Miten ennen somea pyydettiin toista treffeille?

Vaikeaa oli.

Voi tulla yllätyksenä mutta puhelinkin on Suomessa ollut käytössä vuodesta 1877 lähtien, kokoajan yleistyen. Lisäksi ihmiset ovat tavanneet ihan naamatusten eri tilaisuuksissa. Ja treffeillehän kysyttiin juuri siksi että tutustutaan toiseen, eikä se ollut mikään "itsensä viihdyttämistilaisuus" joka kilpaili esimerkiksi leffan katsomisen tai muun viihteen kanssa.

Lankapuhelin on kuitenkin aika vanha keksintö. Jos kaveri ei tullut tunnin odotuksen jälkeen paikalle, niin sille oli tullut odottamaton este.

Ennen somea toinen ihminen tavattiin ensin ja vasta sitten, jos tyyppi vaikutti kiinnostavalta, pyydettiin kahville tms. En muista, että koskaan olisi kysytty "lähdetkö kanssani treffeille?" Ja siinä vaiheessa, kun toinen oli vastannut myöntävästi, vaihdettiin puhelinnumerot (jos siis ei ollut jo entuudestaan tuttu, jolloin puhelinnumero jo oli tiedossa). 

Ennen kännyköitä ihmiset olivat täsmällisempiä ja saapuivat ajoissa paikalle. Mitä tärkeämpi tapaaminen tai asia, sitä paremmin varmistettiin, että ei varmasti myöhästytä (lähdettiin esim jo yhtä vuoroa aikaisemmalla bussilla). Tapaamispaikkakin sovittiin siten, että kumpikin varmasti tietää, missä ko paikka on. Helsingissä hyvin yleinen ja kaikkien tietämä paikka oli "Stockan kellon alla".  Jos toista ei kuitenkaan sovittuun aikaan näkynyt, tyypin mielenkiintoisuuden mukaan odoteltiin vartti tai pidempään eli sen mitä viitsi odottaa ja sitten lähdettiin pois. Joskus, jos oli hyvä meriselitys, myöhästymisen/saapumatta jättämisen saattoi antaa anteeksi. Mutta siihen aikaan ei ollut Tindereitä sun muita, joissa tarjonta ylittää kysynnän, yleensä jos tapaaminen sovittiin, tapaamiseen myös mentiin.

Ei pyydetty treffeille ketään, ketä ei olisi jo nähnyt.

Vierailija kirjoitti:

Tai ennen älypuhelimia (tai mitään kännyköitä) saatiin toinen kiinni, jos oli vaikka myöhässä tai eksynyt treffipaikalta? Tai mistä tiesi yhtään etukäteen millainen toinen on?

Mistä tiesi etukäteen millainen se ihminen on, jonka kanssa mennään treffeille? Haloo? Tottakai hänet oli pitänyt ensin jo tavata jossain :-DDD

Ei ennen pyydetty treffeille vaan ehdotettiin tapaamista. Jos esimerkiksi baarissa oli tavattu mielenkiintoinen tyyppi, niin sitten joko sovittiin heti, että tavataan uudestaan seuraavana perjantaina tms tai vaihdettiin lankapuhelinten numeroita.

Silloin ei herkästi myöhästytty. Jos niin kävi, niin sitten yritettiin lankapuhelimen kautta aikoinaan selvittää asiaa.

Avattiin suu, katsottiin sitä treffeille pyydettävää silmiin ja kysyttiin "Lähtisitkö kanssani ulos/elokuviin/syömään/lasilliselle joku päivä?" Jos toinen vastasi myöntävästi, sovittiin tapaamispaikka- ja aika. Jos toista ei näkynyt, hänelle oli tullut este tai oli tehnyt oharit. (mikä oli todella harvinaista silloin)

Puhelinnumeroita selviteltiin myös puhelinluttelosta ja tutuilta ja tutuntutuilta. Ja sitten siihen vastasi äiti tai ärsyttävä isosisko.

Vierailija kirjoitti:

Avattiin suu, katsottiin sitä treffeille pyydettävää silmiin ja kysyttiin "Lähtisitkö kanssani ulos/elokuviin/syömään/lasilliselle joku päivä?" Jos toinen vastasi myöntävästi, sovittiin tapaamispaikka- ja aika. Jos toista ei näkynyt, hänelle oli tullut este tai oli tehnyt oharit. (mikä oli todella harvinaista silloin)

Eivät ihmiset nykyään kykene katsomaan toisiaan silmiin. On huvittavaa seurata kuinka ihmiset jotka puhuvat toisilleen, eivät katso toisiaan vaan niitä pieniä ruutuja.

