En kestä tätä seksittömyyttä
Aivan järkyttäväksi on mennyt kotioloissa.
Seksiä on nykyään ehkä kerran kuussa, minun aloitteestani ja loppuu siihen että mies saa.
Ruuhkavuodet painavat päälle kyllä mutta tämä on jo liikaa.
Enkä ole lihonut tms.
Miehen mielestä kaikki on hyvin.
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Itse olen mies ja meilläkin on mennyt siihen, että seksiä on vain n. kerran kuussa ja vaimon aloitteesta.
Mutta olen tehnyt sen tietoisesti.
Kun vuosikaudet sain n.85% aloitteisiini vastaukseksi "ei, ei" "ei nyt, älä", ja huiskittiin pois ja ähkien kiemurreltiin matkoihinsa, niin päätin, että vaimo saa sitten jatkossa tehdä aloitteet ihan itse, minä en niitä enää tee, kun ne kerran lähestulkoon aina torpataan.
Niin että voisiko teilläkin olla kyse siitä, että sitä saa mitä tilaa?
Sama täällä. Kyllästyin olemaan aina se aktiivisempi osapuoli ja siksi koko seksi alkoi maistua puulta.
Jatkossa vain vaimon aloitteesta. Eli tosi harvoin.
olen sinkku ja olen joskus aatellut, että seksittömyys saattaa nän sinkkuna olla helpompaa kestää yksin kuin, jos eläisi parisuhteessa, saati lapsi perhe arjessa. - Tai ainakin avaus kävi muistutuksesta siitä,että ei se aina ole helppoa ja vaivatonta saada seksiä parisuhteessakaan. Vaikka toisaalta kai pidempään liittoon myös kuuluu se, että välillä saattaa jommalla kummalla olla haluttomampia kausia tai vaiheita. - Mutta haasteen edessä ollaan, jos tuo haluttomuus kestää pidempään ja toisella tekee vimmatusti mieli ja toinen kieltäytyy näkemästä tai kohtaamasta niin, ettei pidä asiaa minään ongelmana tai sellaisena, jota olisi millään muotoa valmis käsittelemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen mies ja meilläkin on mennyt siihen, että seksiä on vain n. kerran kuussa ja vaimon aloitteesta.
Mutta olen tehnyt sen tietoisesti.
Kun vuosikaudet sain n.85% aloitteisiini vastaukseksi "ei, ei" "ei nyt, älä", ja huiskittiin pois ja ähkien kiemurreltiin matkoihinsa, niin päätin, että vaimo saa sitten jatkossa tehdä aloitteet ihan itse, minä en niitä enää tee, kun ne kerran lähestulkoon aina torpataan.
Niin että voisiko teilläkin olla kyse siitä, että sitä saa mitä tilaa?
Sama täällä. Kyllästyin olemaan aina se aktiivisempi osapuoli ja siksi koko seksi alkoi maistua puulta.
Jatkossa vain vaimon aloitteesta. Eli tosi harvoin.
Ja sama täällä. Ei paljon kiinnosta lähteä yrittämään, jos 90-prosenttisella varmuudella tulee torjutuksi.
Vaimo ei ole aloitteellinen, joten täälläkin ollaan sitten ilman. Itse kans kyllästyin kerjäämään ja tekemään itseni naurunalaiseksi. Oloa ei helpota kun näen naapurin rouvan täydellisen takapuolen kun hän hoitaa kasvimaataan. Leggingsit ovat erinomaisen hyvä valinta. Mitä jos menis vähän kitkemään rikkaruohoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen mies ja meilläkin on mennyt siihen, että seksiä on vain n. kerran kuussa ja vaimon aloitteesta.
Mutta olen tehnyt sen tietoisesti.
Kun vuosikaudet sain n.85% aloitteisiini vastaukseksi "ei, ei" "ei nyt, älä", ja huiskittiin pois ja ähkien kiemurreltiin matkoihinsa, niin päätin, että vaimo saa sitten jatkossa tehdä aloitteet ihan itse, minä en niitä enää tee, kun ne kerran lähestulkoon aina torpataan.
Niin että voisiko teilläkin olla kyse siitä, että sitä saa mitä tilaa?
