Mitä tarkoittaa "Sopivan kumppanin puuttuminen" ?

Ei sillä tarkoiteta, ettei sopivaa ihmistä ole olemassa, vaan ettei lapsia haluava ole (vielä) löytänyt sellaista.

Suurin osa jonkun mahdollisista kumppaneista ei kuitenkaan ole millään lailla yhteensopivia hänen kanssaan, joten tuuria ja sinnikkyyttä tässä tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa jonkun mahdollisista kumppaneista ei kuitenkaan ole millään lailla yhteensopivia hänen kanssaan, joten tuuria ja sinnikkyyttä tässä tarvitaan.

Kiinnostaa minkä verran ulkonäkö ja ennakko-oletukset vaikuttaa haluun tutustua. Ihmiset kun ovat usein paljon enemmän mitä heistä päälle päin päättelee. Normaalivartaloinen mies voi olla sosiaalisesti lahjakas menestynyt rallikuski, tai raamikas lihaskimppu voi olla yksinäinen mielenterveyskuntoutuja.

Vierailija kirjoitti:

Biologinen kello tikittää. On seurusteltu kahden tai kolmen miehen kanssa. Jos päälle kolmekymppisenä ei ole vielä lasta, aletaan puhua sopivan kumppanin puuttumisesta. Kaikki uutismediat on hehkuttaneet sitä tänä vuonna kun syntyvyys romahti.

Voiko yhdellä kädellä laskettavien seurustelusuhteiden perusteella sanoa ettei sopivia kumppaneita ole? Entäpä se että deittipalvelut ylipursuaa normaaleja miehiä, joiden kanssa kukaan ei lähde treffeille edes joka kuukausi? Puhumattakaan kertaalleen jo jossain yhteydessä tavatuista miehistä jotka ovat sinkkuja.

Musta tuntuu että tää "sopivan kumppanin puuttuminen" on ihan vain oman aktiivisuuden puutetta tutustua mahdollisimman erilaisiin miehiin.

Ei sillä tarkoiiteta, että ylipäänsä sopivaa kumppania ehkä jostain saattaisi joskus löytyä, van että itselle ei ole löytynyt. Ja "normaali" ei erityisen todennäköisesti ole koviaan monelle yksilölle sopiva, vaikka ehkä muutamalle onkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa jonkun mahdollisista kumppaneista ei kuitenkaan ole millään lailla yhteensopivia hänen kanssaan, joten tuuria ja sinnikkyyttä tässä tarvitaan.

Kiinnostaa minkä verran ulkonäkö ja ennakko-oletukset vaikuttaa haluun tutustua. Ihmiset kun ovat usein paljon enemmän mitä heistä päälle päin päättelee. Normaalivartaloinen mies voi olla sosiaalisesti lahjakas menestynyt rallikuski, tai raamikas lihaskimppu voi olla yksinäinen mielenterveyskuntoutuja.

No otaisin kyllä sata kertaa sadasta raamikkaan mielenterveyskuntoilijan kuin jonkun helvetin rallikuskin.

Ja ulkonäön nyt täytyy miellyttää selvää joka tapauksessa, sehän on selvää.

Vaikka olisi tapaillut kymmeniä miehiä niin on silti epätodennäköistä, että siitäkään joukosta löytyisi ihmistä kenen kanssa voisi perhettä kuvitella perustavansa. Ne ihmiset joilla on ollut parisuhteita elämässään vain vähän eivät ymmärrä tätä. Todennäköisesti samat ihmiset ovat myös perustaneet perheen jo nuorena tavatun kumppanin kanssa jolloin on ollut helpompi kasvaa yhteiseen elämään. Jos suhteet ovat syystä tai toisesta päättyneet ja jää kahdenkympin paremmalla puolella tai kolmekymppisenä sinkuksi, niin kumppanin löytäminen on jo ihan huomattavasti vaikeampaa. Siinä iässä ihmisillä on jo omaksi muotoutunut elämä ja tapa elää ja aiemmat parisuhteet ovat jättäneet jälkensä.

No minä en koskaan löytänyt sopivaa kumppania perheen perustamiseen. Olettaisin, että nyt ollessani 45, voi lapsihaaveet haudata.

