Ylipainoinen, sokerihiiri-lapsi ja mummilan herkkutaivas

Onko ylipaino todellinen vai sinun päässäsi?

Joko kuvittelet ylipainon tai syötät kotonakin liikaa. Ei pari kertaa kk lihota, vähintäänkin erittäin pitkällä aikavälillä.

Kaksi kertaa kuussa on vähän. Herkutelkoon tuolloin, sinä voit pitää kotona ruokavalion terveellisenä. Onko itselläsi/muula perheellä ylipainoa? Jos niin noista ruokatottumuksista ne tytön mahdolliset kilot kertyvät, ei satunnaisita vierailuista mummolassa.

Pari kertaa kuussa överiherkutteluakaa ei tee ketään lihavaksi. Mitä lapsi syö kotona? Nyt syyttelet lapsen ylipainosta kyllä väärää tahoa.

Vierailija kirjoitti:

Tyttäreni on 9v sokerihiiri ja muutenkin kova syömään, tämä on johtanut siihen että lapsi alkaa olla ylipainon puolella. Pari kertaa kuussa tyttö on mummilassa päivähoidossa tai yökylässä ja menee aina innoissaan, kun tietää että kaapissa on keksejä useaa eri sorttia ja usein tyttöä varten ostetaan jäätelöäkin!

Isäni ei osaa yhtään kokata, äidiltä taas taidot heikentyneet ikääntymisen myötä ja lämmin ruoka on usein mikropitsa tai juustolla kuorrutettu makaronilaatikko. Toisin sanoen tyttö elää mummilassa hemmetin epäterveellisesti ja vetää makeaa niin, että napa naukuu! En kuitenkaan tahdo kieltää isovanhemmilta heidn ainoan lapsenlapsensa hemmottelua :( Tai kieltää tyttöä menemästä mummilaan. Se olisi ylireagointia, ja julmaa.

Ap tarkoittaa itseään:

Olen 49v sokerihiiri ja muutenkin kova syömään, tämä on johtanut siihen että alan olla sairaalloisen ylipainon puolella. En osaa kokata enkä ole hyväksynyt että minulla olisi ongelmia syömisen&/tunne elämän suhteen. Syyttelen silti muuta perhettä lapsista isovanhempiin.

Meillä on vähän sama ongelma. 11v käy isovanhemmilla monta kertaa viikossa syömässä koska kotiin ei enää osteta hetkkuja ylipainon takia. Lapsella on myös omaa rahaa käytössä, minkä laittaa karkkiin ja roskaruokaan. Asiaa ei myöskään helpota se että on joka toinen viikko toisen vanhemman luona syömässä eri "säännöillä".

Monta kertaa on yritetty jutella terveellisestä ruokavaliosta ja liikunnasta mutta eihän tämmöset puheet tarkoita mitään noin nuorelle. Pitäisi saada autettua lasta ennen kuin menee liian vakavaksi mutta ilman että aiheutetaan lapselle esim. syömishäiriö. Ei vaan enää tiedä mitä tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vähän sama ongelma. 11v käy isovanhemmilla monta kertaa viikossa syömässä koska kotiin ei enää osteta hetkkuja ylipainon takia. Lapsella on myös omaa rahaa käytössä, minkä laittaa karkkiin ja roskaruokaan. Asiaa ei myöskään helpota se että on joka toinen viikko toisen vanhemman luona syömässä eri "säännöillä".

Monta kertaa on yritetty jutella terveellisestä ruokavaliosta ja liikunnasta mutta eihän tämmöset puheet tarkoita mitään noin nuorelle. Pitäisi saada autettua lasta ennen kuin menee liian vakavaksi mutta ilman että aiheutetaan lapselle esim. syömishäiriö. Ei vaan enää tiedä mitä tehdä.

Oletteko jutelleet asiasta myös isovanhemmille? 

En usko että se kaksi kertaa kuussa merkittävästi lihottaa, mutta se voi kyllä pitää yllä hinkua niihin makeisiin juttuihin. Meillä ei syödä normaalisti ollenkaan keksejä, karkkeja tms, paitsi sunnuntaisin pieni määrä, eikä lapset hingu edes niitä juurikaan, PAITSI kun ollaan oltu isovanhemmilla niin kolme päivää saa kuunnella kinuamista, mankukmista ja huutoa kun pitäisi karkkia saada.

Meinasi tuossa kesän alussa mennä välit isovanhempiin kokonaan kun taas kerran käytiin keskustelu "Ei, lapselle ei voi juottaa 10litraa limsaa vaikka se haluaa sen juoda".

Ovat eri sukupolvea. Eivät ymmärrä haittoja (tai välitä) ja haluavat että lapsi viihtyy kylässä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vähän sama ongelma. 11v käy isovanhemmilla monta kertaa viikossa syömässä koska kotiin ei enää osteta hetkkuja ylipainon takia. Lapsella on myös omaa rahaa käytössä, minkä laittaa karkkiin ja roskaruokaan. Asiaa ei myöskään helpota se että on joka toinen viikko toisen vanhemman luona syömässä eri "säännöillä".

