Perhe-elämää elävät!Mitä mieltä tästä?

Kyllä minä ainakin olen aina sitä miettinyt. Ja myös sitä että miten mies pärjää jos minä en jonain aamuna herääkään, tai ajan kolarin autolla. Siksi on henkivakuutukset että taloudellisesti pärjäisi jotenkin, varmaan yhteiskunnalta saisi apua jos lapset olisi pieniä ja olisi taloudellisesti tiukkaa. Ja lapset eivät ole niin suuritöisiä etteikö lasten kanssa pärjäisi.

Kyllä se pahin asia puolison kuolemassa olisi se, että minä menettäisin rakastettuni, en saisi enää koskaan puhua hänelle, koskettaa häntä tai hän koskisi minua. Ja todella, todella paha asia olisi se että lapseni jäisivät paitsi isästään elämässään ja mieheni ei näkisi lapsiaan aikuisena ja lapsenlapsiaan.

Jos taas mies haluaisi erota, niin minkäs siinä sitten voisi, hän ei rakastasi minua enää joten en minäkään hänen kanssaan haluaisi elää yhdessä ja nukkua samassa sängyssä, mun elämä helpottuisi lasten suhteen koska lapset olisivat isänsä luona varmaan lähes puolet ajasta, mulla olis entistä enemmän aikaa olla yksin ja rauhassa. Taloudellisestikaan ei asiat juuri muuttuisi, rahat ei riitä nytkään.

Mistä sinä tiedät mitä ihmiset ajattelevat? Tunuu vähän siltä että et itse osaa varautua tilanteeseen.

Meillä on henkivakuutukset ja sijoituksia, ei tarvitsisi kotia rahan takia myydä jos toinen kuolee. Jos tulee ero, sitten vaan omaisuus puoliksi ja kantapäät vastakkain.

Lapset olen tähänkin saakka hoitanut ilman turvaverkkoja. Miehelle olisi hankalampaa, yrittäjänä hänen olisi pakko palkata joku au pair hoitamaan kotia kun on niin paljon poissa.

Ei elämään koskaan voi täysin varautua. Kun varaudut yhteen ongelmaan, kompastut toiseen.

Olen miettinyt. Mietin ennen lasta, että otan kantaakseni sen kokoisen vastuun, minkä pystyn yksinkin hoitamaan. Olen hyvin kiitollinen ja onnellinen siitä, että puoliso on rinnallani ja haluaa elää yhteistä elämää, kantaa vastuun yhdessä.

Mistä tulee tuollainen tunne? Kyllä meillä (varmasti monella muullakin) ollaan tuota mietitty ja siihen varauduttu, mutta emme ajattele tuota skenaariota aktiivisesti emmekä suunnittele jokapäiväistä arkeamme sen mukaan että mitäs jos toinen meistä kuoleekin huomenna.

Vierailija kirjoitti:

Mistä sinä tiedät mitä ihmiset ajattelevat? Tunuu vähän siltä että et itse osaa varautua tilanteeseen.

Juurihan kirjoitin,että tämän palstan perusteella voin ajatella niin. Todella moni aloitus koskee juuri eroja ja että niihin ei ole osattu varautua niin taloudellisesti kuin lasten hoitoa ajatellenkaan.

Kyllähän sitäkin osa ajattelee. Se vaan että miten siihen sitten voi kaikilla tasoilla varautua. Toiset taas on jo niin yhteiskunnan varassa, että jos haluaa jotain on vaan uskottava elämän kantavan eteenpäinkin.

Talaudellisesti on varauduttu henkivakuutuksella ja keskinäisellä testamentilla, lasten taloutta osaltaan turvaa perhe-eläke.

Tähän vastailee nyt kaikki ne,jotka ovat ajatelleet asioita.Hyvä,että olette:) Mutta moni muu ei ajattele.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sinä tiedät mitä ihmiset ajattelevat? Tunuu vähän siltä että et itse osaa varautua tilanteeseen.

Juurihan kirjoitin,että tämän palstan perusteella voin ajatella niin. Todella moni aloitus koskee juuri eroja ja että niihin ei ole osattu varautua niin taloudellisesti kuin lasten hoitoa ajatellenkaan.

Miksi eroon pitäisi pystyä etukäteen varautumaan? Jos molemmat vanhemmat osallistuu lasten hoitoon ja elämään niin miksi niin ei tapahtuisi myös eron jälkeen vai millaista varutumista ajattelit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sinä tiedät mitä ihmiset ajattelevat? Tunuu vähän siltä että et itse osaa varautua tilanteeseen.

Juurihan kirjoitin,että tämän palstan perusteella voin ajatella niin. Todella moni aloitus koskee juuri eroja ja että niihin ei ole osattu varautua niin taloudellisesti kuin lasten hoitoa ajatellenkaan.

No itse en ole kyllä bongannut kovinkaan montaa aloitusta, jossa elämä olisi mennyt perseelleen sen vuoksi että on erottu. Eniten nuo aloitukset koskee mielestäni uusia nyksiä ja heidän käytäntöjään, tapaamisia yms käytännönjärjestelyjä. Mutta en tiedä millä lailla eroon sitten mielestäsi pitäisi varautua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sinä tiedät mitä ihmiset ajattelevat? Tunuu vähän siltä että et itse osaa varautua tilanteeseen.