Ei silloin käyty treffeillä. Silloin vain sovittiin kasvotusten tai lankapuhelimella, missä nähdään ja mitä tehdään. Ja näistä pidettiin kiinni eikä vatvottu epämääräisesti eestaas. 

Ja ennen Kauppaopiston naisia ja Tindereitä sun muita oli monissa lehdissä kirjeenvaihtoilmoituksia, jopa aivan palstojakin. Monet parit ovat pitäneet salassa lapsiltaankin, että seurustelu alkoi kirjeenvaihtoilmoituksesta. Sitä pidettiin jotenkin nolona tapana tutustua toisin kuin nykyään netissä tutustuminen. Lisäksi ennen käytiin paljon enemmän tanssimassa kuin nykyään. Kesällä käytiin usein kolmekin kertaa viikossa, talvella lauantaisin. Sieltä löytyi monesti saattimies ja sittemmin treffikaveri. Ensin sovittiin, että mennään samaan paikkaa tanssimaan ja tanssittiin sitten yhdessä koko ilta. Myöhemmin sitten alettiin tapailla kahden kesken muuallakin, baarissa (ei kapakassa!) kahvilla tai autoajelulla.

Jos jollain baarireissulla (silloin puhuttiin kapakoista) oli tavannut kivan ihmisen, niin hänelle pystyi sanomaan "ajattelin tulla ensi perjantainakin tänne" ja sitten vaan paikan päälle katsomaan, ymmärsikö toinen vihjeen. Yleensä ymmärsi.

Ei muuten ollut kiva odottaa ketään räntäsateessa, kun toinen oli tunninkin myöhässä. Tunne oli ihan sama, olipa kyseessä kaveri, ihastus tai oma äiti.

Oi niitä aikoja!

Oikeasti, oli paljon turvallisempaa ja kiinnostavampaa ylipäänsä mennä kahville jonkun kanssa, jota/joka oli pyytänyt tapaamista naamatusten. Ihan erilainen vilinä mahanpohjassa.

Hirveää tämä nykyajan treffailukulttuuri, toivottavasti en enää koskaan päädy sinkuksi. Aiemminkin toki puhuttiin discojen ja baarien lihatiskeistä, mutta ei se ollut mitään tähän päivään verrattuna. Netistä katsotaan ja vertaillaan ja pilkataan jo etukäteen toisen ulkonäköä ja yhdyssanavirheitä ja muita, ja saatetaan uppo-outoja kohdella miten sattuu sitten naamatustekin. Ihan kuin eivät aitoja, tuntevia ihmisiä olisikaan.

Ja kun ap kysyi, että miten saatiin toinen kiinni jos on myöhässä niin olihan myös kaduilla puhelinkioskit ! Niistä soitettiin muutenkin ahkerasti :D

Vierailija kirjoitti:

Ja kun ap kysyi, että miten saatiin toinen kiinni jos on myöhässä niin olihan myös kaduilla puhelinkioskit ! Niistä soitettiin muutenkin ahkerasti :D

Jos se toinen oli jo lähtenyt kotoa, et kyllä saanut kiinni mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Oi niitä aikoja!

Oikeasti, oli paljon turvallisempaa ja kiinnostavampaa ylipäänsä mennä kahville jonkun kanssa, jota/joka oli pyytänyt tapaamista naamatusten. Ihan erilainen vilinä mahanpohjassa.

Hirveää tämä nykyajan treffailukulttuuri, toivottavasti en enää koskaan päädy sinkuksi. Aiemminkin toki puhuttiin discojen ja baarien lihatiskeistä, mutta ei se ollut mitään tähän päivään verrattuna. Netistä katsotaan ja vertaillaan ja pilkataan jo etukäteen toisen ulkonäköä ja yhdyssanavirheitä ja muita, ja saatetaan uppo-outoja kohdella miten sattuu sitten naamatustekin. Ihan kuin eivät aitoja, tuntevia ihmisiä olisikaan.

Ero aiemman ja nykyisen välillä on siinä, että aiemmin tiesi jo etukäteen, että treffiseuralainen oli kiinnostunut ja kiinnostava. Ei tarvinnut marssia paikalle vain toteamaan, että ei inspikset kohtaa ollenkaan ja silti kärvistellä vähintään puoli tuntia kahvilla ja yrittää keksiä luontevaa pakotietä ja tapaa kieltäytyä toisesta tapaamisesta.