Monta kertaa on yritetty jutella terveellisestä ruokavaliosta ja liikunnasta mutta eihän tämmöset puheet tarkoita mitään noin nuorelle. Pitäisi saada autettua lasta ennen kuin menee liian vakavaksi mutta ilman että aiheutetaan lapselle esim. syömishäiriö. Ei vaan enää tiedä mitä tehdä.

Tässä on mielestäni erilainen tilanne kuin ap:lla, koska lapsi käy herkuttelemassa monta kertaa viikossa eikä pari kertaa kuukaudessa. 11 v. on liian pieni ottamaan vastuuta terveellisestä ruokavaliosta, vaan ahdistuu herkästi lihavuuspuheesta ja kokee olevansa vääränlainen. Tärkeää olisi, että hänen ruokahuollostaan vastaavat aikuiset alkaisivat vetää yhtä köyttä ja sopisivat yhdessä pelisäännöt.

Olemme miehen kanssa kumpikin normaalipainossa, minä olen persevä ja rintava mutten ylipainoinen ( mies 195/70 minä 170/65).  Ruoka on ihan tavallista, ei mitään superterveellistä mutta ei myöskään  pitsaa tms viikottain, lisäksi ruuan kanssa on lähes aina salaatti ja leivon usein täysjyväsämpylöitä. Ruokajuomana on  kannullinen maustettua vettä tai maitoa, mehuja emme osta. lauantaisin on koko perheen herkkupäivä: mies ostaa salmiakkia, minä suklaalevyn ja tyttö saa sipsipussin tai irtispussin. 

Tyttö syö kuitenkin valtavia määriä! Kaksi isoa  (semmoiset Ikean siniset jättilautaset jotka eivät meinaa mahtua kuivauskaappiin ) lautasellista ruokaa, 2 tai kolme sämpylää.. ja napostelee! Emme voi ostaa enää kaakaojauhetta, emmekä muroja. Jugurtin sentään jättää rauhaan, kun ei tykkää kahvijugurtista. Mutta kerran kun ostin litran purkin mansikkajugurttia, tyttö vei sen huoneeseensa ja söi!  Ystäviä on, ei ole onneton lapsi enkä usko että täyttää mitää'n "sisäistä tyhjiötä" syömisellä.

Emme ole tehneet tästä syömisestä numeroa, emme puhuneet laihduttamisesta yms  mutta nyt näyttää siltä että sinne suuntaan ollaan menossa :( Ei tätä voi enää katsoa läpi sormien. Tyttö on 145cm pitkä ja painaa  60kg, se on liikaa!  

Ap

Pari kertaa kuussa tuskin vaikuttaa mitään, jos ruokavalio kotona on kunnossa. Eli jos 26-28 päivää kuussa syö terveellisesti ja 2-4 päivää epäterveellisesti, niin on aika todella hyvissä kantimissa jo lapsen ruokavalio. Anna siis mummon ja vaarin hemmotella ja keskity pitämään ruokavalio kotona kunnossa. Näin lapsellekin tulee terve suhde ruokaan, kun oppii, että herkut liittyvät erityistilanteisiin ja ovat silloin täysin sallittuja, mutta arjessa tehdään hyviä valintoja. Pari kertaa kuussa herkuttelemalla, vaikka söisi kuinka paljon, ei lapsi liho. Eli jos ja kun tytöllä on ylipainoa, pitää muutos tapahtua kotona ei mummolassa.

Meillä vähän sama ongelma 12-vuotiaan kanssa. Hän on ruumiinmalliltaan sellainen, että keskivartaloon kertyy. Meilläkin syödään terveellisesti (ollaan muu perhe hoikkia), mutta mummilassa herkutellaan (leivonnaisia, jätskiä, saunalimua, lettuja...). Se näkyy, varsinkin kun hän oli kesällä siellä hoidossa useamman viikon. 

Hän on muutenkin kömpelö, eikä innostu mistään ryhmäliikunnasta. Ollaan yritetty kannustaa itsenäiseen liikuntaan, muttei jaksa ilman pakottamista. Harrastaisi mieluusti vain lukemista, piirtelyä ja muuta istumista.

On muuten tosi vaikea puuttua tuon ikäisen lihavuuteen, koska se on aikuisellekin loukkaus, eikä tosiaankaan halua aiheuttaa mitään syömishäiriötä.. Vaatteitakin on vaikea löytää, kun hoikan päällä kaikki näyttää yksinkertaisesti paremmalta, eikä vaatekaupoissa ole vaatteita pulskemmille lapsukaisille.

Tutkimusten mukaan juuri ne lapset lihovat joiden vanhemmat kiinnittävät lapsen painoon huomiota. Tavallaan tuomitsette lapsenne lihomiseen toimillanne.

