Mitäs tämä leikkipuistoflirttailu oikein on

Ystävällisyyttä? Leikkipuistossa kuuluu tervehtiä muita...

Vierailija kirjoitti:

Ystävällisyyttä? Leikkipuistossa kuuluu tervehtiä muita...

Tapahtuiko lähiössä vai hyvällä alueella?

Minä vien välillä lasta leikkipuistoon ja samalla yritän hieroa tuttavuutta yh-äitien kanssa,tosin menestys on yhtä huonoa kuin baarissa tai missä vaan.

Mitä. Kehtasiko joku puhua sulle, ja pikkuisen hymyilläkin? Flirttiähän se tietty sitten oli. 

Mielikuvitus leikkejä, joista voi kehittyä tosi hyviä panosuhteita.

Leikkipuistot hyviä treffailuun sopivia paikkoja.

Ei siellä mitään flirttailla. Tai en ainakaan ole huomannut. Mutta kyllä kieltämättä tuli vähän omituinen olo alkukesästä, kun leikkipuistossa ei ollut muita ja hiekkalaatikolle osui hyvännäköinen tumma ja oikein mukava italiaano isä, jolla oli saman ikäinen lapsi kuin omani. Lapset tykkäsi kovasti leikkiä yhdessä, mikä oli aika ihme, koska omani on vielä siinä vaiheessa, että enemmän tykkää leikkiä yksin vieressä, ei yhdessä. En sitten siksi kiirehtinyt pois. Siinä istuttiin pari tuntia ja rupateltiin. Ihan lapsista siis. Mielessä kuitenkin käväisi, että onpas tämäkin, tässä sitä vain istun päivää paistattelemassa ja rupattelemassa vieraiden komeiden miesten kanssa...

Ehkä tämä ajattelutapa kuitenkin johtuu omasta taustastani, kun en ole oikein ikinä ollut vain kaveri miesten tai poikien kanssa. Lapsena ja nuorena olin kaveria vain tyttöjen kanssa, koska olin niin ujo ja kiusattu. Vanhempana oli sitten yleensä aina ihastusta jomminkummin puolin, niin ei niistä ystävyyksistä oikein mitään tullut. Ehkä ap:lläkin on ollut jotenkin näin? Kun eihän tuossa pitäisi olla mitään sen kummempaa kuin jos kaksi äitiä juttelee toisilleen? Samanlailla eilen juttelin tosi kivan oloisen uuden äiti-ihmisen kanssa puistossa tunnin verran. Jäi oikein harmittaan jälkikäteen, kun en tullut kysyneeksi, treffattaisko puistossa vaikka joskus uudelleen. Lapset nimittäin myös viihtyi tosi hyvin yhdessä.