Naiset jotka pidätte itseänne max. perusnättinä ja teillä on komea mies

Olin aiemmin ikisinkku ja olen yllättynyt edelleen asiasta, että sain niin hyvännäköisen miehen. Otan kaiken ilon irti tästä ajasta, koska en näe itseäni pitkässä parisuhteessa. Ollaan hyvin samanlaisia niin persoonaltaan kuin elämäntavoiltaan ja arvoiltaan. 

Itsetuntoni on parantunut, koska vasta parisuhteen myötä tajuan että olin tyytyväinen ja tulen olemaan tyytyväinen ilman parisuhdettakin. Miehen sanojen mukaan olen itsevarma ja olenkin, koska en en näe syytä murehtia sitä että olen max. perusnätti.

Minä olen rumahko/en juuri minkään näköinen, mieheni taas aika hyvän näköinen, joskaan ei mikään adonis. Olisi kuitenkin varmasti saanut minua kauniimman naisen. Mies ei varmasti kuitenkaan koe olevansa minua tasokkaampi ulkonäöltään, on niin kiltti ja hyvä mies kaikin puolin.

Vähän huolestutti miehen kuvankauniit exät ja kuumat työkaverit, jotka kerjäsivät häntä kahville ja yöksi. Mies oli kuitenkin alusta alkaen järkkymätön siitä, mitä arvostaa naisessa ja millainen aikoo olla parisuhteessa, joten unohdin huoleni nopeasti.

Mies on pitkä, komea, älykäs, menestynyt, hauska ja pukeutuukin tyylikkäästi. Menisi kuin kuumille kiville. Suurin osa häntä tavoittelevista ovat pinnallisia ja itsekeskeisiä ihmisiä, joiden kanssa hän ei tule toimeen eikä nauti heidän seurastaan.

On häirinnyt miestä, se että en osaa ottaa sitten kehuja vastaan ja hänen mielestään vähättelen itseäni.

Itseäni haittaa, kun välillä tuntuu, että peilikuva ei riitä itselleni kun pitäisi pukeutua jotain tilaisuutta varten. Olen ihan normaalipainoinen ja kunnostani huoltapitävä, mutta näen vikoja kaikkialla itsessäni.

On jätetty myös monta menoa väliin epävarmuuteni takia.

Minua ei haittaa se, että mies saa kehuja. Päinvastoin, pysyttelen poissa hänen työpaikkansa tilaisuuksista ja medianäkyvyydestä, jotta en ole kehujen välissä. Facebookissa hän saa tykkäysvyöryjä ja aika suoriakin kommentteja, joita saattaisi hillitä se että minä olisin liitettynä profiiliin parisuhteen osapuolena. Välillä hän saa yksityisviestejä, jotka yrittää kauniisti torpata. En epäile mitään peliä, sillä koneella on tunnukset aina auki ja voisin halutessani ne tarkistaa.

Sikäli olen helppo kumppani, että en ainakaan mustasukkainen ole siten että yrittäisin kieltää häneltä mitään. Välillä tuntuu kyllä pahalta, kun hän kehuu jotain toista naista kauniiksi.

Muilla osa-alueilla en tunne olevani heikommilla. On hyvä koulutus, työ ja palkka, sekä yhteiset hyvinkasvatetut lapset joista saamme olla ylpeitä.

En silti jaksa ajatella ,että tämä olisi loppuelämän suhde. Mies sen kuin komistuu kun harmaita on alkanut tulla hiusten sekaan, ja itselläni on väistämättä edessä rapistuminen. Odotan kauhulla vaihdevuosia, kun kimmoisuus alkaa kaikkialta kadota. Epäsuhta tulee jatkossa vain korostumaan. Yhteinen menneisyys ja hyvä vuorovaikutus, samalla ajatustaajuudella oleminen on hieno ja arvokas asia, kunnes jonakin päivänä hän ehkä siihen kyllästyy. Meidän molempien vanhemmat ovat eronneet, tilastotkaan eivät ole puolellamme.

Kuulostan hirveältä pessimistiltä, mutta osaan olla ihan kivakin, saamme toisemme nauramaan, enkä tietysti miehelle kaikkia epävarmuuksiani heitä naamalle.