Elämääsi tulee kriisi, kuinka toimit?

Puhun kriisin laadusta riippuen kumppanin, ystävän tai terapeutin kanssa. Kokeilin yksin kärsimistä ja se meinasi ajaa minut masennukseen.

Kyllä mä puhun. Luottoystäville, joita on tasan kaksi ja joita elämä on myös kolhinut. Ja vastavuoroisesti he puhuvat minulle omissa kriiseissään.

Riippuu siitä, millainen se kriisi on.

Ensin istun hiljaa. Olen järkyttynyt, mutta mietin kiivaasti, miten voisin pienentää sitä ja sen iskua niille, kenelle sitä pitää pienentää. Miten voisin vähentää sen pysyviå haittoja. Sitten teen sen. Jos se ei onnistu, mietin uudelleen ja teen uudelleen vähän toisin. Jos sekään ei onnistu, teen vielä ja vielä ja vielä, kunnes lopulta onnistuu. Kaikkea ei voi hoitaa olemattomaksi eikä tapahtunutta saa tapahtomattomaksi, mutta jotain voi aina tehdä asiaa helpottaakseen.

Näin olen menetellyt, kun läheisiä on kuollut, kun lapseni sairastui pitkäaikaissairauteen, kun jäin työttömäksi.

Miksen minä osaa :( osasin joskus. Ehken vain osaa antaa itselleni siihen lupaa. Kun läheiseni kuoli, mies otti eron esiin koska minulla ei ollut aikaa "meille".

Pääsen tuollaisista aika hitaasti yli. Varmaan siksi ettei ole ketään kelle puhua. Joskus kun yritin puhua ystävälle, hän piti kohtuuttomana rasittaa ystäviä raskailla asioilla.

Mutta ehkä yksin on helpompaa, ei voi loukata toista omilla tunteilla tai sanomisilla.