Lue keskustelun säännöt.
Onko mulla joku lapsivuodepsykoosi vai mitä tämä on? Synnytyksen jälkeen
27.07.2017 |
mulla on alkanut olla sekä unissa että valveilla eräänlaisia "takautumia" välähdyksenomaisesti siitä, että mulle on pienenä tehty jotain tosi pahaa. Synnytyksessä kokemani repeämisen tunne "laukaisi" tän jotenkin. Nyt en saa asiaa päästäni. Olen oireillut monella tapaa niin kauan kun muistan; itseinhoa, syömishäiriötä, ahdistusta, masennusta, viiltelyä.
Ikinä ei oo tullu mieleen että voisin olla seksuaalisesti hyväksikäytetty lapsena, nyt tää ajatus ei jätä mua rauhaan. Oon yh-äidin ainoa lapsi ja miltei vauvasta asti äitin työnteon takia hoidossa pitkiäkin aikoja milloin missäkin, eli mahdollisia tekijöitä on monta. Ja tuntuu että kaikki täsmää: esim kun menetin neitsyyteni aikoinaan, ihmettelin miks musta ei tullu verta.
Onko psykiatri oikea osoite? Tuntuu että oon jotenkin sekoamassa ja kaikki tuntuu pelottavalta.
Kommentit (13)
No huh...ehkä hypnoosikin vois palauttaa mieleen asioita, jos on mitä palauttaa? Toisaalta voi olla vaan sun päässä. Etkö äidiltäsi pysty kysymään mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neitsyyden menettämisessä ei välttämättä vuoda verta. Se immenkalvo ei välttämättä edes puhkea, voi vaan siirtyä sivuun.
Paljon onnea vauvasta!
Tosiaan voivat olla valemuistoja. Kannattaa silti puhua ammattilaisen kanssa, niin asia ei jää vaivaamaan. Pyydä vaikka neuvolan terkkaria ohjaamaan lääkärille tai psykologille.
Itseänikin jännittää miten kohta selviän synnytyksen jälkeisestä hormonimyrskystä.
Siis mitä, neitsyyden menettämisessä pitäisi vuotaa verta? No ei mulla ainakaan vuotanut. Onko se tavallistakin, että vuotaa vai?
Vierailija kirjoitti:
No huh...ehkä hypnoosikin vois palauttaa mieleen asioita, jos on mitä palauttaa? Toisaalta voi olla vaan sun päässä. Etkö äidiltäsi pysty kysymään mitään?
Ei hypnoosia! Se on täysin epäluotettava huuhaamenetelmä. Ihan normaalille psykologille tai lekurille sen sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytys laukaisee psyykessä monenlaista varsinkin, jos se on hataralla pohjalla.
Voisit käydä juttelemassa psykologille ajatuksistasi. Psykiatri on järeämpiä asioita varten. Eli psykiatri on lääkäri ja määrään hoidon lääkkeineen tarvittaessa. Terapeuteissa on kyllä pohjakoulutukseltaa sekä psykologeja että pyskiatreja.
Näin nyt aluksi ainakin lähestyisin asiaa. Onko läheisiä, joille puhua? Insesti- tai pedofiliasyytökset ovat aika kovaa kamaa eli niitä ei kannata heitellä mutu-pohjalta.
Mitä oon lukenut valemuistoista, eikö ne oo nimenomaan sellaisia joyka ns. istutetaan päähän, eli että henkilölle kerrotaan jotain tapahtuneen ja sitten se alkaa itsekin uskomaan siihen. Mutta mä en ole ikinä epäilly mitään tuollaista mitä kirjoitin ennenkin nyt tällaisia juttuja puskee koko ajan mieleen unissa ja hereillä vaikka oikein yritän olla miettimättä. Ja nyt tunnen itseni tosi vainoharhaiseksi. En tiedä mitä äitiltä kysymällä saisin enempää tietoa; tiedän siis jo että olen ollut pienestä asti hoidossa suunnilleen joka naapurilla ja enolla ja siskon kummin kaimalla; asia josta äiti potee huonoa omaatuntoa näin jälkikäteen jo muutenkin. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin psykoosia, et tuskin edes tunnistaisi sitä, kun mieli hajoaa niin moneen osaan. Ellei ole muitakin oireita (joku seuraa, valvoo esim. kameroilla, koet olevasi julkkis, läheiset on kääntyneet sinua vastaan, puheluita kuunnellaan jne.) Lapsuuden traumat nousee yleensä mieleen helpommin sillon kun on synnyttänyt ja niitä sit selvitellään yleensä se vauva-aika omassa mielessä, puhumalla muille.
Toivottavasti ei ole käynyt mitään. Tokihan voisit äidiltäsi kysyä että ootko pienenä oirehtinut jotenkin jossain vaiheessa lapsuutta tai onko hänellä ollut koskaan epäilyksiä.
Valemuistot kuulostaa kyllä todennäköisemmiltä. Hormonit ja tilanne on nyt luoneet tuon, ja varmaan niihin mukaan meneminen saattaa vahvistaa "muistoja". Vähäinen unikin varmasti vaikuttaa.
Olin teini-iässä kipeä, ja heiluin unen sekä valveen rajamailla. Tuolloin päässäni tapahtui jotain, kuvittelin tekeväni paljon asioita, joita olisin voinutkin tehdä: nousta ylös, jutella pitkät tovit vanhempien kanssa, mennä kouluun, sitten tapahtui jotain ahdistavaa. Kun heräsin, en ollut varma oliko noin oikeasti käynyt.
Voi olla että väsymys, hormonit ja kipu(?) on tuottaneet sinulle vaikkapa vain yhden todentuntuisen unen, joka nyt on jäänyt vaivaamaan.
Puhumaan sinun pitää päästä, se on selvä ja vain hyväksi! Tsemppiä vaikeaan tilanteeseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaisissa tapauksissa kannattaa muistaa, että yleensä ne jotka pelkäävät psykoosiin menoa ovat viimeisiä joille niin käy. Yleensä psykoosissa oleva ei tunnista minkään olevan vialla. Rauhoitu vain :)
Ja tosiaan kyse voi olla oikeista tai valemuistoista, mieli voi myös heitellä vanhoja muistojen palasia, jotka eivät kuitenkaan enää ole järjestäytyneitä vaan sirpaleina, ja mielesi yrittää nykyhetkessä koostaa näistä palasista kuvaa, vaikka sirpaleet eivät välttämättä edes kuulu yhteen, vaan voivat olla osia monista eri muistoista, joista osa ei liity edes suoraan sinuun itseesi (vrt. muisto kivusta joka on tullut esim. loukkaantumisesta, ja se sirpale ilmaantuu samaan aikaan muistosirpaleen kanssa jossa olet vaikka katsonut jotain syvästi järkyttävää tv-ohjelmaa, jossa joku vaikka joutuu raiskatuksi. Jos nuo kaksi sirpaletta yhdistyvät väärin yhteen, saattaa luulla että joku on tehnyt itselle pahaa).
Suosittelen lämpimästi juttelemaan jonkun kanssa, mt-puolen henkilöstö on varmasti hoitanut samankaltaisia asioita ennenkin ja he tietävät kyllä mitä tehdä :)
Hypnoosi usein aiheuttaa valemuistoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykiatrille! Ja sitä kautta psykoterapiaan, oikeaan psykoterapiaan, ei julkisen puolen keskuteluapua.
Voivat olla myös valemuistoja. Voimia sinulle paljon. Kirjoita välähdyksiä ylös.