Koiranpentu alkaa vihdoin oppia jotakin, olin jo luovuttamassa

7kk uhmaikäinen sakemanni joka puri sormille, hyppi ja räyhäsi kaikelle, hihnassa veti kuin hinaaja ja syöksyili autojen alle (yritti) nyt sitkeän toistamisen, naksuttimen ja namien avulla se alkaa kuukauden opettamisen jälkeen muistuttaa koiraa. Olin tänään pyörtyä onnesta kun se pelkästään nimellä kutsumalla kääntyi ulkona minuun päin ja käskyllä sivu tuli sivulleni eikä edes yrittänyt näykkiä. Odotti sisällä ruokaansa istuen kunnes annoin luvan syödä. Kuulostaa varmasti monelle pieneltä asialta mutta minulle tämä antoi toivon kipinän, että ehkä me sittenkin selviämme. Tämä kirjoitus oli tsemppinä muille hankalien koirien omistajille, älkää luovuttako.