Lue keskustelun säännöt.
Onko muita näin " KILTTEJÄ" ÄITEJÄ?
31.03.2006 |
Eli, mun mies lähti kolmatta vuottaan peräkkäin lasketteleen 4 pv, ja musta se oli ihan ok. Kuten mulle on ihan ok jos haluaa lähteä festareille, tai on paljon harrastuksensa ja työnsä puolesta kotoa pois. Mulle on myös ihan ok se, että yhdessä emme ole käyneet kahteen vuoteen missään, koska kriteereitäni ja vaatimustasoani olevaa luotettavaa lastenhoitoapua ei ole tarjolla.
Ja itse en pysty olemaan erossa lapsistani edes kauppareissua, tää kirjoitus ei ole porvoosta, ja ok tarkoittaa mulle sitä, etten katkeroidu mieheni menoista. En ollut esikoisestakaan kuin polikliinisen synnytyksen erossa, ja se riitti, eli 4h. En olisi pystynyt ikävältäni olemaan erossa.
Musta myös tuntuu, että lapset kasvavat ihan liian nopeasti, j HluN Nuttia joka hetkestä. En myöskään vihaa niitä äitejä jotka valitsevat toisen tien, työelämän, ja kunnioitan heidän ratkaisuaan, on varmasti vaikea viedä lapsi hoitoon ja taiteilla uran ja kodin väliä.
Itse myös opiskelen tenttimällä, eli se tarkoittaa, etten käy tunneilla, ja luen öisin. Ja haluan AINA lapset mukaan kauppaan, tai edes toisen heistä. Jos käyn baarissa, käyn niin, että nukutan itse lapset, vaikka mies kotona, ja herään heidän kanssaan, enkä näytä väsymystäni, monesti olen krapulassa vaunuja työntänyt seitsemältä aamulla, ja kyllä siinä biletyshalut lähti.
Mutta pointti kirjoituksessani onkin nyt, että aina jos mainitsen mieheni jostakin matkasta tai harrastuksesta ja 14h pitkistä pelireissuista, niin yleinen reaktio on, että " mä en kyllä päästäis" ja mä en kyllä jaksais, niin mietin, että en mä ole mikään superäiti, olen jotenkin kai saanut sellasen kasvatuksen tai jotain, etten pidä tätä mitenkään poikkeavana, ja mietinkin, että rakkaat av-mammat, tuleeko musta kauhean katkera ämmä sitten, kun lapset muuttavat kotoa pois, ja miten te, joilla voimakas symbioosi lapsiin, olette oppineet olemaan lapsestanne tai lapsistanne erossa esim aluksi edes puolen tunnin pätkän kuukaudessa jne?
Mulle oli esim viime syksynäkin kun vauva valvotti yöt ja esikoinen uhmasi pvt, täysin itsestään selvää, ettei tietenkään miehen tarvi öisin heräillä kun töissä käy, ja ei tietenkään miehen tarvitse synttäreiden tai ristiäisten alla jäädä peleistä pois, ja leivoin öisin. Ja silti en edes tehnyt numeroa siitä, ja nyt kun olen tutustunut muihin äiteihin, olen tajunnut, että helpommallakin vois kait päästä...
Kommentit (18)
mahtaakohan miehesi olla yhtä sitoutunut perheeseensä kuin sinä? Jos teet aina kaiken itse ja kenenkään muun tekemä ei ole sinulle riittävän hyvää, uskaltaako miehesi edes tehdä mitään? Onko lopullinen kasvatusvastuu aina sinulla? Ja millainen mahtaa olla miehesi suhde lapsiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka nopeasti selviät tentistä? Alle puolessa tunnissa?!! Ja tenttejä ei ole kuin kerran kuussa?!
Minä en ole. Itse olen katkera miehelleni. Vaikka tekeekin hiukan enemmän kuin sun miehesi.
Riippuu varmasti äidin persoonasta että viihtyykö pelkästään lapsiporukassa sekä lapsista, kuinka vaativia tai vähään tyytyväisiä ovat.
lasten tuleviin perheasioihin,sääli. Koita nyt vähän relata,eihän tossa ole mitään järkeä.
Eli siis mukana on, yleensä järjestän niin, että on ruoat mukana, ja nukkuisi just pvunet siellä kärryissä, eli en " anna" nukkua ennen sinne menoa. Juu, tiedän, lasten suhde isäänsä kärsii, isä kokee tarpeettomuuden tunnetta, ei uskalla tehdä mitään kun pian tekeekin väärin, ja miksi tekeisikään mitään kun ei tarvi, tätäpä saan kuulla tuttavapiirissänikin...Vierailija:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai ainakin melkein. Mulla erona se, että tällä hetkellä käyn kyllä töissä, mutta teen niin lyhyttä päivää, että olen erossa lapsesta max. 7 h/vrk. Se jo ottaa niin koville, että juoksujalkaa tulen töistä kotiin eikä puhettakaan, että illalla lähtisin mihinkään " omiin menoihin" ilman lasta. Meillä mies on vähentänyt omia menojaan selvästi lapsen synnyttyä, mutta esim. viime kesänä oli laskujeni mukaan n. kerran kuussa viikonlopun pois ja sen lisäksi useita iltoja viikottain harrastuksensa parissa.
Minulla on myös jonnekin tuonne alitajuntaan iskostunut, että äidin kuuluu olla lapsensa kanssa ja ilomielin sen teenkin, mutta joskus kieltämättä mietyttää, millaista elämä olisi, jos voisi tehdä niinkuin muutamat lähipiirini äidit: pyytää siekailematta hoitoapua ja käydä omissa harrastuksissa tai jopa lomamatkoilla ilman lasta. Nyt tuntuu, etten tuollaista halua, ja ajatuskin esim. viikon reissusta ilman lasta tuntuu aivan käsittämättömältä, mutta olen kyllä miettinyt, katkeroidunko ajan kanssa kun en nyt osaa ottaa " omaa aikaa" ...