Sama täällä. Kyllästyin olemaan aina se aktiivisempi osapuoli ja siksi koko seksi alkoi maistua puulta.
Jatkossa vain vaimon aloitteesta. Eli tosi harvoin.Ja sama täällä. Ei paljon kiinnosta lähteä yrittämään, jos 90-prosenttisella varmuudella tulee torjutuksi.
Lohi on niin hyvä kala, että sitä kannattaa pyytää vaikkei saisikaan. Sama ideologia soveltuu seksiin. Keinojaan voi hiukan tarkistella, mutta kyllä se jossain vaiheessa tärppää.
anteeksi, mutta en ymmärrä mitä ihmiset tekevät avioliitoissaan? kun on naimisiin menty on otettava huomioon että siinä harrastetaan myös seksiä, vaikka kerran viikossa lauantaina saunan päällä pimeässä mutta sekin on parempi kuin täydellinen seksittömyys. ja siihen ei varmasti auta kosto, vaan puhuminen taas kerran. kissan nostaminen pöydälle: missä on vika kun me ei enää sekstailla? mua loukkaa se, että tulen torjutuksi tosi paljon. etkö sä enää rakasta mua?
jos hiljenee ja työntää asiat mieleensä ja kirjottaa tänne, se auttaa hetken, mutta oikea keskustelu on käytävä siellä kotona.
Vastaan tässä lähinnä näille miehille, jotka avautuvat seksittömyydestä. Näin naisena intoni on lopahtanut huonoon seksiin. Eli jos on tietoa/kokemusta paremmasta, ei kakkosvaihtoehto tunnu hääviltä.
Voit aivan hyvin tyydyttää itseäsi. Ja sitten halata vanhaa kamuasi miehekkäästi.
On outoa ettei nyt tuon vertaa voi joustaa. Ei se oikeasti ole mikään kovin iso asia tai kohtuuton pyyntö. Miksi te olette yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
anteeksi, mutta en ymmärrä mitä ihmiset tekevät avioliitoissaan? kun on naimisiin menty on otettava huomioon että siinä harrastetaan myös seksiä, vaikka kerran viikossa lauantaina saunan päällä pimeässä mutta sekin on parempi kuin täydellinen seksittömyys. ja siihen ei varmasti auta kosto, vaan puhuminen taas kerran. kissan nostaminen pöydälle: missä on vika kun me ei enää sekstailla? mua loukkaa se, että tulen torjutuksi tosi paljon. etkö sä enää rakasta mua?
jos hiljenee ja työntää asiat mieleensä ja kirjottaa tänne, se auttaa hetken, mutta oikea keskustelu on käytävä siellä kotona.
Tässä tuli kiteytetyksi se mikä avoiliitoissa kiikastaa eli kommunikaation puute. Seksistä puhuminen voi tuntua helpolta, mutta se ei sitä kuitenkaan aina ole. Helposti puhuessaan sohaisee toista herkkään kohtaan eli kaunis kehoitus tai neuvo muuttuu toisen kokemana arvosteluksi, joka ei asiaa helpota vaan päinvastoin. Yleensä avioliitossa kyseessä on kasvuprosessi joka koskee molempia osapuolia. Omassa avioliitossa luulin tulevani hulluksi kun vaimoni halut loppuivat kokonaan ja ilmapiirin täytti hyvin negatiivinen kritiikki kaikkea tekemääni kohtaan. Myös oma kiinnostukseni tehdä aloitteita sammui koska jatkuva torjunta todella raastaa mieltä ja sydäntä, etenkin kun on itse seksiin virittyneessä mielentilassa. Kun tilanne kärjistyi ja oma yrittämiseni loppui ja vaimoni ymmärsi että olin tullut tien päähän yrittämisessä, muuttui ääni kellossa. Hän mielessään totesi että oli aika pohtia asiaa laajemmin, ettei kaikki voi olla aviomiehen syytä, vaan molemmilla on vastuu avioliiton hyvinvoinnista. Tämän oivallettuaan avioelämämme on muuttunut molempia tyydyttävään suuntaan.