Juurihan kirjoitin,että tämän palstan perusteella voin ajatella niin. Todella moni aloitus koskee juuri eroja ja että niihin ei ole osattu varautua niin taloudellisesti kuin lasten hoitoa ajatellenkaan.

Miksi eroon pitäisi pystyä etukäteen varautumaan? Jos molemmat vanhemmat osallistuu lasten hoitoon ja elämään niin miksi niin ei tapahtuisi myös eron jälkeen vai millaista varutumista ajattelit?

Tietysti,jos molemmat hoitaisivat eron jälkeen lapsia tasapuolisesti niin hyvä. Mutta edelleen tähän palstan keskusteluihin vedoten,ei niin yleensä käy. Yleensä lapset jää äidille. Ja sitten ei jakseta niiden hoitoa. Sitä haen takaa. Ettei osata varautua sellaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sinä tiedät mitä ihmiset ajattelevat? Tunuu vähän siltä että et itse osaa varautua tilanteeseen.

Juurihan kirjoitin,että tämän palstan perusteella voin ajatella niin. Todella moni aloitus koskee juuri eroja ja että niihin ei ole osattu varautua niin taloudellisesti kuin lasten hoitoa ajatellenkaan.

No itse en ole kyllä bongannut kovinkaan montaa aloitusta, jossa elämä olisi mennyt perseelleen sen vuoksi että on erottu. Eniten nuo aloitukset koskee mielestäni uusia nyksiä ja heidän käytäntöjään, tapaamisia yms käytännönjärjestelyjä. Mutta en tiedä millä lailla eroon sitten mielestäsi pitäisi varautua.

No juuri tänäänkin on tuo aloitus Mies haluaa eron,minä en.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sinä tiedät mitä ihmiset ajattelevat? Tunuu vähän siltä että et itse osaa varautua tilanteeseen.

Juurihan kirjoitin,että tämän palstan perusteella voin ajatella niin. Todella moni aloitus koskee juuri eroja ja että niihin ei ole osattu varautua niin taloudellisesti kuin lasten hoitoa ajatellenkaan.

Miksi eroon pitäisi pystyä etukäteen varautumaan? Jos molemmat vanhemmat osallistuu lasten hoitoon ja elämään niin miksi niin ei tapahtuisi myös eron jälkeen vai millaista varutumista ajattelit?

Tietysti,jos molemmat hoitaisivat eron jälkeen lapsia tasapuolisesti niin hyvä. Mutta edelleen tähän palstan keskusteluihin vedoten,ei niin yleensä käy. Yleensä lapset jää äidille. Ja sitten ei jakseta niiden hoitoa. Sitä haen takaa. Ettei osata varautua sellaiseen.

Niin tarkoitatko sitä että valitetaan siitä, ettei aina jaksaisi sitä lapsiperheen arkea? Voi kuule, tuollaiselta tuntuu välillä vaikka olisikin puoliso ja hyvä turvaverkot lähellä :D

Olen miettinyt. Meillä on henkivakuutus, josta toinen saa toisen kuollessa sellaisen summan, jolla saa asumiskulut ja vähän muutakin katettua pariksi vuodeksi, eli ei tarvitse heti alkushokissa ruveta myymään kämppää alta. Alkuvaiheen jälkeen joutuisin kyllä myymään asunnon, koska en selviäisi lainanmaksusta yksin/se ei olisi järkevää kitkuttelua. Mutta olemme katsoneet asuinalueeksi sellaisen, jossa on isoja ja pieniä kämppiä, eli voisin ostaa tuosta vierestä edullisen kerrostalokolmion eikä lasten tarvitsisi vaihtaa koulua ja kaveripiiriä. Nykyistä työtäni en pystyisi tekemään, mutta onneksi minulla on ammatti, jossa pystyisin todennäköisesti vaihtamaan tylsempään, mutta työajoiltaan järkevämpään, yksinhuoltajana olon mahdollistavaan työhön. Ja lapsia on kaksi, juuri ja juuri pärjäisin heidän kanssaan yksin taloudellisesti ja muutenkin, ottaen huomioon, että sukulaisapuja, rahallisia tai muitakaan, ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sinä tiedät mitä ihmiset ajattelevat? Tunuu vähän siltä että et itse osaa varautua tilanteeseen.

Juurihan kirjoitin,että tämän palstan perusteella voin ajatella niin. Todella moni aloitus koskee juuri eroja ja että niihin ei ole osattu varautua niin taloudellisesti kuin lasten hoitoa ajatellenkaan.

Miksi eroon pitäisi pystyä etukäteen varautumaan? Jos molemmat vanhemmat osallistuu lasten hoitoon ja elämään niin miksi niin ei tapahtuisi myös eron jälkeen vai millaista varutumista ajattelit?

Tietysti,jos molemmat hoitaisivat eron jälkeen lapsia tasapuolisesti niin hyvä. Mutta edelleen tähän palstan keskusteluihin vedoten,ei niin yleensä käy. Yleensä lapset jää äidille. Ja sitten ei jakseta niiden hoitoa. Sitä haen takaa. Ettei osata varautua sellaiseen.

Onko niissä perheissä aiemmin hoidettu lapset tasan? Minusta suurin syy pettymyksiin on se että varaudutaan eroon väärällä tavalla ja odotetaan jotenkin yhtäkkiä toisesta vanhempaa joka jakaa vastuun tasapuolisesti vaikka niin ei ole ollut siihenkään asti.