Todettakoon vielä, että mikään ns. hellan ja nyrkin välissä oleva rassukka en ole, vaan osaan kyllä pitää puoleni. Meillä mies hoitaa lasta ihan siinä missä minäkin ja mm. vastaa täysin ruuanlaitosta; silloinkin kun olin vielä kotona ja hän töissä. :)
Koitahan nyt jo tajuta että sinä ET ole korvaamaton!!!!!!!!!!!!!!!!
Muutkin pystyy tuohon... itseasiassa miljoonat naiset.. voi raukkaa..
Et oikeesti oo korvaamaton..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän miehelle jää vastuuta kannettavaksi mistään.
Suorastaan ojennat hänet jollekin, joka aidosti pystyy rakastamaan toista ihmistä, ei ripustaudu lapsiin ja antaa puolisonkin ottaa vastuuta.
Tosin korkealöta ja kovaa tulet jossain vaiheessa putoamaan... noh... kestänet senkin =(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs jos herää ja käy pitää mekkalaa, poistutko paikalta? Kuka valvoja antaa palata jatkamaan tenttiä? Tauollahan on voinut tarkistaa tietoja vaikka mistä!
Todellakin, rentoudu nyt hyvä ihminen! En usko, että saat käytökselläsi mitään hyvää aikaan, normaali vanhemmuus ja järjen käyttö kasvatusasioissa riittää!
Etkö arvosta miestäsi kasvattajana vai miksi riistät häneltä isyyden ilon? Ja näetkö kasvatuksen jotenkin ikävänä velvollisuutena tai työnä, jolta haluat säästää miestäsi tajuamatta samalla, että vuorovaikutus syntyy juuri kasvatuksen ja ihan perushoidon kautta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja suorittaa auto- ja talouskouluja tenttimällä!
Ei ole vielä käynyt niin, että on tarvinnut poistua, en kerro missä koulussa, koska täällä käy niin paljon tuttuja : ) Kiva, että kohtalotovereita löytyi, kyllä mä lapsilleni haluan korvaamaton olla, ja niin äidin kuuluukin.
Mutta siinä olitte oikeassa, että tällaisessa ripustautumisessa työnnän miestäni pois, kun tuntee tarpeettomuutta, ja vaikka pohjimmiltani ajattelen nimenomaan sitä, että hänen kuuluu päästä helpolla, taidan tehdä ns" karhun palveluksen"
Miten tästä voi oppia pois? Miten voi lähteä lasten luota jos itkevät perään, kun ei kuitenkaan käy töissäkään niin tuntuu, ettei ole ihan aivan pakko. kun tuntuu jotenkin, että traumatisoin heidät, jos en ole ihan kokoajan siinä, vaikka kohta kai se on jo toisinpäin, anomattakin selvää lienee, että lapset myös nukkuvat vieressämme, ja minun halustani, no niin haukkukaa pois... Senhän tietää jo etukäteen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut erossa lapsestani kuitenkin muutamia tunteja kerralla, esim. jos olen käynyt kaupungilla tms. mutta aina olen tullut juoksujalkaa kotiin! Mutta pitkälti samanlainen kuin ap, haluan nukuttaa lapsen, JOS lähden illalla johonkin. Ja jos päivisinkin lähden jonnekin, yritän pitkittää lähtoä aina niin, että annan itse välipalan ja laitan lapsen päiväunille, ennenkuin lähden. Ja joka ikinen aamu, olen noussut lapseni kanssa!
Mutta osaan ottaa jo hiukan rennommin, mutta kuitenkin olen enemmän kiinni lapsessani, kuin kukaan muu tuntemani. Ja nyt alkaa hiukan itseänikin epäilyttää, minkälainenkohan ämmä mustakin ajan kanssa tulee??
En näköjään enää osaa ajatella itseäni naisena, aviopuolisona yms vaan äitinä, ja loppujenlopuksi pohjimmiltaan tämä ei ole kaikista kilteintä lapsia, vaan miestä kohtaan. Mutta tarkoitin otsikollani sitä, että vaimoja jotka olevat äitejä, koska sehän on ihan eri juttu jos on pelkästään naimisissa ilman lapsia ja antaa miehen kulkea reissuissaan. Eli halusin nimenomaan perheellisten vastauksen kysymykseeni. t,apVierailija:
Varmasti lapsistasi on ihanaa, että äiti on aina saatavilla ja hoitaa hyvin. Mutta se huono juttu tässä on nimenomaan se, että isä jää ulkopuoliseksi perheestä ja lapset ehkä takertvat liiaksi äitiin. Ovatko lapsesi jo sen ikäisiä, että voisivat osallistua esim. seurakunnan kerhoon tai johonkin muuhun harrastukseen ihan omin päin tai mahdollisesti isän kanssa?
Omaa käytöstäsi voisit alkaa myös pikkuhiljaa muuttamaan esim. siten, että annat miehen hoitaa iltapalan tai nukuttamisen silloin tällöin , etkä mene väliin vaikka kaikki ei ihan totutun kaavan mukaan menisikään :) Pure vaikka hammasta ja mene toiseen huoneeseen. Varmasti tämä olisi hyvä juttu koko perheen hyvinvointia ajatellen.
Vierailija:
ja vaikka pohjimmiltani ajattelen nimenomaan sitä, että hänen kuuluu päästä helpolla, taidan tehdä ns" karhun palveluksen"
Eli täällä " kohtalotoveri" . Mutta en mäkään ole tilanteesta mitenkään katkera. Mun mielestä näin on ok!! :)