Miksi lapseni vain tappelevat? 3 ja 4.. en jaksa

Kuinka paljon ovat päivittäin ulkona ja purkavat energiaansa liikkumalla?

Opeta ne leikkimään keskenään. Ei ne opi itsestään (paitsi fiksuimmat) esim. roolileikkejä.

Jos oikeasti huomioisitte heitä tasapuolisesti, heillä ei olisi syytä tappeluun. Lapsia pitää opettaa yhteistoimintaan ja siihen, että huomiota saa hyvästä toiminnasta, eikä pahanteosta.

Sama juttu. Meillä tosin 4- ja 6-vuotiaat. Lähetän heidät aina keskenään ulos, leikkivät tosi nätisti siellä, kotileikkejä ym. Sitten kun menen itse paikalle, alkaa tappelu. (Siis lasten keskinäinen tappelu)

Meillä oli ihan sama aikoinaan. Kummatkin poikia ja ikäeroa vajaat puolitoista vuotta. 

Yritettiin mahdollisimman paljon jakaa toimintoja eli isä meni toisen kanssa jonnekin ja minä toisen. Lapsia toki vaihdeltiin tasapuolisesti. 

Silti joskus tietysti oli pakko olla kotona ja se jatkuva huuto ja käsirysy meinasi ajaa hulluuden partaalle. 

Sitten se vain yhtäkkiä loppui. Kouluiässä olivat jo parhaimmat kaverukset ja toisiaan huomioon ottavat herrasmiehet. 

Ihme juttu? Toivottavasti teille käy samoin. Rangaistuksia en harjoittanut enkä lähtenyt selvittämään edes mitään "toi aloitti" -juttuja. Puutuin vain tilanteeseen erottamalla eri tiloihin. Vältin huutamista, mutta aina se ei onnistunut. Käsiksi en onneksi käynyt siirtämistä enempää. Eikä mieskään. 

Nyt ovat jo lukiolaisia ja ylimmät ystävykset. On pienempiäkin sisaruksia vähän isommalla ikäerolla ja heidän kanssaan ei ole koskaan ollut ongelmia. 

Itse olen omille lapsilleni opettanut, että jos esim yhteinen leikki ei jollain lelulla suju, niin lelu laitetaan pois kunnes leikki sovussa onnistuu.

Se on jatkuvaa ja johdonmukaista työtä ja kannustamista, mutta kun sitä on jaksanut tehdä n. 6 vuotta, niin enää ei tarvitse paljoakaan siihen keskittyä. Lapseni eivät tappele juuri koskaan.

Ovat ulkona paljon. Sisällä lähes mistään ei tule mitään.

Jopa syöminen vierekkäin on mahdotonta. Vierailla, ravintoloissa ja puistoissa osaavat kuitenkin käyttäytyä. Myös rannalla tulevat toimeen.

Kotona pelkkää huutoa valtaosa.... Nipistävät, sotkevat toistensa leikkejä ja raivoavat toiselta lelua.. vievät kädestä.. ei kuitenkaan muilta lapsilta.

Ap

Ovat ulkona paljon. Sisällä lähes mistään ei tule mitään.

Jopa syöminen vierekkäin on mahdotonta. Vierailla, ravintoloissa ja puistoissa osaavat kuitenkin käyttäytyä. Myös rannalla tulevat toimeen.

Kotona pelkkää huutoa valtaosa.... Nipistävät, sotkevat toistensa leikkejä ja raivoavat toiselta lelua.. vievät kädestä.. ei kuitenkaan muilta lapsilta.

Ap

Sulla ei ole auktoriteettia. Otapa vähän tiukempi linja, muuten ne pyyhkii sulla lattiat kun täyttää kymmenen.

Vierailija kirjoitti:

Ovat ulkona paljon. Sisällä lähes mistään ei tule mitään.

Jopa syöminen vierekkäin on mahdotonta. Vierailla, ravintoloissa ja puistoissa osaavat kuitenkin käyttäytyä. Myös rannalla tulevat toimeen.

Kotona pelkkää huutoa valtaosa.... Nipistävät, sotkevat toistensa leikkejä ja raivoavat toiselta lelua.. vievät kädestä.. ei kuitenkaan muilta lapsilta.

Ap

Nro 5 täällä edelleen: 

Ihan kuin päiväkirjastani ;)

Eli mahdollisimman paljon kodin ulkopuolisia toimintoja. Kukaan ei olisi lapsistani uskonut tätä. Niin hienosti käyttäytyivät aina ulkona ja vieraisilla. 

Mutta kotona... ainaista tappelua. En voi sen enempää lohduttaa kuin että uskon sen menevän teilläkin ohi vuoden, parin sisään. Jos lapsesi osaavat käyttäytyä muualla, omaksuvat varmasti sen tavan vielä kotonakin. 

Pääasia, että kiinnittää nahisteluihin mahdollisimman vähän huomiota (ei toki aina mahdollista), koska huomiotahan he hakevat. 

Äärimmäisen tasapuolinen kohtelu ja ei mitään palkkioita ja rangaistuksia. Ihan vain mahdollisimman suuri välinpitämättömyys. Eleettömästi vain lapset erilleen, jos tilanne äityy fyysiseksi tappeluksi. 