Näin ei ilmeisesti miehesi mielestä oikeesti ole jos ei kerran sua halua.
Vierailija kirjoitti:
Vastaan tässä lähinnä näille miehille, jotka avautuvat seksittömyydestä. Näin naisena intoni on lopahtanut huonoon seksiin. Eli jos on tietoa/kokemusta paremmasta, ei kakkosvaihtoehto tunnu hääviltä.
Tämähän koskee tosiaan vain naisia :DDD
Sama homma kuin muutamilla aiemmin kirjoittaneilla miehillä.
Kyllästyin torjutuksi tulemiseen 5 vuoden ajan "aloitteen tekijänä" (vonkaamaan joutuvana). Enimmäkseen sain vaan pahan mielen itselleni, joten ajattelin antaa pitää toosansa. Nyt muutama vuosi, kun aloitteet jääneet vaimolle niin alkanut kuulua "Etkö rakasta minua, olenko mielestäsi enää haluttava kun et tee aloitteita, seksielämämme on vähäistä, olenko mielestäsi lihava, pitäisikö meidän mennä pariterapiaan"
NO SHIT SHERLOCK, kesti ilmeisesti muutaman vuoden tajuta miltä torjumisesi tuntuu?
Ei tarvi pariterapiaa, mikään listaamasi ei ole ongelma, sillä toistin rakastavani sinua sellaisena kuin olet 5 vuoden ajan kuuroille korville ja kylmälle selällesi. Joten kulta rakas, suoritan terapiani ihan itse.
Cure for the problem:
Nauttiiko naiset kun niitä joutuu vonkaamaan ja ne käyttää vallan välineenä jalkoväliään, JEP NAUTTII JA ELÄÄ SIITÄ!
Ymmärrän nykyään täysin naisten nautinnon, nyt harrastan sitä itse.
Jos vaimo näyttää siltä että sitä saattaa illalla haluttaa ja itse sattuu haluamaan terapiapäivän, niin käyn ajoissa helppaamassa pikkukaveria ennen iltaa ettei vain hairahdu terapiasta.
Illalla käännän selän ja sanon että väsyttää. Hymyilen leveästi seinälle ja suljen silmät, vaikka olisi stondis päällä. Kyllä tulee hyvä uni eikä vituta yhtään nukahtaa, suosittelen kokeilemaan!
Vierailija kirjoitti:
Vastaan tässä lähinnä näille miehille, jotka avautuvat seksittömyydestä. Näin naisena intoni on lopahtanut huonoon seksiin. Eli jos on tietoa/kokemusta paremmasta, ei kakkosvaihtoehto tunnu hääviltä.
No mitä teet jotta seksi paranisi?
Et mitään, vaan syytät miestä ja lopetit koko homman?
Vierailija kirjoitti:
Sama homma kuin muutamilla aiemmin kirjoittaneilla miehillä.
Kyllästyin torjutuksi tulemiseen 5 vuoden ajan "aloitteen tekijänä" (vonkaamaan joutuvana). Enimmäkseen sain vaan pahan mielen itselleni, joten ajattelin antaa pitää toosansa. Nyt muutama vuosi, kun aloitteet jääneet vaimolle niin alkanut kuulua "Etkö rakasta minua, olenko mielestäsi enää haluttava kun et tee aloitteita, seksielämämme on vähäistä, olenko mielestäsi lihava, pitäisikö meidän mennä pariterapiaan"
NO SHIT SHERLOCK, kesti ilmeisesti muutaman vuoden tajuta miltä torjumisesi tuntuu?
Ei tarvi pariterapiaa, mikään listaamasi ei ole ongelma, sillä toistin rakastavani sinua sellaisena kuin olet 5 vuoden ajan kuuroille korville ja kylmälle selällesi. Joten kulta rakas, suoritan terapiani ihan itse.
Cure for the problem:
Nauttiiko naiset kun niitä joutuu vonkaamaan ja ne käyttää vallan välineenä jalkoväliään, JEP NAUTTII JA ELÄÄ SIITÄ!
Ymmärrän nykyään täysin naisten nautinnon, nyt harrastan sitä itse.