Mikäli lapsi on kova syömään, niin ilman Prader-Willin syndroomaa kannattaa lapsen antaa syödä normaalia kotiruokaa kylläiseksi saakka niin paljon kuin jaksaa. Terve lapsi kuluttaa saadun energian pois. Sokerihumala on juuri sitä, että lapsesta tulee yliaktiivinen ja keho haluaa kuluttaa liian energian. Sairaan lapsen erottaa siitä, että jos hänelle antaa keksin, haluaa hän heti toisen ja hänestä ei tule "sokerihumalaista" hypomaanikkoa vaan nälkä pysyy ja tahto liikkua on vähäistä (leptiini-aivoakselin ongelma).

Vierailija kirjoitti:

Olemme miehen kanssa kumpikin normaalipainossa, minä olen persevä ja rintava mutten ylipainoinen ( mies 195/70 minä 170/65).  Ruoka on ihan tavallista, ei mitään superterveellistä mutta ei myöskään  pitsaa tms viikottain, lisäksi ruuan kanssa on lähes aina salaatti ja leivon usein täysjyväsämpylöitä. Ruokajuomana on  kannullinen maustettua vettä tai maitoa, mehuja emme osta. lauantaisin on koko perheen herkkupäivä: mies ostaa salmiakkia, minä suklaalevyn ja tyttö saa sipsipussin tai irtispussin. 

Tyttö syö kuitenkin valtavia määriä! Kaksi isoa  (semmoiset Ikean siniset jättilautaset jotka eivät meinaa mahtua kuivauskaappiin ) lautasellista ruokaa, 2 tai kolme sämpylää.. ja napostelee! Emme voi ostaa enää kaakaojauhetta, emmekä muroja. Jugurtin sentään jättää rauhaan, kun ei tykkää kahvijugurtista. Mutta kerran kun ostin litran purkin mansikkajugurttia, tyttö vei sen huoneeseensa ja söi!  Ystäviä on, ei ole onneton lapsi enkä usko että täyttää mitää'n "sisäistä tyhjiötä" syömisellä.

Emme ole tehneet tästä syömisestä numeroa, emme puhuneet laihduttamisesta yms  mutta nyt näyttää siltä että sinne suuntaan ollaan menossa :( Ei tätä voi enää katsoa läpi sormien. Tyttö on 145cm pitkä ja painaa  60kg, se on liikaa!  

Ap

Itse olin samanlainen ja nyt aikuisena kärsin ylipainosta. Rakastin ruuan makua ja varsinkin herkkuja. Lisäksi rakastin myös ruuan tunnetta suussa ja eri tekstuureja ja sitä hyvänolon piikkiä mikä johtui syömisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme miehen kanssa kumpikin normaalipainossa, minä olen persevä ja rintava mutten ylipainoinen ( mies 195/70 minä 170/65).  Ruoka on ihan tavallista, ei mitään superterveellistä mutta ei myöskään  pitsaa tms viikottain, lisäksi ruuan kanssa on lähes aina salaatti ja leivon usein täysjyväsämpylöitä. Ruokajuomana on  kannullinen maustettua vettä tai maitoa, mehuja emme osta. lauantaisin on koko perheen herkkupäivä: mies ostaa salmiakkia, minä suklaalevyn ja tyttö saa sipsipussin tai irtispussin. 

Tyttö syö kuitenkin valtavia määriä! Kaksi isoa  (semmoiset Ikean siniset jättilautaset jotka eivät meinaa mahtua kuivauskaappiin ) lautasellista ruokaa, 2 tai kolme sämpylää.. ja napostelee! Emme voi ostaa enää kaakaojauhetta, emmekä muroja. Jugurtin sentään jättää rauhaan, kun ei tykkää kahvijugurtista. Mutta kerran kun ostin litran purkin mansikkajugurttia, tyttö vei sen huoneeseensa ja söi!  Ystäviä on, ei ole onneton lapsi enkä usko että täyttää mitää'n "sisäistä tyhjiötä" syömisellä.

Emme ole tehneet tästä syömisestä numeroa, emme puhuneet laihduttamisesta yms  mutta nyt näyttää siltä että sinne suuntaan ollaan menossa :( Ei tätä voi enää katsoa läpi sormien. Tyttö on 145cm pitkä ja painaa  60kg, se on liikaa!  

Ap

Itse olin samanlainen ja nyt aikuisena kärsin ylipainosta. Rakastin ruuan makua ja varsinkin herkkuja. Lisäksi rakastin myös ruuan tunnetta suussa ja eri tekstuureja ja sitä hyvänolon piikkiä mikä johtui syömisestä.

Niin kuuluukin olla. Et sinä muuten söisi. Et harrastaisi seksiäkään jos seksi ei tuntuisi mukavalta. Lihomisessa on kyse leptiiniresistenssistä. Rasvasolukko on tärkeä elin joka on syntynyt syystä evoluutiossamme. Nykyisessä obesogeenisessä, länsimaisissa yhteiskunnissa siitä on tullut kuitenkin hyvä busineslähde, sillä mikä sen tuottoisampaa kuin sekoittaa ihmisten biokemia ja syöttää heille herkkuja? Esimerkkinä Coca-Cola, jossa on diureettina kofeiinia (= virtsaat paljon), suoloja (=saa juomaan enemmän) ja sokeria (=peittää diureetin ja suolojen maun).