Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, jotka ei "jaksa" venyttää centtiä kun ei ole pakko?
20.07.2017 |
Luen kirpeän kateellisena tekstejä, jossa tehdään eväät, ei osteta herkkuja kuin jouluna tai synttäreillä mutta ei kumpanakin kuitenkaan, käydään kirjastossa lukemassa lehdet ja harrastetaan metsässäkävelyä ja hyötypyöräilyä+ säästetään 50% käteenjäävistä tuloista. Itse olen huomannutetten jaksa venyttää penniä koko ajan - johtuu varmaan siitkin että mies on enemmän tässä ja nyt -tyylinen-
Tällä hetkellä nettotulot ovat ylempää keskitasoa mutta ikinä ei tiedä milloin jommankumman tai kummankin työt loppuu. Omaisuutta on ja jonkin verran pahanpäivän säästöjä mutta niin on velkaakin; eli siinä mielessä pitäisi elää paljon, paljon säästeliäämmin ja lyhentää lainaa nopeammin säästöillä. Mutta sitten taas toisaalta; miksei elämästä saa nauttia edes vähän? Harrastaa jotain, josta saa positiivisia kokemuksia nyt? Jos vain säästän ja sairastun syöpään tai kuolem onnettomuudessa (on syöpä-, henki-ja sairauskuluvakuutus) niin onko omien eväsleipien mussuttaminen taukotilassa yksin parempi vaihtoehto kuin työpaikkaruokalassa työkavereiden kanssa lounastamisen ja sosiaalinen kanssakäynti? Onko velattomuus ja/tai muhkea tilinsaldo avain onneen? Elämä on vaikeaa
Kommentit (4)
Raha ei tuo onnea. Perheen kanssa uimarannalla käyminen voi olla parempaa elämänsisältöä kuin leffassa käynti. Pitää kokonaan unohtaa ajatus siitä miten enemmän rahaa kuluttamalla jotenkin kaikki on heti parempaa.
Pitää osata keskittyä olennaiseen.
Hyvistä tuloista huolimatta olen pitänyt elintason kohtuullisena. Enkä ole lähtenyt mukaan tähän kulutusyhteiskunnan kilpavarusteluun. Näin voin tehdä töitä pelkästään osa-aikaisesti. Käyttää aikani harrastamalla taidetta ja viettämällä aikaa lähimmäisten seurassa. Kesällä grillata pihalla ja kupsutella kasvimaata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaan otsikon perusteella. En kirjaimellisesti jaksa venyttää senttiä, vaikka se kai olisi käytännöllistä. Tuotteiden hintojen vertaileminen, tarjousten metsästäminen ja budjettien räknääminen vaativat kognitiivisia voimavaroja eikä minulla ole niitä hassattavaksi johonkin, joka on "vain" käytännöllistä; käytän niitä mieluummin tärkeämpiin asioihin.
Pahoin pelkään, että olen myös vähän sitä ihmistyyppiä, jota markkinamiehet pystyvät houkuttelemaan kauniilla pakkauksilla. Kauniissa pakkauksissa olevat tuotteet ovat yleensä vähän kalliimpia (tosin usein itse tuotekin on laadukkaampi, muttei läheskään aina). Ei kovin käytännöllistä.
Jaksan ihmetellä eväitä syömällä -säästää mantraan. Meillä on firman lounarit, joiden verotusarvo on 9,20€. Ei niitä tietenkään ole pakko ottaa mutta jos ei ota, niin palkka ei nouse niiden verran. Ja lounaspöytäkeskustelut firman porukoiden kanssa on iso osa "hiljaista" tietoa, jota ei mistään muualta saa.
Eikö kukaan muu kipuile saman kanssa? Tätä ei yhtään auta että kaveripiirissä on erittäin hyvätuloisia ja sen lisäksi varakkaista lähtökohdista kasvaneita kavereita, jotka pystyvät käyttämään rahaa ihan eri tavalla.