Jos vaimo näyttää siltä että sitä saattaa illalla haluttaa ja itse sattuu haluamaan terapiapäivän, niin käyn ajoissa helppaamassa pikkukaveria ennen iltaa ettei vain hairahdu terapiasta.
Illalla käännän selän ja sanon että väsyttää. Hymyilen leveästi seinälle ja suljen silmät, vaikka olisi stondis päällä. Kyllä tulee hyvä uni eikä vituta yhtään nukahtaa, suosittelen kokeilemaan!
Näin minäkin toimin usein. Mutta edelliseen lisättynä, myös aidosta haluttomuudesta. Ei se vaimon värkki 13 yhteisen vuoden jälkeen jaksa niin suuresti kiinnostaa. Ja kun 40. ikävuosi on lähempänä kuin 30, ei haluja riitä joka lähtöön. Kahdesti viikossa siemenet vessanpönttöön ilman isompaa vaivaa, se on siinä. Kerran kuussa säälistä vaimolle. Saa hänkin tosiaan nukkua iltana rauhassa, en tuppaa iholle.
Vierailija kirjoitti:
Sama homma kuin muutamilla aiemmin kirjoittaneilla miehillä.
Kyllästyin torjutuksi tulemiseen 5 vuoden ajan "aloitteen tekijänä" (vonkaamaan joutuvana). Enimmäkseen sain vaan pahan mielen itselleni, joten ajattelin antaa pitää toosansa. Nyt muutama vuosi, kun aloitteet jääneet vaimolle niin alkanut kuulua "Etkö rakasta minua, olenko mielestäsi enää haluttava kun et tee aloitteita, seksielämämme on vähäistä, olenko mielestäsi lihava, pitäisikö meidän mennä pariterapiaan"
NO SHIT SHERLOCK, kesti ilmeisesti muutaman vuoden tajuta miltä torjumisesi tuntuu?
Ei tarvi pariterapiaa, mikään listaamasi ei ole ongelma, sillä toistin rakastavani sinua sellaisena kuin olet 5 vuoden ajan kuuroille korville ja kylmälle selällesi. Joten kulta rakas, suoritan terapiani ihan itse.
Cure for the problem:
Nauttiiko naiset kun niitä joutuu vonkaamaan ja ne käyttää vallan välineenä jalkoväliään, JEP NAUTTII JA ELÄÄ SIITÄ!
Ymmärrän nykyään täysin naisten nautinnon, nyt harrastan sitä itse.
Jos vaimo näyttää siltä että sitä saattaa illalla haluttaa ja itse sattuu haluamaan terapiapäivän, niin käyn ajoissa helppaamassa pikkukaveria ennen iltaa ettei vain hairahdu terapiasta.
Illalla käännän selän ja sanon että väsyttää. Hymyilen leveästi seinälle ja suljen silmät, vaikka olisi stondis päällä. Kyllä tulee hyvä uni eikä vituta yhtään nukahtaa, suosittelen kokeilemaan!
Tosi terve suhde teillä, ehkä saattasitte molemmat kaivata sitä terapiaa
En näe seksittömyydessä mitään pahaa. Viimeksi seksiä oli usein, mutta nyt on vähentynyt.
Olin 2 kuukautta ilman seksiä ja viime kuussa kerran harrastimme seksiä eikä olla tässä ole kyse kiinnostuksesta vaa ei ole haluja. Meillä menee hyvin parisuhteessa, ja sitä yleensä sanotaan "parisuhde on muutakin kuin pelkkää seksiä"
Itse olen mies ja meilläkin on mennyt siihen, että seksiä on vain n. kerran kuussa ja vaimon aloitteesta.
Mutta olen tehnyt sen tietoisesti.
Kun vuosikaudet sain n.85% aloitteisiini vastaukseksi "ei, ei" "ei nyt, älä", ja huiskittiin pois ja ähkien kiemurreltiin matkoihinsa, niin päätin, että vaimo saa sitten jatkossa tehdä aloitteet ihan itse, minä en niitä enää tee, kun ne kerran lähestulkoon aina torpataan.
Niin että voisiko teilläkin olla kyse siitä, että sitä saa mitä tilaa?