Lue keskustelun säännöt.
Tappaako konmaritus luovuuden? Järjestelmälliset ihmiset tehottomampia ja vähemmän luovia
12.08.2017 |
http://www.hs.fi/elama/art-2000005319901.html
Olen aina ihmetellyt ihmisiä, joiden työpöydillä ei ole yhtään paperikasaa tai jotka ovat konmarittaneet jopa pyhätkin asiat kotoaan.
Mistä tämä johtuu? Virikkeettömässä ympäristössä aivoille on vähemmän töitä?
Kommentit (7)
En varsinaisesti näe miten luovuus kukoistaa enemmän jos joudun käyttämään kulloinkin tarvittavan välineen/paperin/tiedon etsimiseen enemmän aikaa sen sijaan että tiedän missä se on. Jos saan yhtäkkiä idean millaisen käsityön teen, onko luovempaa jos kulutan ensin tunnin etsien kankaita ja vetoketjuja joita muistan hämärästi omistavani?
Paikkojen organisointi on ollut pois ns. luovasta ajasta ainoastaan silloin vuosia sitten kun alunperin mietin järkevät toimintasysteemit. Tämän jälkeen esimerkiksi paperin laittaminen tiettyyn pinoon on täsmälleen yhtä nopeaa kuin sen laittaminen random-läjään.
Lisäisin vielä, että jos/kun tätä luovuutta harrastaa myös työkseen, asiakas arvostaa sitä että tuotos on valmis sovittuna aikana. Tällöin jokainen paperin etsintä on pois siitä ajasta kun voit tehdä sitä työtä itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti näe miten luovuus kukoistaa enemmän jos joudun käyttämään kulloinkin tarvittavan välineen/paperin/tiedon etsimiseen enemmän aikaa sen sijaan että tiedän missä se on. Jos saan yhtäkkiä idean millaisen käsityön teen, onko luovempaa jos kulutan ensin tunnin etsien kankaita ja vetoketjuja joita muistan hämärästi omistavani?
Paikkojen organisointi on ollut pois ns. luovasta ajasta ainoastaan silloin vuosia sitten kun alunperin mietin järkevät toimintasysteemit. Tämän jälkeen esimerkiksi paperin laittaminen tiettyyn pinoon on täsmälleen yhtä nopeaa kuin sen laittaminen random-läjään.
Lisäisin vielä, että jos/kun tätä luovuutta harrastaa myös työkseen, asiakas arvostaa sitä että tuotos on valmis sovittuna aikana. Tällöin jokainen paperin etsintä on pois siitä ajasta kun voit tehdä sitä työtä itseään.
Ei tavaroiden omistaminen tee ihmisestä sottapyttyä.
Yleensä ihmisillä, joilla on aina kalenteri täynnä ja työpöytä millilleen järjestyksessä, ovat usein niitä, jotka eivät kykene ollenkaan joustamaan aikataulussaan tai toiminnassaan. Heidän aikansa kuluu organisointiin, ja he ovat työssään kaavamaisen suorittavia.
Riippuu varmaan vähän siitä, mitä on kodistaan pois konmarittanut. Jos on alun alkaenkin haalinut koriste-esineitä, tarjouslakanoita ym. huttaa sisäiseen tyhjyyteensä, mielenmaisema tuskin siitä köyhtyy, että pistää kotinsa näyttämään yhtä tyhjältä.
Mutta sitten on taas aidosti kotoilevia ihmisiä. Vaikka ei jokainen narunpätkä tai mehumaija joka hetki iloa pärskyisikään, tuo heille suunnatonta iloa, kun vanha T-paita muuttuu matoksi inspiraation hetkinä. Eikä näille ihmisille yleensä kerskakulutus ole ongelma. Toki heidänkin elämänsä helpottuu, kun asiat ovat jotakuinkin paikoillaan, mutta lievä epäjärjestys pikemminkin ruokkii heidän aivojaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti näe miten luovuus kukoistaa enemmän jos joudun käyttämään kulloinkin tarvittavan välineen/paperin/tiedon etsimiseen enemmän aikaa sen sijaan että tiedän missä se on. Jos saan yhtäkkiä idean millaisen käsityön teen, onko luovempaa jos kulutan ensin tunnin etsien kankaita ja vetoketjuja joita muistan hämärästi omistavani?
Paikkojen organisointi on ollut pois ns. luovasta ajasta ainoastaan silloin vuosia sitten kun alunperin mietin järkevät toimintasysteemit. Tämän jälkeen esimerkiksi paperin laittaminen tiettyyn pinoon on täsmälleen yhtä nopeaa kuin sen laittaminen random-läjään.
Lisäisin vielä, että jos/kun tätä luovuutta harrastaa myös työkseen, asiakas arvostaa sitä että tuotos on valmis sovittuna aikana. Tällöin jokainen paperin etsintä on pois siitä ajasta kun voit tehdä sitä työtä itseään.
Ei tavaroiden omistaminen tee ihmisestä sottapyttyä.
No ei tietenkään. Mutta aloituksessa esitettiin että järjestelmällisyys on jotenkin tehottoman ihmisen piirre ja että epämääräiset paperipinot tuottavat jotenkin luovuutta. Ja näissä väitteissä ei kyllä ole juurikaan mitään mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei kyllä pidä paikkaansa. Itse olen aina ollut sekä järjestelmällinen että luova. Lapsistakin kasvaa luovempia ja paremmin keskittyviä kun ympärillä ei ole liikaa virikkeitä ja ärsykkeitä tylsistyttämässä ja häiritsemässä aivoja, vaan muutama yksinkertainen lelu joilla leikkimiseen tarvitaan enemmän mielikuvitusta ja keskittymistä. Miten ne paperipinot sitten työpöydällä lisää tehokkuutta, kun mitään ei löydy ja kaikki aika menee niiden järjestelyyn. Tyhjälle paperille on helpompi piirtää, eli luovuus tarvitsee tilaa.
T: konmarittava taiteilija
Minä en ole konmarittanut varsinaisesti mitään, olen lukenut kyllä kirjat mutta ne oli aikamoista höpöhöpöä ja tyyli ärsytti. Sen sijaan olen ollut muutaman vuoden kiinnostunut minimalismista ja olet oikeassa, paljon tavaraa on lähtenyt kuluneina vuosina.
Ensinnäkin mulle varsinasesti mikään tavara ei ole pyhä, rakkaita esineitä on joitakin mutta ilman niitä varmasti selviäisin. Tavarat on tavaroita ja niillä on joku funktio, niissä ei ole mitään pyhää ja 99% niistä on tarvittaessa helposti korvattavissa tai poistettavissa.
Tämä idealismi jos sitä sellaiseksi voi kutsua(?), helpottaa valtavasti omaa elämääni ja alentaa stressiä ja kiirettä. Siivoaminen on super nopeaa ja vaivatonta juuri niiden puuttuvien paperipinojen yms puuttuessa. Raskastan siistiä kotia ja puhtautta, eli tämä on paljon tärkeämpi juttu mulle kuin "luovat" tavarat ympärilläni.
Toinen juttu on rahan säästyminen kun kuluttaminen ylipäätään vähenee. Nykyään jää rahaa matkustella, syödä ulkona ja käydä tapahtumissa kun rahat ei hupene milloin minkäkin tilpehöörin ostamiseen, jota en edes itse ennen tajunnut tekeväni. Väitän, että mm tuo matkustelu ruokkii paljon enemmän luovuuttani kuin paperipinot pöydillä, mutta toki me ollaan kaikki erilaisia. Tämä toimii mulle ja varmaankin joku muu ahdistuisi tässä meidän minimalistisessa kodissa.