Täytyy tosiaan muistaa, että toisen rangaistus on toisen palkkio. 

Tämä on omiaan syventämään vain sisarkateutta. Eli ei huomiota tappeluille, elleivät nyt ole toisiaan tappamassa. 

Helposti pitää sen pienemmän puolta, vaikka on mahdollista, että tämä tekee kaikkensa provosoidakseen tilanteita ärsyttämällä. Koska ei voi aina tulkita tilannetta oikein, on parempi, ettei lähde tulkitsemaan ollenkaan. 

Nro 5

Niillä on tylsää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovat ulkona paljon. Sisällä lähes mistään ei tule mitään.

Jopa syöminen vierekkäin on mahdotonta. Vierailla, ravintoloissa ja puistoissa osaavat kuitenkin käyttäytyä. Myös rannalla tulevat toimeen.

Kotona pelkkää huutoa valtaosa.... Nipistävät, sotkevat toistensa leikkejä ja raivoavat toiselta lelua.. vievät kädestä.. ei kuitenkaan muilta lapsilta.

Ap

Nro 5 täällä edelleen: 

Ihan kuin päiväkirjastani ;)

Eli mahdollisimman paljon kodin ulkopuolisia toimintoja. Kukaan ei olisi lapsistani uskonut tätä. Niin hienosti käyttäytyivät aina ulkona ja vieraisilla. 

Mutta kotona... ainaista tappelua. En voi sen enempää lohduttaa kuin että uskon sen menevän teilläkin ohi vuoden, parin sisään. Jos lapsesi osaavat käyttäytyä muualla, omaksuvat varmasti sen tavan vielä kotonakin. 

Pääasia, että kiinnittää nahisteluihin mahdollisimman vähän huomiota (ei toki aina mahdollista), koska huomiotahan he hakevat. 

Äärimmäisen tasapuolinen kohtelu ja ei mitään palkkioita ja rangaistuksia. Ihan vain mahdollisimman suuri välinpitämättömyys. Eleettömästi vain lapset erilleen, jos tilanne äityy fyysiseksi tappeluksi. 

Lohduttavia vastauksia! Oikeastaan en enää jaksakaan puuttua, koska tappelu on meillä vakio. Saatan jopa lähteä toiseen huoneeseen, kun en vaan jaksa kuunnella sitä. Sitten kun toinen itkee menen. Joskus leikki sujuu hyvin heillä, jos esimerkiksi katsomme ikkunasta eivätkä he tiedä. Vierailla huolehtivat toisistaan ja ovat mukavia.

Ehkä koti on liian tuttu ja turvallinen ja melskaaminen liian ok. Päätäni vaan särkee se kitinän ja nahistelun ääni.. Onneksi on niitä hyviä hetkiä se 1/4, tai joskus edes 1/8..

Ap

Meillä myös kotona oleminen on yhtä kiusantekoa ja tappelua. Kun toinen saa leikin käyntiin niin heti toinen menee sabotoimaan sitä. Kodin ulkopuolella ovat pieniä enkeleitä ja leikkivät kauniisti yhteisleikkejä. Niinpä ollaankin yleensä kaiket päivät puistoissa, avoimessa varhaiskasvatustoiminnassa, rannoilla yms. koska en vaan kestä sitä taistelua ja ulvontaa kotona. Myös syöminen kotona hirveetä vääntöä joka aterialla, muualla sujuu hienosti. Pojat 3 ja 6v.

Meillä myös kotona oleminen on yhtä kiusantekoa ja tappelua. Kun toinen saa leikin käyntiin niin heti toinen menee sabotoimaan sitä. Kodin ulkopuolella ovat pieniä enkeleitä ja leikkivät kauniisti yhteisleikkejä. Niinpä ollaankin yleensä kaiket päivät puistoissa, avoimessa varhaiskasvatustoiminnassa, rannoilla yms. koska en vaan kestä sitä taistelua ja ulvontaa kotona. Myös syöminen kotona hirveetä vääntöä joka aterialla, muualla sujuu hienosti. Pojat 3 ja 6v.

Ihmettelen ettette puutu siihen, mistä riita on syntynyt. Koko lapsuuteni tunsin katkeruutta, kun asioita ei selvitetty. Veljeni sabotoi jotenkin minua ja ei häntä rankaistu vaan molempia käskettiin olemaan kiltisti. Toki olen hänen kanssaan nykyään hyvissä väleissä, mutta asia vaivaa edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen ettette puutu siihen, mistä riita on syntynyt. Koko lapsuuteni tunsin katkeruutta, kun asioita ei selvitetty. Veljeni sabotoi jotenkin minua ja ei häntä rankaistu vaan molempia käskettiin olemaan kiltisti. Toki olen hänen kanssaan nykyään hyvissä väleissä, mutta asia vaivaa edelleen.

ensinnäkään sitä ei voi saada selville mistä riita on syntynyt, jos ei ole itse ollut koko ajan paikalla näkemässä. Toiseksikaan tuon ikäiset 3-4vuotiaat eivät ymmärrä syy-seuraus-suhteita vielä kovinkaam hyvin. Riitatilanteessa täytyy koittaa vaan tasapuolisesti molempia ohjata, koska kumpikaam ei yksin ole syyllinen, riitaan tarvitaan kaksi.