Tänään mä hetken ajattelin, ettei kuoleminen olisi niin kamala vaihtoehto.

Suuren osan ajasta olo on turta tai negatiivinen. Toisinaan on ihan hyväkin fiilis, mutta se on hauras ja tuntuu rikkoutuvan niin herkästi. Tänään ensimmäisen kerran kävi mielessä ajatus siitä, että kuolemakin voisi olla helpotus. Vähän säikähdin hetkeksi, sitten ei tuntunut miltään. Liikaa rakkaita jäisi vain kaipaamaan.

Nyt tuntuu etten ehkä kuitenkaan haluaisi kuolla. Haluan vielä uskoa, että elämällä on jotain tarjottavaa. Tosin en mä surisi itseni puolesta, jos en huomenna enää heräisi.