Lue keskustelun säännöt.
Meille tulee huomenna 20 vuotta yhteisoloa ja joka päivä vaan rakastun uudelleen :)
31.03.2006 |
Surullista tässä vaan on katsoa mieheni murhetta, kun hänen perheensä ei edelleenkään ole minua hyväksynyt.... Mutta usein jaksamme silti matkustaa anoppia tapaamaan tuhansien kilometrien päähän. Ehkä se onkin salaisuutemme, kuinka valtavasti teemme kompromisseja toisten puolesta. Esim. minä matkaan kerran vuodessa n.1kk kuuntelemaan töykeyksiä, mustamaalaamista jne....Mutta tärkeintä siinä on se, että mieheni pääsee hetkeksi " kotikonnuilleen" ja saa onnellisena kertoa lapsillemme hänen kulttuuriistaan.
Ai kuinka elämä on ihanaa!!! :D
Kommentit (15)
meille tulee kuukauden kuluttua täyteen 15v. ja onnellisia ollaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkä suhde on nykypäivänä todella harvinaisuus :(
Ihana lukea välillä tällä palstalla aidosti iloisia asioita eikä aina toisten haukkumisia ym..
ja älkää huolehtiko.. On töissä opettajana, emme elä kelan tai sossun rahoilla :)
Olen huomannut, että tämä on aika tyypillistä suomalaisuutta. On hirveän vaikea sanoa toisille, että on onnellinen ja vielä vaikeampaa olla onnellinen toisen puolesta! Hassua...:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinne Marokkoon, jos siellä kerta on ihan perseestä?
No siksi minun täytyy pingetä(?) mukaan koska on ihanaa nähdä mieheni onnellisena kertomassa omille lapsilleen omia tapojaan. On ihanaa kuunnella kun hän kertoo intohimolla lapsuutensa leikkipaikkoja. Vie meitä rannoille missä on itse kesänsä viettänyt jne. Sitä kutsutaan rakkaudeksi. Anopin olen oppinut jättämään katkeruuksissaan omaan rauhaansa. Toivon sinulle samanlaista onnea elämääsi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa, jos osaat jättää anopin arvostelun omaan arvoonsa. Sehän ei varmasti kohdistu sinuun henkilökohtaisesti vaan vain siihen, että olet ulkomaalainen?
Miehesi on varmasti muutenkin kovasti irtaantunut perheensä kulttuurista ja tavoista? Mutta varmasti tilanne surettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se johtuu juuri siitä, etten ole marokkolainen.. Eli miten ihmeessä voin olla tarpeeksi hyvä vaimo hänen pojalleen?? Miten voin samalla huolehtia perheestäni ja käydä töissä?? Olen huono,huono valkoinen nainen... :D
Olen siitä onnellinen, että olemme saaneet aika hyvin pidettyä marokkolaista kulttuuria yllä. Täällä Suomessa se ei tietenkään ole niin mahdollista, kuten esim Espanjassa oli, mutta emme täysin suomalainen perhe ole... :)
Minakin olen jo 20 vuotta kauniina hymyillyt ja puhunut natisti anopille vaikka mieli tekisi joskus sanoa jotain. En sano koska tiedan etta ainoa jolle tulisi paha mieli on mieheni.
Olen monelle vielakin monelle mieheni sukulaisille " se suomalainen jonka kanssa meni naimisiin"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin marokkoon se mies ne lapset nappaisi!
kiva, kun olette onnellisia, ja onnellisenahan tollaset asia unohtuu, eihän varmaan kenenkään siepatun vanhemmat ole ajatelleet, että he eroavat ja toinen heistä veisi lapset mukanaan, mutta niin se vain liian usein menee... ikävää.
mutta toivotaan teille onnea sydämen pohjasta :)
enhän minä sitä tarkottanut, että siksi meidän rakkautemme on sitä oikeaa.. Vaan uskon salaisuutemme näinkin pitkään suhteeseen näinkin vaikeissa olosuhteissa olevan nämä pienet kompromissit joita toisen vuoksi teemme.. Jotta jaksan sinne Marokkoon aina lähteä on rakkauden vuoksi:) OK?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varo ettet vain suututa kännistä miestäsi!! Voi meinaan tappaa sinun ja lapsesi!!
Olet onnekas =o)!