Tämä ei tarkoita sitä, että sopivaa kumppania ei olisi olemassakaan, mutta minä en vain sellaista kohdannut ajoissa. En minä kokematon ole sen enempää seksuaalisesti kuin seurustelumielessäkään, mutta yksikään seurustelukumppanini ei ole halunnut mennä naimisiin tai alkaa jälkikasvua puuhaamaan kanssani. En tiedä mistä se johtuu, enkä syytä ketään, mutta näin vain on käynyt. Ja tietenkään en ala ketään miestä huijaamaan isäksi esim jättämällä salaa ehkäisyn pois tms. Ei sellainen mies ole minulle sopiva, joka ei halua samoja asioita tulevaisuudelta kanssani kuin minä hänen kanssaan.

Ulkonäköön en osaa ottaa kantaa. Ihan tavallisia suomalaisia miehiä ovat kaikki seurustelukumppanini olleet. Ei heitä tosin hirveän montaa ole. Olen ollut vuosikausia sinkkunakin elämäni aikana. Eikä minulla koskaan ole ollut sellaista määrää kiinnostuneita miehiä ympärillä, että voisin käydä treffeillä joka kuukausi. En ymmärrä aloitusta varmaan oikein, mutta eikö se nyt ole sanomattakin selvää, että kun puhutaan niin isoista asioista kuin perheen perustamisesta ja yhteisten lasten tekemisestä, niin ei silloin kuka tahansa normaali mies olisi kenelle tahansa normaalille naiselle sopiva?

Mielestäni on hyvä, ettei naiset pariudu ensimmäisen sovinistialkkiksen kanssa vaan saadakseen prinsessahäät ja vauvoja.

Alkaa järki jo nousta päähän. Miehet ottakoon opikseen, ryhdistäytykää!

Tarkoittaa sitä, että avioliiton asemaa on heikennetty niin paljon ettei se enää anna tarpeeksi. Tätä yritetään kompensoida etsimällä täydellistäkin täydellisempää kumppania, mikä ei ole kovin realistista.

Sopivan kumppanin puuttuminen tarkoittaa sopivan kumppanin puuttumista perheen perustamista ajatellen. Ei sen kumppanin tarvitse olla uljas prinssi valkealla ratsulla, kunhan olisi itsensä elättävä ja kohtuullisesti toimeentuleva, ok näköinen ja järkevä rahankäyttäjä, ei riippuvuuksia eikä väkivaltataipumusta. Tuollainen ei kuulosta liian vaativalta, mutta toisaalta ikisinkkujen ja eronneiden seasta ei välttämättä turhan helposti sellaista kuitenkaan löydy.

Vierailija kirjoitti:

Sopivan kumppanin puuttuminen tarkoittaa sopivan kumppanin puuttumista perheen perustamista ajatellen. Ei sen kumppanin tarvitse olla uljas prinssi valkealla ratsulla, kunhan olisi itsensä elättävä ja kohtuullisesti toimeentuleva, ok näköinen ja järkevä rahankäyttäjä, ei riippuvuuksia eikä väkivaltataipumusta. Tuollainen ei kuulosta liian vaativalta, mutta toisaalta ikisinkkujen ja eronneiden seasta ei välttämättä turhan helposti sellaista kuitenkaan löydy.

Tuttavapiiriini ei taida kuulua ainuttakaan, joka ei noita kriteereitä täyttäisi. Ei ihme, että tällä palstalla valitetaan niin paljon parisuhdeasioista, jos tuo riittää lisääntymiskiiman toteuttamiseen.

Mulle se tarkoittaa sitä, että kelpaan vain äitini ikäisille alkkiksille. Ei kiitos, oon mieluummin yksin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sopivan kumppanin puuttuminen tarkoittaa sopivan kumppanin puuttumista perheen perustamista ajatellen. Ei sen kumppanin tarvitse olla uljas prinssi valkealla ratsulla, kunhan olisi itsensä elättävä ja kohtuullisesti toimeentuleva, ok näköinen ja järkevä rahankäyttäjä, ei riippuvuuksia eikä väkivaltataipumusta. Tuollainen ei kuulosta liian vaativalta, mutta toisaalta ikisinkkujen ja eronneiden seasta ei välttämättä turhan helposti sellaista kuitenkaan löydy.

Tuttavapiiriini ei taida kuulua ainuttakaan, joka ei noita kriteereitä täyttäisi. Ei ihme, että tällä palstalla valitetaan niin paljon parisuhdeasioista, jos tuo riittää lisääntymiskiiman toteuttamiseen.

Minun tuttavapiiriini ei kuulu ketään, joka ei olisi sopiva vanhemmaksi. Millaisissa piireissä pyörit, jos omat kaverisi eivät mielestäsi ole siihen riittävän hyviä?