
Ainakin ystäviensä valinnan suhteen.
Siksi juuri pidänkin keskinäistä,molemminpuolista luottamusta ja luotettavuutta käytännössä sinä kaiken kunnollisen ystävyyden perustana, jonka kautta vasta ne sen kaikki muut arvot (...se kunnioitus mukaanlukien) jäsentyvät.
SE on siis tärkeintä ystävyydessä kuin ystävyydessä.
Jos se menee,ei siinä voi olla mitään muutakaan,sillä sen häviämisen myötä kaikki muu mahdollinen menettää kaiken mahdollisen aiemman merkityksensä.