Lue keskustelun säännöt.
Miten joku voi hylätä oman lapsensa
Masi
24.07.2017 |
Mun lapsuus ei ollut rakkaudentäyteinen mutta ei huonokaan. Äiti tapasi jättää mut päiviksi yksin kun olin vasta alle kouluikäinen. Ei olla normaalissa äiti-tytär -suhteessa mutta aikuisiällä ollaan lähennetty ja tiedän kyllä, että äiti rakastaa ja yrittää kovasti paikkaa virheensä.
Toista on miehelläni, joka vietti lähes koko lapsuutensa lastenkodissa. Vauvaikäisenä hänen vanhempansa taistelivat huoltajuudesta, jonka isä hävisi. Mieheni isä katkeroitui ikihyviksi eikä ole halunnut nähdä lastaan enää edes silloin kuin sosiaalityöntekijät tarjosivat huoltajuutta takaisin hänelle kun mieheni äidin ongelmat alkoivat.
Miehen äidillä on vakava peliongelma ja mieheni otettiin huostaan pikkulapsena kun hänen äitinsä ei voinut huolehtia hänestä. Miestäni yritettiin kotiuttaa useaan otteeseen mutta äiti päätyi aina laiminlyömään lastaan. Hän mm. myi salaa mieheni lelut, pleikat yms. jotta saisi rahaa pelaamiseen. Hän myös yritti käyttää mieheni sosiaaliturvatunnusta nettipelaamiseen, koska ei luottotietojen menetettyään voinut omaansa käyttää. Myöhemmin miehen äiti sai tyttären, jota hoiti ja rakasti paljon enemmän. Mieheni tapaa nykyään salaa siskoaan, koska äitinsä alkoi kiristää mieheltä rahaa jotta tämä voi tapaa siskoaan.
Tänä päivänä mieheni tekee kaikkensa välttääkseen näkemästään äitiään. Hän ei mm ole somessa, jotta äitinsä ei löytäisi tätä ja yrittäisi konnankoukkujaan. Hän on kuullut sukulaisten ja perhetuttavien kautta, että hänen äitinsä on julistanut ettei hänellä edes ole mtn. poikaa. Myös mieheni on ottanut tätä nykyä linjan, että hänen vanhempansa ovat "kuolleet".
Mikä ajaa ihmisen hylkäämään oman lapsen? Ymmärrän ettei perhesuhteet ole aina helppoja ja kaikki eivät pysty huolehtimaan jälkeläisestään. Niin kuin omassa tapauksessani. Mutta äitini ei kuitenkaan koskaan hylännyt mua niin täysin kuin mieheni vanhemmat teki hänelle. Mua sattuu sydämestä niin paljon miehen puolesta :(
Kommentit (7)
en tiedä. kokenut itse myös. aikuistuin kyllä aikasemmin kun moni muu... toisaalta jotkin valistukset jäi saamatta ja mustasukkaisuus nykypäivänä juontaa tuolta vuosilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä tiedät, mistä miehesi isä oikeasti katkeroitui niin että osoitti olotilaansa pojalleen? Kuviossa voi hyvin olla joku, joka on sanonut isälle, pojan sanoneen isästään pahasti, vaikka poika ei olisikaan sanonut. Ehkä isä on saanut muuta kautta (äidin kautta)"valheellisen kuvan" poikansa tunteista huoltajuuskiistan jälkeen.
Kiima sumentaa järjen joiltain ihmisiltä.
Mieheni yritti rakentaa suhdetta isään. Tällä oli jo uusi perhe. Mieheni on hyvissä väleissä isän muun perheen kanssa mutta isän kanssa ei ole enää onnistunut sopimaan tapaamista.
AP
Vierailija kirjoitti:
Mieheni yritti rakentaa suhdetta isään. Tällä oli jo uusi perhe. Mieheni on hyvissä väleissä isän muun perheen kanssa mutta isän kanssa ei ole enää onnistunut sopimaan tapaamista.
AP
Onko miehesi jossain vaiheessa elämäänsä loukannut isäänsä? Vai miksi isänsä ei halua olla poikansa kanssa tekemisissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan todellako syytät lasta isän tekemästä päätöksestä?
Sen verran mitä mies on kertonut niin sen jälkeen kun mieheni äiti voitti huostajuuskilvan niin ei mennyt kauaa aikaa kun ongelmat syntyivät. Silloin sosiaaliviranomaiset selvittivät mieheni pääsyä isänsä ja tämän uuden perheen luo. Miehen isä ilmoitti lyhyesti, että talossa ei ole tilaa hänelle.
Muu perhe halusi kuitenkin luoda suhteen mieheeni. Mies yritti sopia tapaamisia isänsä kanssa. Viimeisenä pyysi velipuoltaan juttelemaan isälleen. Silloin isä lupasi soittaa lapselleen mutta puhelinsoittoa ei koskaan tullut.
AP
Älä nielaise täysin sulattelematta miehesi tarinoita lapsuudestaan.
Tarkoitan, että hän tahattomasti vääristelee asioita, joista itsekään tiedä kaikkea.
Pikkulapsi ei itse tiedä kaikkia syitä, miksi hänet viedään lastenkotiin.
Pikkulapsi ei etenkään tiedä aikuisen miehen motiiveja irtisanoutua isän vastuusta. Kyllä miehesi isällä on ollut laajempia ongelmia,
kuin pelkkä suutahtaminen vaimolle ja viranomaisille, ja sen kostaminen omalle lapselleen.
Etenkin miehesi voisi yrittää ottaa selvää lapsuudestaan,
vaikka sieltä lastenkodista ja sosiaaliviranomaisten papereista,
jotka miehellä itsellään on oikeus pyytää nähtäväksi.
Toivon teille rauhallista ja onnellista jatkoa. Kyllä asiat vielä selviävät.