Onko muut kärsinyt lapsena lyhyydestään sillä tavalla, että on joutunut käyttämään pidempään "lasten" vaatteita?

Oon 18v tyttö. Käytän mieluusti lastenvaatteita, sillä olen hyvin lyhyt ja siro (151cm). Olen saanut paljon kehuja värikkäistä ja hauskoista vaatteistani. Myös saman ikäinen poikaystäväni tykkää tyylistäni. Koen että tämä on erityinen etu mikä minulla on ja nautin siitä täysin rinnoin. On minulla sitten joitain xs ja s koon naistenvaatteitakin sellaisiin tilanteisiin joissa tarvitaan tavallisempaa vaatetusta. :)

Vierailija kirjoitti:

Oon 18v tyttö. Käytän mieluusti lastenvaatteita, sillä olen hyvin lyhyt ja siro (151cm). Olen saanut paljon kehuja värikkäistä ja hauskoista vaatteistani. Myös saman ikäinen poikaystäväni tykkää tyylistäni. Koen että tämä on erityinen etu mikä minulla on ja nautin siitä täysin rinnoin. On minulla sitten joitain xs ja s koon naistenvaatteitakin sellaisiin tilanteisiin joissa tarvitaan tavallisempaa vaatetusta. :)

Luulen, että sinä kuitenkin käytät lastenosastolta niitä nuorten/teini-ikäisten vaatteita...

Mutta aloittajalla ehkä tilanne oli se, että oltiin leikki-ikäisten ja koululaisten vaatetyylien rajamailla.

Mulla on pienikokoiset lapset. Oon aina ollut tosi tarkka siitä, että etsitään ikätasoiset vaatteet. Tai vaikka pienennetään.

Nyt onneksi ollaan jo koossa xs.

Muistaakseni aloin esiteini-iässä valitsemaan itse vaatteeni (olin tosi kiinnostunut muodista), ja löysin kyllä xs-vaatteita naistenosastolta, paitoja ainakin. Äiti varmaan oliskin pukenut minut lasten vaatteisiin, mutta en suostunut hänen valintoihinsa. Housut ostan edelleen 30-vuotiaana lasten osastolta, koska kaikki naisten housut on aivan liian pitkiä. Teininä lyhennytin farkkuja ym. naisten housuja.

Ala-asteella sain kuulla lyhyydestäni ja inhosin sitä. Pitkään käytin vain korokepohjakenkiä. Aikuisena lyhyys ei ole harmittanut lainkaan, päinvastoin on kivaa olla pieni ja siro. Tai no, kyllähän olis kiva pystyä ostaan niitä aikuisten housuja! :D

Ei liity vaatteisiin, mutta lyhyt kuudennelle menevä sukulaistyttö käyttää edelleen autossa turvaistuinta (siinähän on senttiraja eikä ikärajaa).

Olen 154 cm. 

Kun murrosikä alkoi, hyödynnettiin sekä lasten että aikuisten osastoja, tosin enemmän ostettiin aikuisten puolelta. Onhan se sinänsä kätevämpää että on enemmän vaihtoehtoja käytössä. 

Nykyään aikuisena minulla on sen verta naiselliset muodot (en käytä tätä synonyyminä ylipainolle), että harvoin lasten puolelta löytyy mitään istuvaa. Ei noin muutenkaan enää houkuta lasten osasto, vaikka väreistä ja kuvioista pidänkin. Kyllä niitä aikuistenkin puolelta löytää. 

Minä olen lyhyt ja murrosikäkin alkoi aika myöhään. Pitkälle yläastetta kävin lapsen vartalolla, A-kupin rinnoilla jne. Mutta vanhempani olivat tarkkoja, että pukeuduin ikäiselleni sopivasti. Lasten osastolla ei käyty, vaikka teoriassa vaatteet varmaan olisivatkin mahtuneet. Päinvastoin jos joskus ihastuin johonkin vähän lapsellisempaan vaatteeseen, sain heti palautetta ettei minun ikäiselleni enää osteta sellaisia. Eikä kyseessä edes ollut mitään prinsessa-printtipaitoja :D 

t. 152-155 cm (en tiedä tarkkaa pituutta, nuo molemmat on mitattu aikuisiällä joten vähintään toinen on väärässä).

Minulla oli selkeästi erikseen kouluvaatteet ja sitten oli kotipihalle erikseen käytännölliset lastenvaatteet, eli oli minullakin pitkään mm. toppahaalareita ja kurahousuja, mutta ei niitä kouluun laitettu.